martza kirjoitti:Rakkausasiat kuntoon ja kyllä se siitä!
Martza hyvä,
Uskon sinun vilpittömästi haluavan auttaa parisuhdeongelmiensa kanssa painiskelevia kanssakirjoittelijoita. Mutta kuten huomasit, auttaminen ei ole helppo laji.
Ihminen ei yleensä ota elämänsä laadun parantamiseen liittyviä kehotuksia vakavissaan. Kasvojen säilyttämisen tarve (
En tosiaankaan tarvitse typeriä neuvojasi!) tai muu tuikitärkeä tavoite panee monet automaattisesti ilkkumaan sellaisia keskustelunaloitusia, joissa kirjoittaja ei yleisesti hyväksytyn tavan mukaisesti valitakaan oman elämänsä ongelmista vaan kertoo ongelmattomamman elämän mahdollisuudesta.
Ihmisen on nimittäin äärimmäisen vaikea suhtautua tilanteeseen, jossa käy ilmi että on olemassa joku jolla ei olekaan elämässään samaa ongelmaa kuin itsellä. Ilmeisesti ainoa keino selvitä tällaisesta kohtaamisesta näennäisen kunniallisesti on osoittaa ko. henkilön olevan yksiselitteisesti typerä, naiivi tai muulla tavalla itseä huonompi. Usein nettikirjoittelijoiden rivien välistä kuultaakin seuraava oletus:
mitä idiootimpi ihminen, sitä vähemmän huolia 
mitä fiksumpi tulevaisuuden toivo, sitä ongelmallisempi elämä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ainakin omassa tuttavapiirissäni asia on juuri päin vastoin (ja veikkaisin muuten, että minun tuttavapiirini fiksuus-typeryys -skaala on selvästi laajempi kuin monilla muilla).
On aivan sama, onko kirjoituksessa yhdyssanavirheitä, onko sen kirjoittaja neekeri vai onko se kirjoitettu epäilyttävään vuorokaudenaikaan. Jokaisesta tekstistä on löydettävissä jokin piikittelyn aihe, ja siitä nämä ylemmyydentuntoiset moniongelmikot sitten kehittävät perustelun kirjoittajan jälkeenjääneisyydelle tai jääviydelle, minkä nojalla koko tekstin arvo yritetään nollata. Tämä on klassinen argumentaatiovirhe,
argumentum ad hominem, josta sinäkin sitkeästi mutta turhaan yritit saada kommentoijia luopumaan. Unohtuu, että jyvä on yhä jyvä, vaikka sen löytäisi sokeakin kana.
Auttaminen onnistuu yleensä vähän paremmin silloin, kun jollakulla on todellinen akuutti avun tarve. Kun ihminen itse aktiivisesti hakee uusia mielipiteitä ja tapoja ajatella, hän kykenee myös paremmin ottamaan niitä vastaan. Suosittelenkin neuvoja ja ohjeita sisältävien kirjoitusten julkaisemista ainoastaan vastauksina muiden kirjoittamiin postauksiin, ja suorien neuvojen ja ohjeiden naamioimista
ehdotuksiksi ja
vaihtoehdoiksi. Mitä vähemmän ihminen on perillä siitä, että joku yrittää neuvoa häntä, sitä parempi. Parhaiten neuvo menee perille silloin kun vastapuoli kuvittelee keksineensä sen itse.
Auttamishalusi toteuttamisen lisäksi teit toisenkin kardinaalimokan, nimittäin paljastit liian varhaisessa vaiheessa että
sinulla menee hyvin (ainakin ko. elämänalueella)! Ei näin!
Keskustelua tulee jatkaa niin kauan, että muut keskustelijat suorastaan vaativat perusteluja väittämillesi. Silloin saatat voida sanoa:
Olen kokeillut tätä ja se toimi, ilman että kanssakeskustelijasi syyttävät sinua omahyväisyydestä ja omalla onnellisuudellasi kerskailusta.
Hullunkurista? Elämä on.
*
Itse asiasta sitten. Olen samaa mieltä siitä, että rakkaudettomassa suhteessa elävät eivät välttämättä aina tiedosta suhteen todellista ongelmaa, vaan rajoittuvat pohtimaan ongelman näkyvintä osaa:
miksei seksi toimi. Tällaisissa tapauksissa olisi kannattavinta keskittyä miettimään, miksi yhdessä ollaan, mitä rakkaus oikein on ja onko sitä koskaan mainitussa suhteessa ollut / voisiko sitä joskus olla. Tuo on kuitenkin vain ongelmanratkaisuprosessin alkupää, eikä sen voi sanoa automaattisesti johtavan suhteen ja seksielämän pelastumiseen.
Jos parisuhteessa on väkevä rakastamisen tila, moni ongelmaksi määriteltävä tilanne ei välttämättä ole suhteen osapuolien näkökulmasta millään tavalla häiritsevä. On kuitenkin varmasti myös sellaisia rakastavia pareja, joiden seksielämä on ongelmallista. Vaikka rakastetun impotenssi ei häiritsisikään, esimerkiksi oma menneisyyden tapahtumista johtuva estoisuus saattaa häiritä paljonkin - rakkaudesta huolimatta. Jos vielä sattuu olemaan ihmisenä kehityksensä siinä vaiheessa ettei kykene asiaa kenenkään kanssa käsittelemään, rakkaudesta ei ole kaiken korjaavaksi taikasauvaksi (eikä toki pidäkään olla). Tietysti nämäkin ongelmat ratkeavat helpommin rakastavassa kuin epärakastavassa suhteessa. On kuitenkin liian yksioikoista väittää etteivätkö rakkaus ja seksielämän ongelmat voisi mahtua samaan suhteeseen.
Ja sitten vielä tämä: jos pointtisi on
"Rakkausasiat kuntoon ja kyllä se siitä", olisi hedelmällistä paneutua myös siihen, millä tavalla rakkausasiansa sitten voisi saada kuntoon. Vai sanooko valmentaja aloittelevalle seiväshyppääjälle:
Hyppäät vain korkeammalle kuin muut, ja kyllä se siitä? Jonkun korvissa moinen saattaa kuulostaa silkalta vittuilulta.
Jotenkin vain juttujesi perusteella syntyvä vaikutelma ei vastaa minun käsitystäni onnellisuudesta.
Hyi, harrastaako ne vielä seksiä? 