Kitinä

Työviihtyvyyskysely innoitti minut kysymään seuraavaa...
Oletko tehnyt paskaduunia? Mikä on ollut hirvein työ tai työpaikka, missä olet ollut?

Minä olen poiminut mansikoita, vahtinut lapsia, hoitanut lehmiä (eli siis ihan konkreettisesti kolannut paskaa) ja ollut tarkastaja. Paskin duuni oli kuitenkin myydä kirjoja ovelta ovelle. Hei, olin nuori ja tarvitsin ne rahat! En pystynyt tekemään em. työtä kuin muutaman viikon, sillä streessaannuin niin älyttömästi typerien kirjojen tuputtamisesta vastahakoisille ihmisille, että kadotin ruokahaluni ja laihduin monta kiloa. Onneksi sain sitten muuta työtä ja pystyin irtisanoutumaan.

Tämän keskustelunavauksen tarkoitus ei ole sanoa jotakin rehellistä työtä toista huonommaksi, vaan kertoa ihan minun oma kokemus paskaduunista, jota vihasin.

Eräs tietty itä-Helsinkiläinen räkälä. Hyi helvetti mikä mesta. Eräät Kityläiset tietävät kyllä mistä paikasta puhun.

Eikä kirjapainon sitomossakaan ollut kivaa olla, oli niin saakutin ykstoikkosta hommaa.

Juu olen. Armeijan jälkeen vedin täysperää ja puolikasta ympäri suomea vuoden verran. Kaappi oli täynnä milloin mitäkin nyyttitavaraa, joka piti aina käsin purkaa. 115 kuutiota lastulevy-palapeli-huonekaluja ja muuta vittumaista roinaa purettavana öisin huonekaluliikkeiden takapihoille. Yksi maailman vittumaisimmista duuneista. Paras kuukausi oli 320 työtuntia 40mk/h läpituntipalkalla. Ei päivärahoja, ei mitään muuta kuin tuntiliksa. No mitäpä sitä ei olisi ollut pahimman laman aikana valmis tekemään..

Toinen duuni oli ruotsissa rakennushitsarina. 12 tunnin duunipäivää 6 pv viikossa ja majoitus asuntovaunussa kahden reissupuliukon kanssa. 2 ekaa viikkoa nukuin vaunun lattialla yhden sohvatyynyn päällä. 2 kk hujahti kyllä nopeasti ohi, mutta muuten ei kiiitos ikinä enää.

Toisella hanulla oli muuten mielenkiintoisia ruokavalintoja. Vai millaisena gurmeena pidätte mikrossa lämmitettyä lihapiirakka - lauantaimakkara - sinappisilliburgeria?

Postinkantajan homma oli kyllä kokolailla estä.
Mielipuolisen aikainen herätys, hirveä kiire ja hässäkkä lajittelun kanssa eikä silti saisi mennä yksikään kortti väärään lokeroon, osoitteet usein mallia "Reiska, Mäkkylä" ja bonuksena päädyin hommaan juuri pahimpien joulukiireiden ja loskapaska-tulipalopakkanen-lumimyrsky -kelien aikaan.
Asiakaspalaute oli aina yhtä ihanan kannustavaa ja positiivista :
"Taas oli jaettu väärään osoitteeseen, myöhässä ja pelkkiä mainoksia ja laskuja! Sitä paitsi minä en saanut joulukortteja vaikka naapurikin sai! Postin(jakajan) vika! "
Joo, kyllä Bwana, yritän huomenaamulla saada ne googolplex joulukorttia lajiteltua alle puolessa tunnissa.
Kauniiksi lopuksi, koska tossa joulukorttisirkuksessa oli ylläripylläri tullut paiskittua ylitöitä oikein Porvoon mitalla, kuittasin liiallisten ylityötuntien takia potkut koeajalla.
Lämpimät kiitokset siitä(kin) Jakelu Ykkönen Oy:lle.
*goes postal *

Sinkkumatti kirjoitti:Toisella hanulla oli muuten mielenkiintoisia ruokavalintoja. Vai millaisena gurmeena pidätte mikrossa lämmitettyä lihapiirakka - lauantaimakkara - sinappisilliburgeria?

