Kitinä

urpiainen kirjoitti: yksinelävän eläimettömän vastuullista vahvuutta mielitekojensa hallinnassa.

Yksinkertaista. Mukavuuden halu.

Yksinäisinä hetkinä on monesti tullut mietittyä koiran ottamista, mutta kun muuttaa satunnaiset haaveet 10-15 vuoden velvollisuudeksi, tulee järki nopeasti takaisin päähän.

Hetken mietin, postaisinko vastaukseni tähän vai Lempinimet parisuhteissa -ketjuun. Pakkaa sekoittaakseni päädyin tänne.

Meillä asuu sekä Kissa että Koira. Kuitenkin, toisin kuin yleensä kuvitellaan, ystävyys ja syvä kunnioitus näiden kahden erilaisen elämänmuodon välillä on paitsi mahdollista, myös onnistuessaan varsin palkitsevaa. Kummankin luonteessa on hyvät puolensa, ja onnistunut synteesi takaa kyvyn toimia optimaalisesti mitä erilaisimpien haasteiden edessä.

En siis suosittele sen enempää Vadimin kuin urpiaisenkaan kannan kritiikitöntä omaksumista, vaan kannustan myönteiseen uteliaisuuteen ja avoimuuteen vieraita elämäntapoja kohtaan. Vasta yhteistyössä kissojen rohkeus ja koirien sitkeys kantavat kauimmaksi.

*miau*

par-sky kirjoitti:syynä tuohon koira-kieltoon oli ihan se, että en halua tulevaisuudessa suunnitella kaikkia menoja rekun mukaan. ei voi olla pitkään missään kun rekun tulee nälkä/ikävä/rakko räjähtää. yllättäen ei voi lähteä mihinkään. sitten siinä ollaan koiran orjina jos satutaan miehestä pitämään ja vain odotetaan, että kyllä se joku päivä kuolee. ja kuinka terveellä pohjalla suhde on jos vain toivoo toisen höpöhöpömussukan kuolemaa?

*Poof!* Ja näin saimme myös syyn sille, miksi YH-äidit ovat niin suosittuja miesten treffi-ilmoituksissa.

segma kirjoitti:

par-sky kirjoitti:syynä tuohon koira-kieltoon oli ihan se, että en halua tulevaisuudessa suunnitella kaikkia menoja rekun mukaan. ei voi olla pitkään missään kun rekun tulee nälkä/ikävä/rakko räjähtää. yllättäen ei voi lähteä mihinkään. sitten siinä ollaan koiran orjina jos satutaan miehestä pitämään ja vain odotetaan, että kyllä se joku päivä kuolee. ja kuinka terveellä pohjalla suhde on jos vain toivoo toisen höpöhöpömussukan kuolemaa?

*Poof!* Ja näin saimme myös syyn sille, miksi YH-äidit ovat niin suosittuja miesten treffi-ilmoituksissa.

varmasti pätee myös yh-äiteihin. itsepä on lapsensa hankkinut. itse on koiran hankkinut. jotkut varmasti siitä pitävät, mutta ei voida vaatia että toinen laittaa elämänsä uusiksi siksi että sinä olet tehnyt niinkuin olet itse halunnut. miksi minä en saa tehdä niinkuin itse haluan?

par-sky kirjoitti:varmasti pätee myös yh-äiteihin. itsepä on lapsensa hankkinut. itse on koiran hankkinut. jotkut varmasti siitä pitävät, mutta ei voida vaatia että toinen laittaa elämänsä uusiksi siksi että sinä olet tehnyt niinkuin olet itse halunnut. miksi minä en saa tehdä niinkuin itse haluan?

Siksi, että kaikki muut ovat kontrollissa elämästäsi ja päätöksistäsi, et sinä. Niin paljon kuin tuo saattoikin kuulostaa joltain hyökkäykseltä arvojasi vastaan, se ei ollut sitä (tehtäköön tämä selväksi, niin ei mene asioita väärään kurkkuun).

segma kirjoitti: Siksi, että kaikki muut ovat kontrollissa elämästäsi ja päätöksistäsi, et sinä. Niin paljon kuin tuo saattoikin kuulostaa joltain hyökkäykseltä arvojasi vastaan, se ei ollut sitä (tehtäköön tämä selväksi, niin ei mene asioita väärään kurkkuun).

en mä sitä hyökkäyksenä ottanut en vain pidä siitä, että jotkut odottavat että lapset/eläimet eivät ole este, että toinen muuttaa itseään jotta se parhaiten hänelle sopii.

sun pitää yrittää paljon enemmän että jaksan edes lähteä etsimään sitä hernettä nenään vedettäväksi

par-sky kirjoitti:sun pitää yrittää paljon enemmän että jaksan edes lähteä etsimään sitä hernettä nenään vedettäväksi

Offtopikkina pidän itseäni jo ihan lähtökohtaisestikin turhan kohteliaana ihmisenä. Pitäis alkaa laukoa paskaa ihmisten niskaan enemmänkin. Nnnnnoh, se siitä nyt.

