Tää saa mut aina ihan kananlihalle. Kaunis kipale, vaikkakin surullinen.PerttiMakimaa kirjoitti:Että voikin laulusta tulla surullinen mieli...
----------------------------------------------------
Flipsyde: Happy Birthday...so make a wish
I made a mistake...!
-------------------------------------
Raskaana - tahtomattaan - mitä nyt?
Re: Raskaana - tahtomattaan - mitä nyt?
-
- Kitisijä
- Viestit: 5048
- Liittynyt: 09.05.2006 8:45
- Paikkakunta: Brexitland
Re: Raskaana - tahtomattaan - mitä nyt?
Operatiivinen=sairaalassa kaavinta? Jos on näin, ole huoleti. Olet nukutuksessa etkä tunne mitään. Runsaita vuotojakaan ei välttämättä tule operaation jälkeen, vaan siitä toipuu yleensä nopeasti ja sairaalasta pääsee jo samana päivänä pois, jos joku tulee hakemaan.mustanikki kirjoitti: olen päätynyt operatiiviseen keskeytykseen tuon hormonaalisen sijaan, plussia ja miinuksia listatessani ja lukiessani. Ainoa mikä tässä keskeytyksessä pelottaa on kipu.
Saatan olla tunnevammainen, mutta omaa päätöstä siinä tilanteessa en ole koskaan katunut enkä yhäkään kyyneltä itkenyt asian takia. Olisin tekopyhä, jos väittäisin niin. Tehty mikä tehty.
Noista "hormoniaborteista" oli jokin aika sitten lehdessä aika ikävä juttu. Muistaakseni Ruotsissa keskeytyksissä käytetyt pillerit olivat aiheuttaneet vakavia sivuoireita. Suomessa kai käytetään eri pillereitä - en ole varma.
-
- Elämätön Kitisijä
- Viestit: 420
- Liittynyt: 08.05.2006 12:10
- Paikkakunta: Helsinki
Re: Raskaana - tahtomattaan - mitä nyt?
Näin juuri. Mitään kipuja ei ole. Ei ennen, ei aikana, eikä jälkeen. Iisimmin kannattaa ottaa varmaan noin viikon päivät.Kreitsu kirjoitti:Operatiivinen=sairaalassa kaavinta? Jos on näin, ole huoleti. Olet nukutuksessa etkä tunne mitään. Runsaita vuotojakaan ei välttämättä tule operaation jälkeen, vaan siitä toipuu yleensä nopeasti ja sairaalasta pääsee jo samana päivänä pois, jos joku tulee hakemaan.mustanikki kirjoitti: olen päätynyt operatiiviseen keskeytykseen tuon hormonaalisen sijaan, plussia ja miinuksia listatessani ja lukiessani. Ainoa mikä tässä keskeytyksessä pelottaa on kipu.
Ja sama kuin sinulla Kreitsu, en mä tuntenut (enkä ole jälkeenpäinkään tuntenut) minkäänlaista surua tai katumusta.
Päällimäisin tunne oli ääretön helpotus siitä, että se oli ohi ja myös siitä kuinka helppo ja kivuton se toimenpide itselle oli. Jännitti ja pelotti mennä, pelkäsin nimenomaan sitä kipua jota ei sitten loppupeleissä missään vaiheessa ollutkaan. Ainoa harmitus oli, että mies (tai äiti tai joku muu) ei saanut olla koko päivänä mukana. Ja samaa harmittelivat samassa sairaalahuoneessa samaa operaatiota odottelevat tytöt.
Ja vielä sen verran, että mun noin kolmekymppisessä kaveripiirissäni ei taida olla montaakaan naisihmistä jolle ei olisi jossain vaiheessa tehty kaavintaa tai lääkkeellistä keskeytystä. Se on kuitenkin hurjan yleistä. Jonkinlainen lohtu sekin.
Re: Raskaana - tahtomattaan - mitä nyt?
Jostain syystä aloin hyräillä tuota Hard Rock Hallelujah alun sävelen mukaan, sopii tuohon aika hyvin.PerttiMakimaa kirjoitti:Että voikin laulusta tulla surullinen mieli...
