Gwyneira kirjoitti:Ja makuakin vielä. Te, jotka ällöilette tuskin näin ihkuja tunteita omaatte ku mä.
Vaikka olenkin entinen ketjupolttaja, en osaa pitää edelleenkään hyvälaatuisen, sopivan kostean piipputupakan tuoksua pahana - siis silloin kun se on vielä massissa.
<setäluento>
Mulla on duunissa 50-ikävuottaa lähestyvä kollega, joka on ankara tupakkamies. Sille on tehty jo kerran poskionteloiden avarrus, astmapiippua höökii vähän väliä - mutta ei puhettakaan että tupakasta luopuisi. Se hakkaava, räkäinen yskä on ihan vitun kauheaa kuunneltavaa. Käsittämätöntä, että ihminen tekee ehdoin tahdoin pahaa itselleen noin paljon, ja pitää sitä vielä jotenkin hienona tai coolina. Lukioni vieressä oli sädesairaala, jossa hoidettiin mm. keuhkosyöpäpotilaita. Ne samat ihmiset, jotka kävivät läpi rajua kemoterapiaa raahustivat edelleen tupakkapaikalle. Röökiaddiktin sitkeydestä tulee mieleen lähinnä joku "Night Of The Living Dead", jossa koriseva zombie raahautuu eteenpäin vaikka väkisin saadakseen sitä mitä tarvitsee - eikä luovuta ennen kuin siltä ammutaan puoli päätä pois.
Nuorena sitä ajattelee olevansa kuolematon, eikä vähän yli 20-vuotiaan pidäkään ajatella sairauksia ja kuolemaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että kohta sinunkin hipiäsi on keltainen, ryppyinen, äänesi kuin soran rahinaa betonimyllyssä - kaikki iki-ihanan röökin ansiota. Itse sain kuunnella vanhempana samanlaisia valistuspuheita ja nauroin niille. Havahduin kolmikymppisenä, kun jatkuva aamuyskä ja säännöllinen sairastelu alkoi vituttaa, samaten kuin se että säännöllisestä kuntoilusta huolimatta portaiden kiipeäminen kolmanteen kerrokseen meinasi laukaista astmakohtauksen.
</setäluento>