Kitinä

Olen tässä viime aikoina mietiskellyt, luulisivatko veljeni ja hänen rouvansa yhtä lailla heidän sinänsä ihan ok:n penskansa vahtimisen olevani elämäni suurin ilo siinäkin tapauksessa, että olisin mies. Joten nytpä kyselenkin teiltä, arvot sukupuoliolennot, kuinka usein ystävät, tuttavavat ja sukulaiset pyytävät teitä lapsenvahdiksi.

Maalaa se penska joskus naamioväreillä kokonaan punaiseksi, jä läiski sit siihen valkoisia lättejä. Eiköhän mene vihje perille.

Ikinä koskaan ei kukaan ole mua pyytänyt lapsenvahdiksi. Ja nyt on tossa omassa ihan tarpeeksi vahtimista
Ei sillä, ettenkö olisi ilomielin suostunut, on vaan tainnut olla parempia tarjokkaita

Oli pakko vastata kolmanneksi viimeinen. Ennen olisin vastannut, että ei koskaan ja ihan hyvillä mielinkin peräti... Vaikka eipä noita kauaa ole onneksi tarvinnut vahtia...

On joskus pyydetty, ja suostunutkin. Hyvin harvoin tosin, on tuossa omassakin vahtimista.

Itse en anna lastani hoitoon kuin isovanhemmilleen. Pikkuveli tosin joskus hoitanut muutaman tunnin, mutta silloin neiti oli minimaalisen pieni eikä läheskään yhtä energinen kuin nykyään siis. Eipä veljen tarvinnut kuin banaania lusikalla syöttää, kun mamman piti mennä töihin.

Ei ole koskaan kyselty. Taitaa johtua vilkkaasta luonteestani, en ilmeisesti tältä osin herätä luottamusta.

silsakenraali™ kirjoitti:Ei ole koskaan kyselty. Taitaa johtua vilkkaasta luonteestani, en ilmeisesti tältä osin herätä luottamusta.

Murrosikäisten lasten kanssa olisi hyvä purkaa tuota vaivaa. Liity mopojengiin.

Minua ei enää pyydetä lapsenvahdiksi koskaan. Teini-iässä vahdin useampiakin mukuloita, ja hyvin vahdinkin ja sain siitä vähän rahaa. Nykyään minua ei pyydetä vahdiksi, koska kenellekään kaverille ei ole moinen tullut mieleen. Tosin kaiken lapsi-inhon julistamisen jälkeen en ihmettelekään, vaikka tosiasiassa olen loistava leikkikaveri (Miika 5 v. kertoi, että olen hänen paras leikkikaverinsa ja kummityttö 8 v. muistelee vieläkin kolmen vuoden takaista Lintsin reissua kaiholla).

Olen ollut lapsenvahtina useaankin otteeseen kaitsemassa kaverin kolmea mukulaa. Joskus on hermo mennyt aivan totaalisesti, ja kyseessä onkin melkoisen kamalia riiviöitä.

Mielelläni en penskoja rupea vahtimaan, sillä minusta kyseessä on kokemukseni mukaan karmiva paskajobi. Ja onneksi kaverillani onkin nykyään kaksi kattia, joten en siellä voi puolta tuntia kauempaa edes olla.

Mä voisin olla kyllä koiravahtina...

Vaola kirjoitti:

Sudenhenki kirjoitti:Joskus on hermo mennyt aivan totaalisesti, ja kyseessä onkin melkoisen kamalia riiviöitä.

Höpön pöppö!!!11! Siis, kysymyshän on vain siitä, miten itse osaat käsitellä lapsia. Lapsissa ei ole koskaan mitään vikaa.

Kyllä ne vain tuppaavat sellaisia olemaan, sillä esikoisella on muihinkin turmeleva vaikutus. En kyllä myöskään menisi kehumaan lasten käsittelytaidoillani.

En tunne ketään. Mutta jos tuntisin, niin olisin tunnettu ja jatkuvasti vahtimassa vauvoja.

Kyllähän noita ystävien muksuja tulee aika usein hoidettua, kivaa puuhaahan se on niitten kanssa leikkiä temmeltää.

Ehkä minun olisi pitänyt vastata sittenkin viimeinen, koska vaikka nyt tunnenkin ihmisiä joilla on lapsia ja varmasti joskus vailla vahtia, en varmasti ole niin läheinen että kysyttäisiin vahtimaan.