----------------------------------------------------
Flipsyde: Happy Birthday...so make a wish
Verse 1:
Please accept my apologies, wonder what would have been
Would you've been a little angel or an angel of sin?
...
Re: Raskaana - tahtomattaan - mitä nyt?
Erikoista tämä elämä.Saz kirjoitti:Ja vielä sen verran, että mun noin kolmekymppisessä kaveripiirissäni ei taida olla montaakaan naisihmistä jolle ei olisi jossain vaiheessa tehty kaavintaa tai lääkkeellistä keskeytystä. Se on kuitenkin hurjan yleistä. Jonkinlainen lohtu sekin.
Täytyykö ihmisen nostattaa itsensä jollekin uudelle tunteettomuuden tasolle, että pystyy ajattelemaan sisällään kasvavan uuden elämän poistoa vain "kaavintana" tai "lääketieteellisenä toimenpiteenä"?
Meissä ihmisissä taitaa olla jotain pahasti vialla.
P.S. Haluan nyt korostaa, että en esitä olevani ketään muuta "parempi" tässä. Kyllä katumuspillereitä on napsittu minunkin suhteissani. Jotenkin sitä nuorena on niin kaikkitietäväinen ja haluton ottamaan vastuuta mistään.
Re: Raskaana - tahtomattaan - mitä nyt?
Miehenä olen sitä mieltä että miesten tulisi pääasiassa olla pahemmin arvostelematta naisten päätöksiä ko. asiassa, se kun koskettaa meitä miehiä vain välillisesti. Siitäkin huolimatta etten itse suhtaudu aborttiin kovinkaan kevytmielisesti (enkä väitä että kukaan muukaan täällä tekisi niin).PerttiMakimaa kirjoitti:Täytyykö ihmisen nostattaa itsensä jollekin uudelle tunteettomuuden tasolle, että pystyy ajattelemaan sisällään kasvavan uuden elämän poistoa vain "kaavintana" tai "lääketieteellisenä toimenpiteenä"?
-
- Elämätön Kitisijä
- Viestit: 420
- Liittynyt: 08.05.2006 12:10
- Paikkakunta: Helsinki
Re: Raskaana - tahtomattaan - mitä nyt?
Samaa mieltä. Ja mä osoitin sanani vain Mustanikille tueksi omaan tilanteeseensa. Olisin kirjoittanut yksityisviestinä, mutta koska kyseessä on Mustanikki niin aivan sama laittaa tänne.mustakikkeli kirjoitti:Miehenä olen sitä mieltä että miesten tulisi pääasiassa olla pahemmin arvostelematta naisten päätöksiä ko. asiassa.PerttiMakimaa kirjoitti:Täytyykö ihmisen nostattaa itsensä jollekin uudelle tunteettomuuden tasolle, että pystyy ajattelemaan sisällään kasvavan uuden elämän poistoa vain "kaavintana" tai "lääketieteellisenä toimenpiteenä"?
Henk.koht. minulla ei ole mitään intressiä aloittaa moraalis-eettistä keskustelua aiheesta (varsinkaan miesten kanssa). Eli mä loggaudun tästä keskustelusta ulos, muut jatkakoon jos haluavat.
-
- Kitisijä
- Viestit: 5048
- Liittynyt: 09.05.2006 8:45
- Paikkakunta: Brexitland
Re: Raskaana - tahtomattaan - mitä nyt?
Ei tarvitse, riippuu varmaan ihmisestä ja tilanteesta. Tunsin itseni sairaaksi ja minua yökötti ajatella, että mahassani kasvaa jotain. On hyvin vaikea selittää kuvotuksen, ällötyksen ja pelon tunnetta. Ei sitä varmaan voi kokea kuin kasvattamalla itse vatsassaan jotain. Jotain vikaa lienee tunne-elämässäni, koska eihän raskaus sairaus ole, mutta niin minä tunsin. Sille ei voi mitään.PerttiMakimaa kirjoitti:
Täytyykö ihmisen nostattaa itsensä jollekin uudelle tunteettomuuden tasolle, että pystyy ajattelemaan sisällään kasvavan uuden elämän poistoa vain "kaavintana" tai "lääketieteellisenä toimenpiteenä"?