Olen satavarma siitä että vähintään joka kolmas ison koiran omistava nainen puuhaa koiransa kanssa vähän muitakin juttuja kuin reipasta juoksulenkkiä. Sen verran imelää kommentointia on tullut kuultua sellaisten omistajien suusta. "Kulta anna pusu", "Äitin rakas", "Mami antaa sulle jotain hyvää" jne.

Ällöä. Takuulla on mami perse pystyssä antamassa jotain hyvää kunhan vieraat lähtevät.

Herra Manala kirjoitti:"Kulta anna pusu", "Äitin rakas", "Mami antaa sulle jotain hyvää" jne.

Ei se mitään, jos koiralle, muttakun jotkut puhuttelevat poikaystäviäänkin noin!

Herra Manala kirjoitti:Olen satavarma siitä että vähintään joka kolmas ison koiran omistava nainen puuhaa koiransa kanssa vähän muitakin juttuja kuin reipasta juoksulenkkiä.

Entisen työpaikkani esimiehen (nainen) rottweiler tuli aina iloisesti nuolemaan leukapartaani kun olimme duuniporukalla hänen luonaan dokaamassa.

Herra Manala kirjoitti:Olen satavarma siitä että vähintään joka kolmas ison koiran omistava nainen puuhaa koiransa kanssa vähän muitakin juttuja kuin reipasta juoksulenkkiä. Sen verran imelää kommentointia on tullut kuultua sellaisten omistajien suusta. "Kulta anna pusu", "Äitin rakas", "Mami antaa sulle jotain hyvää" jne.

Ällöä. Takuulla on mami perse pystyssä antamassa jotain hyvää kunhan vieraat lähtevät.

Vaan entä kun noita löytyy vielä enemmän pienten koirien omistajista?

Kehon fyysinen koko ei aina korreloi elimen koon kanssa.

Jahas, täällä taasen, Kabulin rettelöistä selvinneenä. Voinen pitää itseäni onnekkaana, sillä (a) henkikulta on tallella, (b) taloani ei ryöstetty ja poltettu, ja (c) henkilökuntani on täydessä hengen ja ruumiin voimissa. Miinuspuoli on, ettei työpaikkaani poltettu, joten joudun edelleen käymään töissä. Naapurikaduilla oli kyllä ammuskelua, ilmeisesti paikalliset vastarintamiehet ottivat hiukan poliiseista mittaa - ja poliisit olivat kuulemma melkoisen peloissaan, eivätkä erityisen vakuuttavia taistelutoimissaan. Seuraavaa kertaa siis odotellessa...

Kysyisin jatkokysymyksen. Ovatko nämä, jotka ovat passittamassa minua antenniosastolle, itse näitä epäilyttäviä kissanaisia? Sairaassa mielessäni näet heräsi epäilys, että näin saattaisi olla.

Rakkaus epäilemättä siirtää vuoria, mutta ei tee kissanaista suopeammaksi allergiselle miekkosparalle, sikäli kun oikein ymmärsin. Tämä herättää minussa hämmennystä, koska itse olisin ainakin valmis luopumaan useimmista asioista (ehkä kaikista, itsekunnioitusta lukuun ottamatta), jos eläminen elämäni rakkauden kanssa sitä vaatisi.

Ja tuota noin, Manala voi varmaan aloittaa yleistä kiinnostusta herättäneen "Koiranainen, leikitkö lemmikilläsi" -ketjun tuolla erotiikan puolella.

Vadim kirjoitti:Rakkaus epäilemättä siirtää vuoria, mutta ei tee kissanaista suopeammaksi allergiselle miekkosparalle, sikäli kun oikein ymmärsin. Tämä herättää minussa hämmennystä, koska itse olisin ainakin valmis luopumaan useimmista asioista (ehkä kaikista, itsekunnioitusta lukuun ottamatta), jos eläminen elämäni rakkauden kanssa sitä vaatisi.

No mutta rakkautta se rakkaus lemmikkeihinkin on, vaikka olisikin eläimellistä rakkautta.

mustakikkeli kirjoitti:No mutta rakkautta se rakkaus lemmikkeihinkin on, vaikka olisikin eläimellistä rakkautta.

Nii!