Sinkkumatti kirjoitti:Maalaa se penska joskus naamioväreillä kokonaan punaiseksi, jä läiski sit siihen valkoisia lättejä. Eiköhän mene vihje perille.

Mä opetin sitä tekemään pirunmerkkiä. Ei oppinut. Yksinkertaisempi kuin Matti Vanhanen. Lapsi parka.

kas. anoppi olettaa että olen aina valmis vahtimaan hänen tyttärensä poikaa. aina kun vahtia tarvitaan. miehen ei tarvitse vahtia

miehen veljen ja sen vaimon tyttöä vahdin mielelläni. suurta vastuuta ei ole ollut, lähinnä yritin muuton aikana pitää pois pahanteosta/mökillä viihdyttää että äitinsä saisi nukkua edes pari tuntia. me tullaan tytön kanssa oikeen hyvin toimeen. kummallakin on kultakalan muisti ja kolibrin kärsivällisyys

Vähintään kerran viikossa tulee siskolta kysely "monelta pääset töistä"- tai "mitä teet lauantaina". Hoidan tytsää (2,5v) aina kun pystyn, ja teen sen mielelläni. Tosin sisko taas käyttää tätä kiintymystä suurimmaksi osaksi hyväksi; varsinkin äidin kanssa.

http://koti.mbnet.fi/kbr/mastabang/kbrteaser.wmv

kuka tuollaista vahtii... tsek aut alku...

Mulla ei oikein ole lähipiirissä tällä hetkellä pikkulapsia. Ylipäänsäkin mulla on niin epäkäytännöllinen ja hajamielinen maine, että yleensä kai pyydetään mielummin jotain muuta. Leikkimisessä olen kyllä tosi hyvä, aiempi pitkäaikainen hoitolapsi pyysi isäänsä tulemaan myöhemmin töistä että ehtisi olla mun kanssa pitempään ja valitti miten sen kaverit ei osaa leikkiä yhtä hyvin. Tykkään olla lasten kanssa ja kuunnella niiden juttuja tosi paljon, mutta ärsyttäisi kyllä, jos joku olettaisi että olen aina valmis järjestelemään omia aikataulujani ja tulemaan ihan ilmaiseksi hänen kullannuppujaan vahtimaan silkkaa naisellista hoivausviettiä (varsinkin jos kyseessä olisi tyyppi jolta olisi ihan turha ikinä odottaa esim. muuttoapua).

Ei pyydetä enää, onneksi. Teininä pyydettiin jatkuvasti ja teinkin lapsenvahtimisella ihan hyvin rahaa. Nykyisin en oikein tiedä mistä lasten kanssa edes puhutaan, mutta jostain syystä ne silti vaikuttavat tykkäävän musta.

silsakenraali™ kirjoitti:Ei ole koskaan kyselty. Taitaa johtua vilkkaasta luonteestani, en ilmeisesti tältä osin herätä luottamusta.

Komppaan taas Silsaa!

Toisaalta, ystäväpiirissäni lisääntyminen ei ole ollut kovin yleistä eikä hyväksyttävää, lähipiiristäni ei tule ihan heti mieleen ketään kellä olisi muksuja.

Olisin tietenkin aivan otettu, jos joku pyytäisi mua vahtimaan pilttejään. Luonnollisesti kuitenkin kieltäytyisin moisesta kunniasta, mä en ole parhaimmillani paskavaippojen ja itkupotkupillien seurassa.

Kerran oon ennen omaa muksua ollu lapsenvahtina. Taisin olla viimeinen mahdollisuus kahdenkeskiseen ravintola-iltaan kun kutsu kävi...

Ei ole pyydetty lapsenvahdiksi, hyvä niin. Taitaa olla kyllä kaikilla edes suht. lähellä asuvilla lähempiäkin tuttuja.

Ei oo lapsia ja toisten lapset on toisten lapsia.

Lapsenvahti, kissavahti, koiravahti.... vahti ku vahti, ni kyllä nuita kutsuja käy.
Olen jopa opetellut sanomaan EI. Vielä ku osais joskus ottaa ton sanan käytäntöönki...
No ei vais, veljen pentuja tulee lähinnä hoideltua tossa sivussa kerran kuussa tai kahessa ja jos aikaa ois enempi, ni kyllä mä niitten kaa oisin enemmänki vapaa-ajalla... sen verra vekkuleita tapauksia.