Arvostan ja kannatan tekojensa seurauksista vastuun ottamista ja kantamista, mutta kappas vaan sitä silloin aikoinaan tippui omaan ansaansa ja sai raiskata omat arvonsa. Senkin annoin itselleni anteeksi ja opikseni otin. Olisi aika hankalaa elää itsensä kanssa, jos soimaisi itseään lakkaamatta kaikista tekemistään virheistä eikä koskaan antaisi itsensä niitä unohtaa, vai mitä? Siinähän voisi vaikka tulla hulluksi - kukaan ei näet ole virheetön.
-
- Kitisijä
- Viestit: 5048
- Liittynyt: 09.05.2006 8:45
- Paikkakunta: Brexitland
Re: Raskaana - tahtomattaan - mitä nyt?
Juu, kuin myös. Siis ei ole halua käydä keskustelua moraalisella tasolla eikä oikeastaan muutenkaan.Saz kirjoitti: Henk.koht. minulla ei ole mitään intressiä aloittaa moraalis-eettistä keskustelua aiheesta (varsinkaan miesten kanssa). Eli mä loggaudun tästä keskustelusta ulos, muut jatkakoon jos haluavat.
Ymmärrän hyvin niitä syitä, joiden takia aborttia paheksutaan (paheksun itsekin, mutten tuomitse), mutta asiat harvemmin ovat niin yksinkertaisia (tässäkään kysymyksessä) kuin miltä vaikuttavat.
-
- Kitisijä
- Viestit: 2007
- Liittynyt: 15.08.2005 12:55
Re: Raskaana - tahtomattaan - mitä nyt?
Itse ajattelisin, että on olemassa vain oikeita päätöksiä.
Itse vastustan aborttia henkilökohtaisella tasolla, mutta en sano, etteikö se epäilemättä useassakin tilanteessa olisi juuri se oikea ratkaisu. Toki olisi suotavaa, että tähän päätökseen ei tarvitsisi mennä, vaan että asiat olisi huolehdittu etukäteen, mutta kuten jokainen tietää, ei ole olemassa mitään satavarmaa keinoa suojautua raskaudelta, ja kyllä- vahinkoja sattuu.
Ja pohdinta siitä, että päätös on loppuelämää koskeva. Tottahan se on, päättää sitä mitä tahansa, sen päätöksen kanssa saa elää lopun elämäänsä.
Eräs läheiseni oli raskaana, tahtomattaan ja todellakin aika vaikeassa tilanteessa. Hän pohti ja mietti mitä tilanteessa tekisi, mietti syyllisyyttä ja sitä, millaista elämä lapsen kanssa olisi, ja myös sitä, että olisiko aborttipäätös kovin väärä. Sanoin hänelle, vaikka aborttia siis todella vastustankin, että jos hän päättää pitää lapsen, hän on äiti lopun elämäänsä, ei se, että lapsi kasvaa aikuiseksi poista vanhemmuutta tai "vastuuta" lapsesta.
Mutta jos hän päätyy aborttiin, ei se sulje pois sitä vaihtoehtoa, että hän joskus voi saada vielä lapsen, joka on suunniteltu ja toivottu, eikä "vahinko".
Kunpaakaan vaihtoehtoa ja ratkaisua ei voi perua, mutta mielestäni on jopa parempikin tehdä abortti, kuin saada "ei-toivottu" lapsi. Kenenkään elämällä ei tulisi leikkiä.
Nämä ovat isoja ja vaikeita asioita, ja syyttely ja läheisten tuomiot yleinen painostus eivät todellakaan helpota. Jokaisella tulisi olla oikeus päättää omasta kehostaan.
Itse vastustan aborttia henkilökohtaisella tasolla, mutta en sano, etteikö se epäilemättä useassakin tilanteessa olisi juuri se oikea ratkaisu. Toki olisi suotavaa, että tähän päätökseen ei tarvitsisi mennä, vaan että asiat olisi huolehdittu etukäteen, mutta kuten jokainen tietää, ei ole olemassa mitään satavarmaa keinoa suojautua raskaudelta, ja kyllä- vahinkoja sattuu.
Ja pohdinta siitä, että päätös on loppuelämää koskeva. Tottahan se on, päättää sitä mitä tahansa, sen päätöksen kanssa saa elää lopun elämäänsä.
