Kitinä

Naamani on harvoin norsunvitulla, en ala purkamaan pahaa oloani toisiin ihmisiin. En ole perusluonteeltani itkijä, masentuja tai synkistelijä

Lähimmäiseni tunnistavat mielentilani monella eri tavalla, ja ne miten saavat kiukkusuoneni pullistumaan.

Joskus on hyvä ottaa etäisyyttä ongelmaan jos mahdollista ja miettiä miten ratkaista.

Rankka liikunta, kaverit, laiskottelua ruokaa ja jotain tekemistä niin siinä mieli muutuu.

Joskus on tilanteita ettei yöunilla otettu aikalisäkään tuo helpotusta ongelmiin, silloin täytyy vain elää hetkessä mukana ajattelemalla että kyllä se tästä vielä paranee.

Mä ajattelen asiat paremmiksi ja lohdutan itseäni ja selitän asioita itselleni mielessäni. Lisäksi avaudun läheisille ja kaukaisille ihmisille. Joskus taas pysyn kotona omassa rauhassa ja teen mukavia asioita. Joskus pidän ylityövapaan, jos ottaa pannuun tarpeeksi.

Na kirjoitti:Joinakin päivinä sitä nousee väärällä jalalla sängystä. Mieli maassa, suupielet alaspäin, synkkiä ajatuksia pää täynnä, riittämättömyyden tunne vaivaa jne.

Joinakin paivina?

Täsmämusiikkia masennukseen eli surullisia ja sameita sointuja synkkyyteen! On hyvä möyriä mollisoinnuissa siihen asti kunnes alkaa tehdä mieli duuria. Toinen hyväksi kokemani keino on kirjoittaminen ja kolmas hyvälle ystävälle avautuminen.

Paljon paljon hyviä ideoita teillä ihmiset.

Itse esim. vittuuntuneena paskan duunipäivän jälkeen on herkkua laittaa sauna päälle, ottaa lasi punaviiniä ja katsoa tosiaan joku hyvä leffa, tai kahlata läpi vanhoja Valittuja Paloja. Sytyttää pari kynttilää ja nauttia hiljaisuudesta.

Jos muuten vaan on pahalla päällä, niin valitettavan usein tekee mieli lähteä "kiukkukaljalle" (lue: perslärvit) Onneksi ei läheskään aina onnistu...

Over and out *Bäng, bäng*

mun vitutus yleensä lähtee raskaalla hevimusalla a'la nigtwish,sonata,
apocalyptica tai klassinen musa/ooppera,toki myös punttiksella ähellys
auttaa sen poistossa...Teoria: vituttaako mua kityläiset alitajuisesti/
tietoisesti miiteissä/tapaamisissa kun aina pitää sammua jonnekkin???

Enthu kirjoitti:Teoria: vituttaako mua kityläiset alitajuisesti/
tietoisesti miiteissä/tapaamisissa kun aina pitää sammua jonnekkin???

Mä olen miettinyt ihan samaa

Niin no, kotihuolet unohtaa parhaiten miiteissä, silloin ei tosiaan tule mietittyä miten kiukkuisena se avokki siellä kotona odottelee

oho samiksia

Enthu kirjoitti:oho samiksia

Eikä olla. Mulla ei ole tapana sammua vessaan. Mulla on vain tapana kompastua suhun

Ja sitten on-topic:
Joskus kamalaa kiukkua lievittää myös se, että huutaa, siis suorastaan KARJUU suoraa huutoa, ei siis kenellekään, vaan ihan vaan karjuu. Helpottaa kummasti.

Jos on paljon rahaa, ostaa jotain törkeän kallista. Jos ei ole, kiroilee paljon, menee salille, ajaa fillarilla, pelailee San Andreasta, rikkoo jotain.