Kitinä

Pelkään korkeita paikkoja. Hiukan. Ja lentämistä, ennen kyllä paljon enemmän, nykyään lentelen sen verran paljon, että jos tämä olisi kynnyskysymys, tekisin varmaan työkseni jotain muuta.

Pelkään myös esiintymistä, mutta tätä nykyä hieman harjoitusta saaneena vähemmän, ja sanotaanko, että jos yleisössä on sievä neito, niin minua hirvittää enemmän kuin jos joukko koostuu afganistanilaisista sotaherroista (sellaistakin on sattunut). Muutenkin tietysti viehkolle neidolle horiseminen, varsinkin jos on vähän ihastunut, on kauhean stressaavaa.

Muuten olenkin sitten huomannut, että pelkoa ja stressiä voi jossain määrin kontrolloida. Muutamalla kriisialueella vierailleena olen pikku hiljaa tottunut siihen, että jossain saattaa räjähtää. Tietysti uutiset Kabulin kaduilla dallailevista itsemurhapommittajista ja putoilevista raketeista (edellinen osui 200 metrin päähän toimistostamme tuossa kuukausi sitten) stressaavat ja aiheuttavat niskan jäykkyyttä ja siitä seuraavaa päänsärkyä, mutta paljon vähemmän kuin aikoinaan. Minua ei pelota kävellä kadulla Kabulissa, vaikken teekään sitä ihan järkisyistä kovin paljoa.

Riemumieli kirjoitti:Pelkään elää täyttä elämää. Jostain syystä en käytä tai edes yritä käyttää (voihan olla ettei minusta edes ole mihinkään) potentiaaliani, vaan elän korkeintaan neljäsosateholla. Riskit jäävät ottamatta, jäljelle jää vain turhaa mitä jos -lätinää.

Edellä sanottu pätee kaikkeen toimintaani. En hae ns. kunnon töitä, vaikka nykyinen työsuhteeni on kaikkea muuta kuin palkitseva. Elän elämää, joka ei tunnu etenevän mihinkään, mutta en tohdi asialle mitään tehdä. Ylipäänsä analysoin kaiken jo kättelyssä niin vaikeaksi, etten viitsi edes yrittää.

Susta on aina vähän vaikea saada selkoa, mutta jos nyt ottaisin edeltävän tosissani. Varmistelu aikaansaa riskejä enemmän kuin auttaa niitä välttämään. Ensin välttää haasteita, sitten uusia tilanteita/ihmisiä, kohta kaikkia ennen kokeilemattomia asioita, sillä uudessa piilee epäonnistumisen tai itsensä nolaamisen riski. Tällainen ihminen näyttäytyy muiden silmissä varovaisena, heidän toilailujaan tuomitsevana ja kohtuullisen tylsänä. Suhdekumppanina tuttu ja turvallinen tai oikeammin kaiken edistyksen ja muutoksen kieltävä.

Ja kas, varmistelu työntää kauemmas ennen läheiset ihmiset jotka eivät jaksa ainaista pelkoa ja tyytymistä. Työssä leimautuu yhden asian osaajaksi, haasteita lakataan tarjoamasta kun niitä ei hae. Seuraa vain yksinäisyyttä ja rutiineja, epäonnistuminen löytää juuri niiden luo jotka sitä koittavat väistellä säilyttämällä nykytilanteen.

En tarkoita vähätellä, mielestäni vain tuo pelko toteuttaa itseään.

Jos taas et ollut tosissasi olet vaan laiska, paska homma.

Edit: Pitänee mainita omakin pelkonsa. Ehkä eniten pelkään jumittumista toteuttamaan toisten haaveita, että vuosikymmenten jälkeen huomaisin omistautuneeni pikkusievän kodin rakentamiselle vain koska se oli muodikasta ja naapurit siitä kateellisia.

Melnais kirjoitti:Edit: Pitänee mainita omakin pelkonsa. Ehkä eniten pelkään jumittumista toteuttamaan toisten haaveita, että vuosikymmenten jälkeen huomaisin omistautuneeni pikkusievän kodin rakentamiselle vain koska se oli muodikasta ja naapurit siitä kateellisia.

