Kitinä

Koetin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni tehdä parsasta ruokaa. Vituiksihan se meni. Raaka-aineena oli ns. valkoista parsaa, alkuperämaa ilmeisesti Kypros. En anna kuitenkaan mielelläni periksi - etenkään jollekin typerälle vihannekselle - ja nyt kuulisin mielelläni palstalaisten parsa-aiheista tietämystä:

- koska ko. raaka-aine on parhaimmillaan?
- kummasta saa parempaa safkaa, vihreästä vai valkoisesta?
- mitä valmistuksessa on erityisesti huomioitava [pesun ja kuorinnan lisäksi]?

Kaikkeen en osaa vastata, mutta joitain pointteja:

- Parhaimmillaan keitettynä voisulan kera.
- Huuhtele ja kuori ensin.
- Vihreä parsa kypsyy parissa minuutissa, valkoinen vaatii 10 min.
- Hyvä parsa on väriltään tasaista ja muodoltaan suoraa.

Lisäinformaatio: ehkä googletus voisi auttaa...

Ennen kuin kukaan kokeneempi kokkailija (Manala?) vastaa, niin raportoinpa tähän omia kokemuksiani viimeaikojen parsakeitoksista. Ja vielä, minä kokkailen jostain syystä vain valkoista parsaa.

En tiedä tarkasta parsasesongin kestosta, mutta kuukausi sitten löytyi vain aika huononnäköisiä ohuita parsoja, mutta nyt on saatavilla meheviä paksuja parsoja (valitse siis näitä kaupasta), jotka eivät ole vielä lainkaan puumaisia. Eli ainakin toistaiseksi sesonki on lähes parhaimmillaan.

Keskeistä kokemuksieni mukaan on huolellinen kuorinta (en minä niitä pese): jos kuorikerrosta ei poista hyvin, parsa ei katkea lautasella vaan jää säikeistään kiinni. Ei hyvä. Ja lopuksi tyvestä sentti-pari pois.

Keittoajaksi riittänee nyt noin 10 min - kunhan sesonki etenee, voi tarvita kauemminkin. Maista kypsyys. Minä lisään veteen hiukan sokeria, jotta joskus parsaa vaivaava kitkeryys vältettäisiin. Lisäksi pyrin keittämään parsat niin, että herkullisin nuppuosa ei edes ole vedessä vaan juuri pinnan yläpuolella. Jää siten paremmaksi.

Moni syö parsansa voisulalla, mutta itse olen viimeaikoina suosinut hollandaise-kastiketta (jos parsa on hyvää, ihan pussikastike kelpaa), villirucolanlehtiä suoraan ruukusta ja päällimmäiseksi parmesanraastetta. Ja tietty hyvää kuohuviiniä. Nam.

Miksi parsanjauhanta on paskanjauhannassa?

EDIT: Hassuja typoja pois.

Homeboy65 kirjoitti:Lisäinformaatio: ehkä googletus voisi auttaa...

Juujuu, ja on mulla kaupasta saatu pamflettikin jossa näitä perusjuttuja on - mutta hain nimenomaan näitä hölökohtaisia kokkailu-kokemuksia

Sen huomasin eilen, että Euroshopper -bearneisekastike on aivan järkyttävää kittiä - väriltään enemmän keltaista kuin vihreää. Seuraavaan settiin näen kyllä sen verran vaivaa että keitän kastikkeen itse.

Ainoo mikä tähän hätää parsasta tuli mieleen oli tommonen 8-vuotias poika, lastensuojelutapaus. Tokas tossa päivänä eräänä työntekijälle ku hiukka hermostu niiku tämmösen lausahuksen, jotta: "Ime mun parsaa!"
Mistä lie moinen tullu pojalle päähän... ruuaksi ei tuolloin ollut parsaa.

urpiainen kirjoitti:
Miksi parsanjauhanta on paskanjauhannassa?

Käytin valtaani ja siirsin parsanjauhannan Yleiskeskusteluihin. Parsa ei ole paskaa.