Vadim kirjoitti:Kysyisin jatkokysymyksen. Ovatko nämä, jotka ovat passittamassa minua antenniosastolle, itse näitä epäilyttäviä kissanaisia? Sairaassa mielessäni näet heräsi epäilys, että näin saattaisi olla.

Eivät ainakaan kaikki.

Pehmis kirjoitti:

Vadim kirjoitti:Kysyisin jatkokysymyksen. Ovatko nämä, jotka ovat passittamassa minua antenniosastolle, itse näitä epäilyttäviä kissanaisia? Sairaassa mielessäni näet heräsi epäilys, että näin saattaisi olla.

Eivät ainakaan kaikki.

Sinäkin, Brutus.

EDIT: Sitä paitsi, kissanaisiin ilmeisen säännöllisesti retkahtavana taidat olla yhtä jäävi kuin hekin!

Vadim kirjoitti:Rakkaus epäilemättä siirtää vuoria, mutta ei tee kissanaista suopeammaksi allergiselle miekkosparalle, sikäli kun oikein ymmärsin. Tämä herättää minussa hämmennystä, koska itse olisin ainakin valmis luopumaan useimmista asioista (ehkä kaikista, itsekunnioitusta lukuun ottamatta), jos eläminen elämäni rakkauden kanssa sitä vaatisi.

Käytännössä tuo karsiminen taitaa kuitenkin tapahtua jo ennen kuin miehestä on ehtinyt tulla mikään elämän rakkaus. Uskoisin, että jos parisuhde on jo pitkällä, ennen kuin allergia ilmenee, on paljon todennäköisempää, että siitä lemmikistä luovutaan rakkaan takia.

Vadim kirjoitti:EDIT: Sitä paitsi, kissanaisiin ilmeisen säännöllisesti retkahtavana taidat olla yhtä jäävi kuin hekin!

Olen retkahtanut myös koiranaisiin, kokonaisiin, vajavaisiin ja olevaisiin. Point being - lemmikin pitäminen ei kerro sinänsä mitään ihmisestä, sen sijaan ihmisen suhtautuminen lemmikkiinsä voi kertoa jotain. "Kissanaisista" läheisimmin tuntemani 3 neitiä/rouvaa ovat kaikki lämpimiä, miellyttäviä ja mukavia ihmisiä, persoonaltaan ja olemukseltaan kaikki täysin erilaisia.

Vadim kirjoitti:Kysyisin jatkokysymyksen. Ovatko nämä, jotka ovat passittamassa minua antenniosastolle, itse näitä epäilyttäviä kissanaisia? Sairaassa mielessäni näet heräsi epäilys, että näin saattaisi olla.

Rakkaus epäilemättä siirtää vuoria, mutta ei tee kissanaista suopeammaksi allergiselle miekkosparalle, sikäli kun oikein ymmärsin. Tämä herättää minussa hämmennystä, koska itse olisin ainakin valmis luopumaan useimmista asioista (ehkä kaikista, itsekunnioitusta lukuun ottamatta), jos eläminen elämäni rakkauden kanssa sitä vaatisi.

Olikohan tässä ketjussa sittenkin kyse konkreettisesta lemmikin omistamisesta suhteen aloittamiseen liittyvine seuraamuksineen, eikä niinkään kissa- tai koiramaisten persoonallisuuspiirteiden epäilyttävyydestä tai soveltuvuudesta seurusteluun?

No jaa. Itselläni ei tällä hetkellä ole mitään eläimiä. Aiemmin minulla on ollut kissa, joskin pidän myös koirista. Valinta kissan ja koiran välillä oli silti helppo - kissaa kun ei tarvitse säännöllisesti lenkittää (tämä soveltuisi elämäntapaani varsin huonosti). Kantani lemmikkieläimien pitämiseen muuttuu vuosi vuodelta kielteisemmäksi, joten en ole aiemmin tullut ajatelleeksi seurusteluun ja lemmikeihin liittyviä käytännön ongelmia. Jos kuitenkin oletetaan, että en tällä hetkellä seurustelisi ja että minulla olisi kissa, en tietenkään luopuisi siitä jonkun enemmän tai vähemmän kiinnostavan mutta vasta tavatun miekkosen vaatimuksesta. Pyrin mahdollisuuksien mukaan kunnioittamaan eläimiä olentoina siinä missä ihmisiäkin, ja minusta riippuvaisen olennon tapattaminen tai muutattaminen vaatisi toki painavampia perusteluja kuin halun tutustua johonkin toiseen olentoon. Tässä siis komppaan prosessia.