Eräs läheiseni oli raskaana, tahtomattaan ja todellakin aika vaikeassa tilanteessa. Hän pohti ja mietti mitä tilanteessa tekisi, mietti syyllisyyttä ja sitä, millaista elämä lapsen kanssa olisi, ja myös sitä, että olisiko aborttipäätös kovin väärä. Sanoin hänelle, vaikka aborttia siis todella vastustankin, että jos hän päättää pitää lapsen, hän on äiti lopun elämäänsä, ei se, että lapsi kasvaa aikuiseksi poista vanhemmuutta tai "vastuuta" lapsesta.
Mutta jos hän päätyy aborttiin, ei se sulje pois sitä vaihtoehtoa, että hän joskus voi saada vielä lapsen, joka on suunniteltu ja toivottu, eikä "vahinko".
Kunpaakaan vaihtoehtoa ja ratkaisua ei voi perua, mutta mielestäni on jopa parempikin tehdä abortti, kuin saada "ei-toivottu" lapsi. Kenenkään elämällä ei tulisi leikkiä.
Nämä ovat isoja ja vaikeita asioita, ja syyttely ja läheisten tuomiot yleinen painostus eivät todellakaan helpota. Jokaisella tulisi olla oikeus päättää omasta kehostaan.
Monesti sitä ajattelee leikkivänsä hengellään. Pitäisi aina pitää mielessä, että siinä touhussa saattaakin leikkiäkin terveydellään, ja se on jo ihan toinen juttu...
Re: Raskaana - tahtomattaan - mitä nyt?
Aina kun yllä olevan kaltaista erehtyy ääneen pohtimaan tulee kuvaan perusteluja moraalis/eettisyydestä, naisten oikeudesta omaan ruumiiseensa ja yleensäkin naisten itsemäärämisoikeudesta.Saz kirjoitti:Henk.koht. minulla ei ole mitään intressiä aloittaa moraalis-eettistä keskustelua aiheesta (varsinkaan miesten kanssa). Eli mä loggaudun tästä keskustelusta ulos, muut jatkakoon jos haluavat.
En ole kyseenalaistamassa maassamme vallitsevia lakeja, varsinkin kun olen itsekin tämän lainsäädännön antamia mahdollisuuksia tällä osa-alueella käyttänyt. (Ns. jälkiehkäisy).
Siis varmasti on paineita. Itse muistan sen pakokauhun alle parikymppisenä kun kumiukon riekaleet tulivat veitikan mukana ulos tyttöystävästäni. Voihan olla, että siitä ei olisi mitään tullutkaan. Aika harvoin sitä joka laukauksella osuu napakymppiin. En ehkä ollut valmis isäksi. Kuka tietää? Toisaalta elämällä on tapana antaa sinulle ne valmiudet mitä tarvitset.
En myöskään kyseenalaista naisten oikeuksia. Tai pohtia jotain elämän tuhoamista.
Ei lähdetä siis sinne. Kysymykseni oli ainoastaan miten tämän voi järkeistää ja käsitteistää tuolle tasolle? Ehkä (tämän ratkaisun tehneet) naiset tietävät jotain mitä minä en tiedä? Tai sitten he kantavat tätä asiaa mielessään. Sen tiedän, että en erityisemmin kadehdi heitä tässä asiassa (ok, tämä voi kuulostaa holhoamiselta. "Olen Pertti Mäkimaa ja olen jeesustelija." "Terve Pertti").
Re: Raskaana - tahtomattaan - mitä nyt?
Ihmisiä me vain olemme. Olen itse ihmisenä itselleni ankara ja oletan että jos olisin naisena tehnyt tuollaisen päätöksen olisin joutunut melko voimakkaasti järkeistämään sitä itselleni.Kreitsu kirjoitti:Arvostan ja kannatan tekojensa seurauksista vastuun ottamista ja kantamista, mutta kappas vaan sitä silloin aikoinaan tippui omaan ansaansa ja sai raiskata omat arvonsa. Senkin annoin itselleni anteeksi ja opikseni otin. Olisi aika hankalaa elää itsensä kanssa, jos soimaisi itseään lakkaamatta kaikista tekemistään virheistä eikä koskaan antaisi itsensä niitä unohtaa, vai mitä? Siinähän voisi vaikka tulla hulluksi - kukaan ei näet ole virheetön.