Eiks tää kuulus tonne kodinhoito/harrastepalstalle ennemmin.

bedlam kirjoitti:Eiks tää kuulus tonne kodinhoito/harrastepalstalle ennemmin.

Oletko nyt onnellinen?

Aito_Johanna kirjoitti:

bedlam kirjoitti:Eiks tää kuulus tonne kodinhoito/harrastepalstalle ennemmin.

Oletko nyt onnellinen?

Olen mä ihan onnellinen, kiitos kysymästä. Kankkunen vaivaa tällä hetkellä aika pahasti, mutta muuten kyllä katsoisin olevani kohtuullisen onnellinen ihminen. Onnellinenhan tarkoittaa toisaalta myös sitä, että omistaa onnen. Eli Hannu Hanhi on todella onnellinen, vaikka ei iloinen olisikaan. Vähänkö kimuranttia.

Tämän ketjun innoittamana ostin paketin parsaa, voipaketin ja pikkolokuohuviinipullon! En ole koskaan ennen keittänyt parsaa (jotain paahtokasvisjuttua tein kerran, jossa oli parsaakin mukana; käytin uunin grillivastuksia, jolloin leivinpaperi syttyi ilmiliekkeihin ja palohälyttimestä lähti helvetillinen ujellus, ) Maanantaina kokeilen. (Täksi illaksi tulikin illallismiitti ja huomenna täytyy paistaa pihvi, joka muuten kävelee.)

bedlam kirjoitti: Onnellinenhan tarkoittaa toisaalta myös sitä, että omistaa onnen. Eli Hannu Hanhi on todella onnellinen, vaikka ei iloinen olisikaan. Vähänkö kimuranttia.

Ei, kyllä onnellinen tarkoittaa iloista, tyytyväistä tai hyväntuulista tai jotain sinne päin. Hannu Hanhi on sen sijaan onnekas

Parsalounas nautittu. Hyvältä maistui, ja kuohuviini ruokaajuomana juhlisti mukavasti maanantaipäivän.

urpiainen kirjoitti: Moni syö parsansa voisulalla, mutta itse olen viimeaikoina suosinut hollandaise-kastiketta (jos parsa on hyvää, ihan pussikastike kelpaa), villirucolanlehtiä suoraan ruukusta ja päällimmäiseksi parmesanraastetta.

Tähän minäkin mielelläni yhdyn. Voisula ihan jees, hollandaise enemmän jees.

Kymysys kun kerran kuului, että mitä siitä voi tehdä, niin vihreästä parsasta saa miltei jumalaisen erinomaista keittoa. Ohjeita löytyy netistä jos minkälaista.

Aito_Johanna kirjoitti:(Täksi illaksi tulikin illallismiitti ja huomenna täytyy paistaa pihvi, joka muuten kävelee.)

Onko tämä nyt sitten hyvää suomea, häh? Huomenna täytyy pestä auto, joka muuten hyrisee!

Herra Manala kirjoitti:

Aito_Johanna kirjoitti:(Täksi illaksi tulikin illallismiitti ja huomenna täytyy paistaa pihvi, joka muuten kävelee.)

Onko tämä nyt sitten hyvää suomea, häh? Huomenna täytyy pestä auto, joka muuten hyrisee!

On, monitulkintaista tosin. Senkin viisastelija.
Lauseeni kävisi pikkunäppäräksi esimerkkilauseeksi jollekin suomen kielen perusopintojen kurssille.

Aito_Johanna kirjoitti:

Herra Manala kirjoitti:

Aito_Johanna kirjoitti:(Täksi illaksi tulikin illallismiitti ja huomenna täytyy paistaa pihvi, joka muuten kävelee.)

Onko tämä nyt sitten hyvää suomea, häh? Huomenna täytyy pestä auto, joka muuten hyrisee!