Jos olisin raskaana, niin tuo kuulostaisi ihan himottavalle. Muuten tuon työhistoriasi rinnalla minun valitukseni paskaduunista kuulostaa ihan hemmotellun kermaperseen valitukselle.

Tarina on tosi…

Englannissa asuessani tuli tehtyä kaikenlaista kummallista duunia, jonka olin aina kuvitellut koneiden tekevän… olen mm. lajitellut perunoita liukuhihnalla, pakannut niitä 25 kilon säkkeihin ja kasannut säkkejä parin metrin korkuisiin kasoihin. Olen purkanut appelsiineja Israelista tulleista laatikoista, lajitellut niitä liukuhihnalla, hangannut niistä paperilla homepölyä pois ja liimannut niihin tarroja. Olen pakannut paprikoita sellainen punainen-keltainen-vihreä-pusseihin. Olen repinyt isoja vauvanvaippapaketteja auki ja pakannut vaipat pienempiin pakkauksiin. Olen kauhonut valmisruokiin kastiketta liukuhihnalla. Olen pakannut kalapuikkoja ja mustekalarenkaita. Olen pakannut perunalastuja koneella pieniin pussehin. Olen pakannut videokasetteja koteloihin ja laittanut koteloihin sen paperihässäkän käsin. Olen laittanut shampoopulloihin korkkeja.

Osaa hommista en varmaan muistakaan tähän hätään. Kaikkein paskimmat duunit, joita olen tehnyt ovat kuitenkin tarjoilijan homma sekä puhelinmyynti. Ai niin, suurtalouskeittiön tiskaajan homma on kanssa aika kurjaa

swirl kirjoitti:Ai niin, suurtalouskeittiön tiskaajan homma on kanssa aika kurjaa

Mä olen kai vähän outo, mutta mun mielestä tiskarina oli kivaa. Tosin tykkäsin hotellisiivouksestakin.


Mä en ole tehnyt työkseni mitään paskahommia. Työkokemus kun koostuu ainoastaan torimyynnistä, huoltoaseman tarjoilijan töistä ja ravintolatarjoilijan töistä tämän nykyisen paperinpyörityksen lisäksi. Yllä mainitut tiskaus- ja siivoushommat ovat olleet palkatonta orjatyötä.

Joo, ei mitään varsinaisia "paskaduuneja" ole ollut. Paskin on ollut raksalla apparina, sai siivoilla muiden sotkut ja kantaa kamaa paikasta A paikkaan B, muutenkin oli välillä koiran olo, kun komentoja tuli parhaimmillaan kolmesta ilmansuunnasta. Vajaan vuoden kestin ennen lopareita.

Nykyään olen rantakundi(26), koska kaikki paskahan ajautuu rantaan (ennemmin tai myöhemmin).

Elukka kirjoitti:Postinkantajan homma oli kyllä kokolailla estä.

Paskat! (on perseestä myöskin). Mutta postinjakajan hommahan oli leppoisaa, ainakin autolla! Monesti olin niin myöhässä Toyotani kanssa, että mummot olivat jo kädet ristissä postilaatikkorivistöllä vastassa. Mutta ei ne mitään uskaltaneet sanoa, kun kaahasin pihaan reilua ylinopeutta tupakka huulessa, pitkä tukka hulmuten ja Slayeria täysillä luukuttaen.

Otin lukioaikana viikonloppujakelijan työn vastaan ihan hillitäkseni juopotteluani. Mutta parikin kertaa muistan pidätelleeni oksennusta ajaen jonnekin metsäreitin varteen örisemään. Reitti tuli muutenkin niin tutuksi, että töiden jälkeisten päiväunien jälkeen minulla ei ollut monesti hajuakaan olenko edes käynyt töissä.

