Papparainen kirjoitti:Tunnen itseni ja tiedän että yksi syy vain pois kävelemiseen on pelko. En halua että pelko siitä että voi sattua hallitsee päätöksiäni. Tiedän että on tervettä pelätä mutta tässä se ei olisi oikein. Oma näkemys. Myös se että tunnen rakastavani häntä edelleen todella paljon.
Tässä olen taas kanssasi aivan samaa mieltä. Pelon ohjaamana toimiminen ei kannata (itsesuojeluvaisto on sitten taas erikseen). On kuitenkin muitakin vaihtoehtoja kuin huonoon suhteeseen toisen tallottavaksi jääminen tai siitä pakeneminen.
Selvitä itsellesi mahdollisimman tarkoin, mitä oikeastaan haluat. Minkä asioiden on muututtava, jotta todella haluat elää suhteessa kumppanisi kanssa? Kun tämä on selvää sinulle, tee se selväksi myös kumppanillesi ja pidä kiinni päätöksistäsi. Kysy sitten kumppaniltasi, mitä hän puolestaan haluaa. Jos esimerkiksi sinä haluat yksiavioisen suhteen, hänen pitää miettiä luopuuko hän mieluummin nykyisestä moniavioisesta elämäntavastaan vai suhteestaan sinuun. Ja niin edelleen.
Hänen on vaikea puhua tunteistaan. Välillä se on kuin yrittäisi puristaa vettä kivestä, enkä haluaisi hirveämmin painostaa.
Tiedostaako hän tämän itse? Pitääkö hänkin sitä ongelmana (ts. haluaisiko hän oppia puhumaan tunteistaan)? Onko hänen elämässään koskaan ollut ketään, jolle tunteista puhuminen olisi onnistunut?
Miten keskustelu tästä jatkui? Kai kerroit hänelle oman mielipiteesi pettämisestä? Mikä hänen reaktionsa oli?
Kyllä eilen puhuttiin ja kerroin oman näkemykseni tästä.
Ymmärränkö nyt oikein, että suhteenne alkuvaiheessa ette ole keskustelleet tällaisista asioista ollenkaan?
Sanoin että hän on vedättänyt minua kuin pässiä narussa. Ja se mitä hän teki oli pettämistä. Parisuhdekin on sopimus ja se että olimme sopineet palaavamme yhteen teki myös siitä viimeisestä kerrasta pettämistä.
En yritä saivarrella, mutta tarkkaan ottaen parisuhdetta voi pitää sopimuksena vain niiltä osin kuin jotain on oikeasti sovittu. Jos ette ole koskaan keskustelleet siitä, millaisia uskollisuuteen liittyviä tapoja juuri teidän suhteessanne noudatetaan, ette voi odottaa että kumpikin osapuoli olisi sitoutunut juuri sellaisiin "sopimuksiin" mitä itse pitää tärkeinä. Toki suurin osa ihmisistä on sitä mieltä, että parisuhteeseen ei kuulu kolmansien osapuolien kanssa touhuaminen - mutta eri mieltä oleviakin löytyy. Kumppanisi on maininnut, että edellisessä suhteessa tapahtunut molemminpuolinen pettäminen "ei kauaa haitannut". Ehkä se oli hänen tapansa yrittää ilmaista, että hän ei halua noudattaa uskollisuusperiaatetta omissa suhteissaan? Jos et kommentoinut tätä siinä tilanteessa mitenkään erityisemmin, ehkä hänelle jäi se käsitys ettei sinulla ole mitään sivusuhteita vastaan?
No, hänen näkökulmansa oli aivan toinen. Koska olimme erossa ei voi tapahtua pettämistä. Kun on erossa saa tehdä mitä huvittaa. Ja se vika kertakaan ei ollut pettämistä koska hänen mukaansa suhde jatkui vasta kun muuttaa takaisin kotiin.
Tuossa hän järkiperäistää tilannetta reippaasti yli - eli jättää huomioimatta toimintansa vaikutukset sinun tunteisiisi. Tehdyt (tai oletetut) "sopimukset" ovat asia erikseen - toinen asia on se, että hän ei voi saada hyvää suhdetta aikaan sinun kanssasi jos hän samaan aikaan toimii tavalla, jonka tietää loukkaavan sinua. Kysy häneltä, haluaako hän toimivan ja onnellisen suhteen sinuun. Jos hän haluaa sitä, sen tulisi ilmetä myös toiminnan tasolla, ei pelkästään puheissa.