Äh, minulla taitaa olla vauvakuume.
-
- Kitisijä
- Viestit: 6126
- Liittynyt: 26.05.2006 10:01
- Paikkakunta: Bunnytown
Re: Raskaana - tahtomattaan - mitä nyt?
Hassua, minun kaveripiirissäni on tasan yksi tyttö jolle in tehty abortti. Eikä kyse ole siitä ettei aiheesta puhuttaisi. Toinen oli jo varannut ajan, mutta se menikin itsestään kesken. Esikoinen oli vasta pari kuukautta. Kanit. Jotka eivät käyttäneet ehkäisyä.
Voi johtua myös siitä, että parikymppisestä asti "kaikki" kaverini ovat olleet pariutuneita ja vauvakuumeisia joten ehkä tämäkin selittää tilannetta. Voihan toki olla, että myös L-positiivisten vaikutus tuntuu seudullamme.
Voi johtua myös siitä, että parikymppisestä asti "kaikki" kaverini ovat olleet pariutuneita ja vauvakuumeisia joten ehkä tämäkin selittää tilannetta. Voihan toki olla, että myös L-positiivisten vaikutus tuntuu seudullamme.
Prepare for the worstest.
-
- Kitisijä
- Viestit: 8603
- Liittynyt: 14.08.2005 18:46
- Paikkakunta: Vantaa
Re: Raskaana - tahtomattaan - mitä nyt?
Minä tunsin kuvotusta ja ällötystä, kun pelkäsin vatsassani kasvavan jotain, en sitä masuasukkia kohtaan, vaan sitä edessä pakostakin olevaa aborttia kohtaan. Pakkoabortti sen takia, että alkunsa se oli saanut sopimattomissa olosuhteissa ja keskellä sopimatonta elämää, ei siitä olisi kunnon vauvaa tullut, näin kuvittelin. Helpotus oli suuri, kun menkat lopulta alkoivat ja abortin uhka väistyi.
Sinänsä minulla ei ole mitään aborttia vastaan, alkio ei ole ihminen, mutta minun on silti hyvin vaikea ymmärtää suurimman osan syitä abortille ja hyväksyä niitä. Minun "niin makaa kuin petaa" -asenteeni on hieman ylikorostunut ja yritänkin takoa päähäni, etteivät muiden asiat ja päätökset kuulu minulle. Silti mielestäni omista teoistaan ja niiden seurauksista pitäisi kantaa enemmän vastuuta eikä tässä vahinkoraskausasiassa abortin pitäisi olla se itsestään selvä ensimmäinen vaihtoehto. (eioleminunasianituomita - eioleminunasianituomita - eioleminunasianituomita...)
Seison kuitenkin täysin ensimmäisen Mustanikille kirjoittamani viestin takana ja kirjoitin sen täydestä sydämestäni.
Sinänsä minulla ei ole mitään aborttia vastaan, alkio ei ole ihminen, mutta minun on silti hyvin vaikea ymmärtää suurimman osan syitä abortille ja hyväksyä niitä. Minun "niin makaa kuin petaa" -asenteeni on hieman ylikorostunut ja yritänkin takoa päähäni, etteivät muiden asiat ja päätökset kuulu minulle. Silti mielestäni omista teoistaan ja niiden seurauksista pitäisi kantaa enemmän vastuuta eikä tässä vahinkoraskausasiassa abortin pitäisi olla se itsestään selvä ensimmäinen vaihtoehto. (eioleminunasianituomita - eioleminunasianituomita - eioleminunasianituomita...)
Seison kuitenkin täysin ensimmäisen Mustanikille kirjoittamani viestin takana ja kirjoitin sen täydestä sydämestäni.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Re: Raskaana - tahtomattaan - mitä nyt?