Ah niitä aikoja. Sain hajoitettua yhden kokonaisen postilaatikkorivin sivupeilillä (pakenin tietysti paikalta), pari kertaa hurjastelin penkkaan ja kerran puolet moottorista tipahti kesken ajon keskelle tietä.

Paskin duuni: Liimata tarra 1500:een kirjan etulehteen. Kahden illan homma, joka tuli uniin. Kyseessä oli siis teini-ikäisenä perhetuttujen kautta järkätty kertaurakka.

Toiseksi paskin duuni: Kesätöissä lääketehtaan rekisteröinti / myyntilupaosastolla. Otettu arviolta 18 000 valokopiota ja niitattu noin 4 000 niittiä sinä aikana. Ei se homma muuten, mutta kun sen osaston kaikki työntekijät olivat jollain tavalla häiriintyneitä. Ei ihmekään, kyllä se lääkkeiden myyntilupapaperisota on täysin kreisiä hommaa.

Mutta näin yleisesti katsoen en ole tehnyt mitään oikeasti paskoja duuneja näköjään. Kasvatettu punpulissa, syntynyt hopealusikka suussa, jne. Ruumiillista työtä pidän suorastaan mukavana vaihteluna tälle ainaiselle hiirentyöntelylle.

Ei nää nyt paskaduuneja ole ollut mutta tulipahan opiskelujen aikana tehtyä. Laivasiivousta, kahvilan siivousta, kaupan kassaneitinä oloa.
Joskus ompelin vähän vajaat 600 verhoa (käänteiden tekoa ja pelkkää suoraa saumaa) vajaassa viikossa ja tilille rapsahti tonni. Äiteen kautta sain kertaduunin ja siitä näinkin painajaisia pitkään. Illat ja yöt meni kone ja minä sauhuten.

Automyyjän duuni oli toudella syvältä, koiran virka.
Ainut hyvä puoli oli kohtuukivat työsuhdeautot.

Ehkä ne kerrat ku joissain työolosuhteissa on saanu väkisin pitää vammaista, jo iäkästä naishenkilöä WC-pöntöllä istumassa, jotta se vatsa toimisi ihan aikuisten oikeasti sinne pönttöön, eikä pitkin olkkarin lattioita, mattoa, sohvaa, nojatuolia jne... ja tuo nainen vielä tuppas paskomisen jälkeen jemmaamaan tuotoksensa sukkiinsa, tyynyliinansa sisälle tai maton alle... Ton kanssa näitten asioitten kanssa veivaaminen oli kyllä ihan kirjaimellisesti paskaduunia. Niin, olin tuolloin töissä kehitysvammasten asuntolassa.

Sitte tietty se, ku edellisessä duunipaikassa sai keskellä yötä alkaa suorittamaan semmoselle höpsähtäneelle mummolle tuseerausta. Eli kaivetaan sitä itteään ulos, vaikka väkisin, kun mahtavien psyykelääkkeitten ansiosta vatsa vääntyny aika helkutin kovaksi eikä suostunu toimiakseen - edes vatsantoimituslääkkeitten avulla. Paskaduunia kai tuokin...

Nii ja sitte noi ihan erilliset vatsantoimintasessiot... tässäpä syy, miksi tällähetkellä suurin kutsumukseni näyttää suuntautuvan nuorison pariin. Haistattelua saa kuulla aikansa kuluksi, mutta hiukka hygieenisempää ja esteettisempää. Eikä tarvii kokoaikaa olla dilutuksen kanssa leikkimässä. Saa kynnetki kasvaa rauhassa...

Mä oon ilmeisesti kasvanut pumpulissa, kun en ole koskaan ollut muussa ansiotyössä kuin opettajana ja opintojen ohella toimitusavustajana lakikirjatoimituksessa, mikä oli ihan siistiä sisätyötä joskaan ei suorastaan ratkiriemukasta (työhöni kuului lähinnä verrata kahta lakitekstiä, käsikirjoitusta ja sitä versiota joka oli menossa painoon, toisiinsa, ja etsiä jälkimmäisestä lyöntivirheitä). Ehkä paskimmiksi nostaisin muutamat lyhyet opesijaisuudet yläasteilla straight from Hell.