Paljon riippuisi myös uuden ihmistuttavuuden asenteesta tilanteeseen. Jos hän alkaisi vaatia kissan hävittämistä lyhyen tuttavuuden jälkeen tavalla, joka paljastaisi ettei hänen pyrkimyksensä eläimien kunnioittamiseen korreloi lainkaan omani kanssa, hän ei käytöksellään ainakaan edistäisi sellaisen syvän rakkauden kehittymistä, jonka vallitessa voisin äärimmäisessä pattitilanteessa harkita eläinystävästäni luopumista. Lisäksi ihmiset, jotka syystä tai toisesta suhtautuvat eläimiin nuivasti ja ennakkoluuloisesti, luovat usein itsestään turhankin steriilin vaikutelman: mieleen nousee vaikkapa seksin harrastamiseen liittyviä skenaarioita, joissa omaakin eläimellisyyttään vierastava kumppani saa ei-toivotunlaisia väristyksiä eritteistä, hajuista, äänistä, karvoista, sotkusta ja muusta mukavasta seksuaalisesta luonnollisuudesta. En väitä että tällaisilla mielikuvilla olisi poikkeuksetta yhteyttä todellisuuteen, mutta virheellistenkin mielikuvien voima yhteen tai erilleen ajavana voimana on kiistaton.

Patenttiratkaisua allergikon ja eläimellisen seurusteluun ei liene tarjottavissa, mutta molemminpuolisella kunnioituksella, joustamisella, avoimuudella ja toisen tarpeiden huomioonottamisella päässee niissäkin tilanteissa pitkälle. Jos edellä mainitut puuttuvat, seurustelua ei kannata jatkaa - liittyi siihen eläimiä ja allergiaa tai ei.

EveryWoman kirjoitti:En siis suosittele sen enempää Vadimin kuin urpiaisenkaan kannan kritiikitöntä omaksumista

Minä taas suosittelen kaikille - asiayhteydestä riippumatta - lämpimästi ja varauksetta Urpiaisen kannan kritiikitöntä omaksumista.

urpiainen kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:En siis suosittele sen enempää Vadimin kuin urpiaisenkaan kannan kritiikitöntä omaksumista

Minä taas suosittelen kaikille - asiayhteydestä riippumatta - lämpimästi ja varauksetta Urpiaisen kannan kritiikitöntä omaksumista.

Ja siis mikähän kanta se oli? Kiistelyn tuoksinassa unohdin omanikin.

Vadim kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:En siis suosittele sen enempää Vadimin kuin urpiaisenkaan kannan kritiikitöntä omaksumista

Minä taas suosittelen kaikille - asiayhteydestä riippumatta - lämpimästi ja varauksetta Urpiaisen kannan kritiikitöntä omaksumista.

Ja siis mikähän kanta se oli? Kiistelyn tuoksinassa unohdin omanikin.

No siis tässä yhteydessä juuri tuo kannan spesifiointi jätetään tapauskohtaisesti muuttuvaksi variaabeliksi: mikä ikinä Urpiaisen kanta onkaan, tulee se omaksua kritiikittä. Oikeastaan useimpien ei edes ole tarpeen tietää sitä: omaksi kannaksi riittää se, että hyväksyy mitä tahansa Urpiainen sanookaan. Kaikille mielipiteille x pätee: omaksun x:n jos ja vain jos Urpiainen hyväksyy x:n.

Vadim kirjoitti:Rakkaus epäilemättä siirtää vuoria, mutta ei tee kissanaista suopeammaksi allergiselle miekkosparalle, sikäli kun oikein ymmärsin. Tämä herättää minussa hämmennystä, koska itse olisin ainakin valmis luopumaan useimmista asioista (ehkä kaikista, itsekunnioitusta lukuun ottamatta), jos eläminen elämäni rakkauden kanssa sitä vaatisi.

Minusta ihmiset ovat noin yleisesti ottaen niin häilyväisiä, ettei niihin kannata panostaa liikaa. Sitä voi eräänä päivänä huomata luopuneensa muiden ihmisten takia aivan kaikesta ja olevansa silti yksin. Ihmiset nyt vaan ovat sellaisia...inhimillisiä. Vaikka kohtelisit parisuhteessa sitä elämäsi rakkautta kuinka hyvin, ei ole 100% varmaa, että hän silti on uskollinen, pysyy luonasi ja rakastaa sinua elämänsä loppuun saakka. Eläin sen sijaan palkitsee uskollisuudella sen, että sitä kohdellaan hyvin.

Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö rakastaisi ja kunnioittaisi minulle läheisiä ja tärkeitä ihmisiä. Pidän vaan aina mielessä sen, että ihmisten kanssa mikään ei ole koskaan kovin varmaa.