Ei tuolla ole mitään tekemistä tunteettomuuden tai hölmöilyn kanssa. Esim. veljelläni ratkesi kumi, katumuspillerit haettiin ja se ei auttanut asiassa. Siitä sitten "tunteeton" ratkaisu hoitaa jälkiehkäisy. Tunnetko sinä kauhean tunteenpurkauksen aina kun astut muurahaisen päälle? Se on toki paljon pidemmälle kehittynyt elämänmuoto kuin jokusen kerran jakaantunut mikroskooppinen solumöykky. Pitääkö siinä olla jo kehittynyt kiintymys ja äidinvaisto?PerttiMakimaa kirjoitti:Täytyykö ihmisen nostattaa itsensä jollekin uudelle tunteettomuuden tasolle, että pystyy ajattelemaan sisällään kasvavan uuden elämän poistoa vain "kaavintana" tai "lääketieteellisenä toimenpiteenä"?
Meissä ihmisissä taitaa olla jotain pahasti vialla.
Mieti seuraavan kerran ejakuloidessasi oman käden oikeudella, että tapoit juuri 10 miljoonaa vauvaa vessapaperiin tukehduttamalla.
Re: Raskaana - tahtomattaan - mitä nyt?
Hyvä purkaus, sopii shrinkkiin.Pehmis kirjoitti:Ei tuolla ole mitään tekemistä tunteettomuuden tai hölmöilyn kanssa. Esim. veljelläni ratkesi kumi, katumuspillerit haettiin ja se ei auttanut asiassa. Siitä sitten "tunteeton" ratkaisu hoitaa jälkiehkäisy. Tunnetko sinä kauhean tunteenpurkauksen aina kun astut muurahaisen päälle? Se on toki paljon pidemmälle kehittynyt elämänmuoto kuin jokusen kerran jakaantunut mikroskooppinen solumöykky. Pitääkö siinä olla jo kehittynyt kiintymys ja äidinvaisto?
Mieti seuraavan kerran ejakuloidessasi oman käden oikeudella, että tapoit juuri 10 miljoonaa vauvaa vessapaperiin tukehduttamalla.
Re: Raskaana - tahtomattaan - mitä nyt?
Joo, paljon paremmin kuin moralisoinnit ja jeesustelut vastakkaisen sukupuolen suurimpia itsemääräämisoikeutta koskevassa kysymyksessä.PerttiMakimaa kirjoitti:Hyvä purkaus, sopii shrinkkiin.
Re: Raskaana - tahtomattaan - mitä nyt?
Kiva, kun maltoit ennen vastaamista (ensimmäistä kertaa) lukea loput kommenttini. Eiköhän tämä ollut paketissa.Pehmis kirjoitti:Joo, paljon paremmin kuin moralisoinnit ja jeesustelut vastakkaisen sukupuolen suurimpia itsemääräämisoikeutta koskevassa kysymyksessä.PerttiMakimaa kirjoitti:Hyvä purkaus, sopii shrinkkiin.
-
- Kitisijä
- Viestit: 6126
- Liittynyt: 26.05.2006 10:01
- Paikkakunta: Bunnytown
Re: Raskaana - tahtomattaan - mitä nyt?
Totta. Abortti vaan hoituu byrokratian puolelta hieman kärjistäen periaatteella "no questions asked" viikolle 12 saakka.Pehmis kirjoitti: Se on toki paljon pidemmälle kehittynyt elämänmuoto kuin jokusen kerran jakaantunut mikroskooppinen solumöykky.
http://www.pamf.org/pregnancy/development/wc_fd_f-3.jpg
Enkä todellakaan ole mikään pro life -tyyppi, olen pro tervetulleeksi toivotut lapset. Jos tilanne ei ole tämä niin abortti on ehdottomasti parempi vaihtoehto, ja toivon voimia jokaiselle joka sen on joutunut kokemaan.
Prepare for the worstest.
Re: Raskaana - tahtomattaan - mitä nyt?
You just won your casePehmis kirjoitti: Mieti seuraavan kerran ejakuloidessasi oman käden oikeudella, että tapoit juuri 10 miljoonaa vauvaa vessapaperiin tukehduttamalla.
Re: Raskaana - tahtomattaan - mitä nyt?