Hmh. Aloitin työpaikallani kolme vuotta sitten tekemällä ihan kauheaa duunia. Kahdeksan tuntia päivässä seisten lajittelemassa ruusua. Ruusut tuodaan kasvihuoneelta isoina puntteina verkkoon käärittynä, ja ne puntit pitää ensin punnita ja sitten kantaa eteensä pöydälle ja ottaa puntista ruusu kerrallaan, katsoa, että se on suora ja kaunis ja lykätä se vieressä kulkevan hihnan haarukoihin. Ruusunpiikit uppoaa käsiin hanskoista huolimatta ja ruusuista valuu lähes nolla-asteista vettä. Ei kovinkaan herkkua. Ruusun kerääminen on myös aika painajaismaista, varsinkin kun kesällä kasvihuoneen lämpötila nousee sinne neljänkympin hujakoille, hiki virtaa ja ne piikit pistelee.

Onhan tää siivous alipalkattua. Sama palkka tästä, kun prekkailustakin tunnilta, niin kyl mie siivouksen valitsisin 17 tunnin + 24h turpaan vedon sijaan.

ElanorRaven kirjoitti: Kahdeksan tuntia päivässä seisten lajittelemassa ruusua. Ruusut tuodaan kasvihuoneelta isoina puntteina verkkoon käärittynä

Olin sivarissa puutarhalla kaksi päivää. Huhu, että oli kidutusta. Onneksi minut palautettiin takaisin raktoripataljoonaan, jossa oli useampi toinenkin siviilipalvelusmies kaverina. Kukkien kyttääminen raivostutti aivan vitusti. Olin niin vittuuntunut, kun jouduin siellä painaan vielä valjaat niskassa raivaussahan kanssa ruohoa!!! huhu

Aito_Johanna kirjoitti:Mä oon ilmeisesti kasvanut pumpulissa

Kesätyötkin teininä ovat näihin juttuihina verrattuna olleet oikeastaan ihan luksusta.

Mä kans olen jotenkin kieroutunut, tiskarin homma oli aika kivaa. Mitä isompi masiina ja enempi porukkaa sen parempi. Tosin mä tykkäsin vain niistä paikoista joissa oltiin ihmisten kanssa kasvokkain kun ne palautti astioita, en viihdy missään takahuoneessa.

Paskin duuni on ylivoimaisesti siivoojaan. Tein tuurauksia, työajat saattoi olla ihan mitä tahansa. Yksin jonkun vieraan jättikaupan siivoaminen on tosi ahdistavaa ja aina annettiin joku tuntimäärä mihin pitäis ehtiä. Eikä mitään mahdollisuutta. Baarien siivous oksennuksesta, kusesta, paskasta ja spermasta on myös sellaista hommaa mihin en ikinä enää lähtis. Varsinkaan sillä noin 5- 6 euron tuntipalkalla.

Mainostoimistolla joskus ollessani silkkipainotyö oli tylsintä puuduttavinta. Siinä sai kaupanpäälle pahan olon itselleen. Kiinnostavin vaihe tässä oli muotin teko. Sen jälkeen kaikki muut vaiheet oli yhtä ja samaa. Laita ko. tuote työpöydälle, työnnä pöydän kansi kiinni, kone painaa muotin tuotteen päälle ja vetää telalla liuotinhöyryisen värin päälle, ota tuote pois, tee silmämääräinen tarkastus tuliko terävää jälkeä, laita telineelle kuivumaan.