On, monitulkintaista tosin. Senkin viisastelija.
Lauseeni kävisi pikkunäppäräksi esimerkkilauseeksi jollekin suomen kielen perusopintojen kurssille.

Väärin. Vaikka lauseesi ei kieliopillisesti ollutkaan rampa tai kirjoitettu väärin, se oli huonoa suomea juuri monitulkintaisuutensa vuoksi. Etenkin kun sivulauseen loogisin merkitys olisi kuvailla päälauseessa esiintynyttä pihviä eikä seurausta sille mitä tapahtuu, jos jätät sen paistamatta. Sen sijaan konditionaalimuoto tuo tässä tapauksessa helpotusta asian ymmärtämiseen:

Huomenna täytyy paistaa pihvi, joka muuten kävelee.
= Pihvini muuten kävelee, jos ette tienneet.
Huomenna täytyy paistaa pihvi, joka muuten kävelisi.
= Pihvini kävelee, jos en paista sitä huomenna.

Hope this helps.

Aito_Johanna kirjoitti:

Herra Manala kirjoitti:

Aito_Johanna kirjoitti:(Täksi illaksi tulikin illallismiitti ja huomenna täytyy paistaa pihvi, joka muuten kävelee.)

Onko tämä nyt sitten hyvää suomea, häh? Huomenna täytyy pestä auto, joka muuten hyrisee!

On, monitulkintaista tosin. Senkin viisastelija.
Lauseeni kävisi pikkunäppäräksi esimerkkilauseeksi jollekin suomen kielen perusopintojen kurssille.

Jäin miettimään, pitäisikö tuossa olla pilkku ennen "ja"-sanaa. Rinnasteisilla päälauseillahan ei ole tuossa suoranaisesti yhteistä lauseenjäsentä, mutta onko tuo sääntö niin yksioikoinen, kuin on opetettu? Lauseillahan on selvästi kuitenkin muuta yhteistä. Suomen pilkkusäännöt ovat kyllä siitä erikoisia, ettei pilkkuja laiteta selkeästi "tauotuksen" vaan sovittujen sääntöjen mukaan. Joku kieliä tunteva osaa varmaan kertoa, miten tuohon on päädytty.

Äänestäisin tän ketjun otsikon ehkä hauskimmaksi. Kuvittelen Kiltsun keittiöönsä pohdiskelemaan miettiväisenä parsanippu kädessään. Hmm, siinä vasta pulma

nowaysis kirjoitti:Kuvittelen Kiltsun keittiöönsä pohdiskelemaan miettiväisenä parsanippu kädessään

Mä ARVASIN, että siinä liesituulettimessa on kamera!

Askarruttaapaskarruttaa parsa täälläkin. Parsahan on erittäin kevyttä, mutta voiko sitä tarjoilla minkään vähemmän rasvaisen kanssa kun bearnaisekastikkeen, voisulan tai pekonin kanssa? Ostaisin ja söisin suurella halulla jos lisukkeet olisi kevyempiä, eli onko niitä?

Patz kirjoitti:jos lisukkeet olisi kevyempiä, eli onko niitä?

Mie en paina kuin 72kg!

Patz kirjoitti:Askarruttaapaskarruttaa parsa täälläkin. Parsahan on erittäin kevyttä, mutta voiko sitä tarjoilla minkään vähemmän rasvaisen kanssa kun bearnaisekastikkeen, voisulan tai pekonin kanssa? Ostaisin ja söisin suurella halulla jos lisukkeet olisi kevyempiä, eli onko niitä?

No tästähän puristit pillastuvat, mutta kyllä parsa on niin hyvää, että söisin sitä vaikka sellaisenaan lisäten vain pienen sipaisun kevyttä leipärasvaa.

Laittaa vaan sen parsan päälle Creme Cuisinea niin se on siinä. Muuta ei tarvita, melkein. Ja kanelia.

Onko tähän tullut 13 vuodessa vastausta?

Niba kirjoitti: ↑10.11.2019 12:42 Onko tähän tullut 13 vuodessa vastausta?