Vadim kirjoitti:
Älykkyyden ongelma, toisin kuin pituuden, on, että se edellyttää tulkintaa ja on siinä mielessä sosiaalisesti konstruoitu. Niinpä se, mitä älykkyytenä arvostetaan, ei ole samalla tavoin yhteismitallistettavissa kuin esimerkiksi pituus. Tällöin on ongelmallista väittää, että älykkyys perustuisi viime kädessä mekanistiseen genetiikkaan.
Totta toinen puoli.
Testiälykkyys on osoitettu omalta osaltaan geneettisesti periytyväksi. Psykologian tutkijoiden piirissä vallinnee konsensus siitä, että erot geeniperimässä selittävät noin puolet yksilöiden välisistä eroista
testiälykkyydessä. Erot saattavat johtua eroista esim. tarkkaavaisuutta ja keskittymiskykyä säätelevien aivo-alueiden ominaisuuksissa. Ympäristö- ja persoonallisuustekijät selittävät sitten toisen puolikkaan noista eroista.
Älykkyystestit, jotka siis tuota
testiälykkyyttä mittaavat ovat psykologisiksi testeiksi verrattain tarkkoja ja objektiivisia. Ne antavat samoja tuloksia eri mittauskerroilla mittaajasta riippumatta, ja lisäksi erityyppiset testit antavat samansuuntaisia tuloksia. Älykkyystestien tulokset ennakoivat myös
omalta osaltaan koulumenestystä: todella alhaisen
testiälykkyystason oppilaat kohtaavat todennäköisesti oppimisvaikeuksia, kun taas paremmin testeissä pärjäävät menestynevät koulussa paremmin.
Älykkyyden käsite on taas todella monitahoinen, kulttuurisidonnainen ja hankalasti määriteltävissä. Tämän myöntävät myös ne tutkijat, jotka
testiälykkyyden geneettistä periytymistä tutkivat. Lisäksi on myös epäselvyyttä siitä, mitä nuo testit loppujen lopuksi edes mittaavat.
Eli siis: On aivan totta, että älykkyyden käsite edellyttää tulkintaa, ja että se on sosiaalisesti konstruoitu. Tätä kulttuurissamme konstruoitua älykkyyden käsitettä voidaan kuitenkin mitata sovituilla mittaustavoilla, jotka ovat osoittautuneet omalla sarallaan päteviksi. Näitä mittauksia voidaan sitten hyödyntää esim. oppimisvaikeuksista kärsivien oppilaiden tunnistamisessa ja auttamisessa. (Älykkyystestit on itse asiassa taidettu alun perin kehittää juuri tätä tarkoitusta varten.)
Kukaan tutkija ei myöskään tietääkseni väitä älykkyyden palautuvan viime kädessä mekanistiseen genetiikkaan. Kuten sanottu, geenien osuuden arvellaan selittävän karkeasti arvioiden puolet yksilöiden välisistä eroista
testiälykkyydessä, vaikka erilaisia painotuksia toki löytyy. Yleensähän käy aina niin, että kun jokin tutkija sanoo että jokin ominaisuus
saattaa osaltaan olla geneettisesti periytyvä, vääntyy tämä julkisuudessa muotoon jonka mukaan tutkija on väittänyt tämän asian olevan täysin geneettisesti periytyvä. Geneettistä determinismiä ei siis taida tutkimuksen puolelta juuri löytyä. Tiedettä popularisoivat toimittajat, kolumnistit, nettikirjoittajat yms. ovat sitten asia erikseen.