Luin ne kyllä ne ennen vastaamistani. Olen silti vilpittömästi hämmästynyt että sinulla oli otsaa kirjoittaa niin loukkaava ja jeesusteleva kirjoitus kuin kirjoitit. Olisipa otsaa vielä pyytää anteeksikin. Minusta on kohtuullisen törkeää sanoa tuntematonta ihmistä tunteettomaksi ja syytellä "elämän lopettamisesta." Sanotko sä livenäkin tuollaista ihmisille päin naamaa?PerttiMakimaa kirjoitti:Kiva, kun maltoit ennen vastaamista (ensimmäistä kertaa) lukea loput kommenttini. Eiköhän tämä ollut paketissa.Pehmis kirjoitti:Joo, paljon paremmin kuin moralisoinnit ja jeesustelut vastakkaisen sukupuolen suurimpia itsemääräämisoikeutta koskevassa kysymyksessä.PerttiMakimaa kirjoitti:Hyvä purkaus, sopii shrinkkiin.
Re: Raskaana - tahtomattaan - mitä nyt?
Siihen on varmaan syynsä. Aina ehkäisyn pettämisestä ei ole niin konkreettista ja välitöntä tietoa kuin esimerkiksi kondomin rikkoutuessa tai hölmöillessä ilman sitä, ja varmaankin on ihan suotavaa suoda myös jonkin verran harkinta-aikaakin, koska päätös ei ole aina helppo, oli tilanne sitten toivottu tai toivoton.nowaysis kirjoitti:Totta. Abortti vaan hoituu byrokratian puolelta hieman kärjistäen periaatteella "no questions asked" viikolle 12 saakka.
Re: Raskaana - tahtomattaan - mitä nyt?
*poistaa suuret määrät tekstiä*Pehmis kirjoitti:Luin ne kyllä ne ennen vastaamistani. Olen silti vilpittömästi hämmästynyt että sinulla oli otsaa kirjoittaa niin loukkaava ja jeesusteleva kirjoitus kuin kirjoitit. Olisipa otsaa vielä pyytää anteeksikin. Minusta on kohtuullisen törkeää sanoa tuntematonta ihmistä tunteettomaksi ja syytellä "elämän lopettamisesta." Sanotko sä livenäkin tuollaista ihmisille päin naamaa?
Olen minä pahempaakin sanonut. Vieläpä tällä palstalla. Hengitä nyt hetki syvään, että saat pulssin alle sadan.
Ehkäpä sitten näet, että kyseessä oli asenteellisuuden sisältävä kysymys.
Re: Raskaana - tahtomattaan - mitä nyt?
Eli paskahousuilet palstalla, perustelet loukkaamisiasi sillä että olet sanonut pahemminkin? Todella miehekästä, Pertti, loppuun asti! Älä vahingossakaan pahoittele aiheuttamisi mielipahoja! Onneksi olet johdonmukainen tekemisissäsi, niin ei tarvitse yllättyä.PerttiMakimaa kirjoitti:Olen minä pahempaakin sanonut. Vieläpä tällä palstalla. Hengitä nyt hetki syvään, että saat pulssin alle sadan.
Ehkäpä sitten näet, että kyseessä oli asenteellisuuden sisältävä kysymys.
Asenteellisuudella ei ole mitään tekemistä käytöstapojen kanssa. Mun pulssini on nyt hyvin hyvin rauhallinen, mutta jos esim. livenä heittäisit tuollaisen setin jonkun tyttöystävälle, voipi olla ettet siitä selviäisi ihan olalletaputuksella. Mieti sitä kaksi sekuntia.
Jatkakaa, ei mulla muuta.
-
- Kitisijä
- Viestit: 6126
- Liittynyt: 26.05.2006 10:01
- Paikkakunta: Bunnytown
Re: Raskaana - tahtomattaan - mitä nyt?
Totta tämäkin. Minusta Suomen aborttilaki on varsin hyvä juuri tuollaisenaan. Jos kyseessä on vaikeasti vammainen sikiö, keskeytys on imo(ja lainkin mukaan) oikeutettua saada paljon pidemmälläkin, sillä en koe oikeasti muurahaisen älylllä ja kyvyillä varustetun ihmisen elämää välttämättä kannattavaksi.Pehmis kirjoitti:Siihen on varmaan syynsä.nowaysis kirjoitti:Totta. Abortti vaan hoituu byrokratian puolelta hieman kärjistäen periaatteella "no questions asked" viikolle 12 saakka.
Prepare for the worstest.