Haluaisin tietää, mistä johtuu se pelko, että tekee jotain mitä ei "oikeasti halua tehdä". Siis mitä on "oikeasti itse haluaminen"? Ainahan kaikelle tekemiselle tai saavuttamiselle on olemassa joku itsestä riippumaton, ulkoinen syy. Ainakin jokin katalyytti sille että haluaa jotain tehdä/saavuttaa. Jos haluaa jotain muodikasta joskus aikana X niin onko se sitten myöhempänä aikana Y jotenkin vähemmän "kannattava" halu.

(Pyydän anteeksi sitä, että käytin sitaatteja tilanteissa, joissa termilyhenne ns. olisi ollut parempi, olen laiska)

segma kirjoitti: Haluaisin tietää, mistä johtuu se pelko, että tekee jotain mitä ei "oikeasti halua tehdä".

En ole varma hahmotanko. Ei siinä ole mitään ikävyyttä jos haluaa vaikkapa pinnallisinkin perustein itselleen yhden hyvän ja kymmenen kaunista, mutta siinä on mikäli tahtomansa saaminen ei tuo onnea. Eli jos tavoittelee jotain vain koska muutkin, ei siksi että itse haluaisi.

Noin esimerkkinä nuoret jotka hautaavat itsensä kuusitoistavuotiaana ensimmäiseen mieheen ja sitovat itsensä tähän avioliitolla, lapsilla ja velkaisella omakotitalolla. Vain siksi että luulevat sen on aikuista ja tavoiteltavaa.

Mistä se pelko tulee? Kenties siitä että nään kuvailemani käytöksen olevan paitsi epäkypsää ja ajattelematonta, myös valheellista omia haaveitaan kohtaan. En tahtoisi noihin piirteisiin itse sortua, mutta lienee yleisinhimillistä tahtoa samaa mitä muutkin ovat saaneet tai mitä kulloinkin pidetään arvossa. (Toivottavasti selitti vähän, lämpöä nostatellessa selkeys on tavallistakin vaikeampaa.)

Vähän päivästä riippuu, kuin paljon pelottaa, mutta ihmisten ilmoilla liikkuminen ei ole kovin mukavaa.

Mä vihaan putoamisen tunnetta. Lentokoneissa pelottaa jos tulee turbulenssia, ja en ikinä hyppäisi benjiä. Hassua, mutta putoamisen tunteen pelkoni syveni 11.9.2001 jälkeen

Noriyumi kirjoitti:Mä vihaan putoamisen tunnetta. Lentokoneissa pelottaa jos tulee turbulenssia, ja en ikinä hyppäisi benjiä. Hassua, mutta putoamisen tunteen pelkoni syveni 11.9.2001 jälkeen

Hassu juttu että jos seisoo 5 metrin korkeudella esim ritilan paalla seisomassa niin saattaa pelottaa mutta sitten kun on niin korkealla etta varmasti pudotessa menisi henki niin ei lainkaan pelota yhta paljon

JoeB kirjoitti:

Noriyumi kirjoitti:Mä vihaan putoamisen tunnetta. Lentokoneissa pelottaa jos tulee turbulenssia, ja en ikinä hyppäisi benjiä. Hassua, mutta putoamisen tunteen pelkoni syveni 11.9.2001 jälkeen

Hassu juttu että jos seisoo 5 metrin korkeudella esim ritilan paalla seisomassa niin saattaa pelottaa mutta sitten kun on niin korkealla etta varmasti pudotessa menisi henki niin ei lainkaan pelota yhta paljon

Korkeat paikat ei pelota mua. Mutta se putoamisen mahdollisuus ja horjahtamiset kyllä.

Noriyumi kirjoitti:Korkeat paikat ei pelota mua. Mutta se putoamisen mahdollisuus ja horjahtamiset kyllä.

Mitä muuta korkeissa paikoissa voi pelätä? Pelikaaniuutiset tulevat tekemään live on air -haastattelun ja meikki ei ole kunnossa?

Pelkään aivan hemmetisti verikokeen ottoa. Ja vielä enemmän sitä, jos joudun olemaan yksin pimeässä jossain maalla villieläinten keskellä ja lähimmät naapurit on ties missä. Tulen ihan vainoharhaiseksi.