Tätä kun teki n. 4000 kertaa työpäivän aikana niin oli kypsä ja liuotinhyöryjen sekoittama pää.
Sen jälkeen tuntui hyvältä astua ulos vaikka -30 asteen paukkupakkaseen satoi tai paistoi ulkona kaikki tuntui yhtä hyvälle.

paskin duuni on ollu weilin+göösillä. toimistopäällikkö onnistu neljässä päivässä ajamaan mut pois sieltä. henkilökohtaiset suosikkini:

-sano jotain millä ilmaiset että sinusta on kiva kun joku vastaa, vaikka kiva tai ihanaa.
-tosi kiva kun sain sinut kiinni
*huutoa möykkää puoli tuntia* älä makeile, kuulostat teenäiseltä!

-voinko kuunnella jonkun puhelun, niin tiedän miten se etenee (kun et sitä viitsinyt koulutksessa kertoa)
-sehän on loistava idea.
käyn kuuntelemassa yhden puhelun. kun puhelu loppuu..
*huutoa möykkää* pois täältä lorvimasta, me emme maksa sinulle palkkaa laiskottelusta!

Lukioaikoina olin yhtenä kesänä leipomossa. Tein ns. ylöslyöntiä. Se on se juttu taikinanteon ja paistamisen välillä: leipien, pitkojen ym. muotoilu. Rankkaa duunia...

Bliss kirjoitti:Automyyjän duuni oli toudella syvältä, koiran virka.
Ainut hyvä puoli oli kohtuukivat työsuhdeautot.

Ja mikäs siinä on sun mielestäsi toudella syvältä? Siistiä sisätyötä. Pitäisiköhän sun joskus kokeilla vaikka puhelinliittymämyyjän hommia, niin tietäisit mitä on koiran virka. Tietysti kaikki sellaiset hommat joita ei osaa, ovat syvältä.

Ainoa oikea *askaduuni, jossa olen ollut, oli kun olin 15-vuotiaana töissä lihatehtaalla. Toimenkuvaani, jota tuolloiset kollegani pitivät "mielenkiintoisena" verrattuna moniin muihin hommiin ko. tehtaalla, esimerkiksi hampurilaiskoneella hengailuun tai hernerokan keittelyyn, kuului ravintoloihin menevien pihvien asettelu litistyskoneeseen, tai vastaavasti niiden pakkaaminen, kun ne olivat kerran litistyskoneessa litistyneet. Sen jälkeen ne piti vieläpä punnita ja tyrkätä vakuumikoneeseen.

Palkkani oli 22,50 markkaa per tunti. Tästä maksoin vieläpä melkoisesti veroa, nelisenkymmentä prosenttia, sillä sain isävainaani eläkettä. Homma ei kyllä ollut erityisen raskasta tai ikävää; eniten nyppinyt asia oli lihatehtaan haju, joka en valitettavasti oppinut oikein sietämään. Jaksoin hommaa noin kuukauden päivät, ja lähdin reilaamaan.

Opin kyllä lihatehtaalla jotain. Ensinnäkin tutustuin suunnilleen ikäisiini tyyppeihin, jotka eivät halunneet lukioon, vaan ammattikouluun; vähän vanhempiin, jotka olivat leikanneet lihaa kolmekymppisinä jo 15 vuotta; ja työnjohtajaan, joka kysyi minulta lopettaessani, että olenko ajatellut tulevaisuudessa tätä liha-alaa. Itse asiassa olin vannonut itselleni, etten koskaan tulisi päätymään liha-alalle tai mihinkään muuhunkaan *askaduuniin; silti, kehnohkona valehtelijanakin sain soperrettua, ettei sitä koskaan tiennyt. Mutta kyllä sen tiesi.

Herra Manala kirjoitti:

Bliss kirjoitti:Automyyjän duuni oli toudella syvältä, koiran virka.
Ainut hyvä puoli oli kohtuukivat työsuhdeautot.

Ja mikäs siinä on sun mielestäsi toudella syvältä? Siistiä sisätyötä.

- Työnantaja
- 95% työkavereista
- Olematon palkka (lamavuodet, muistatko sellaisia...?)
- Siisti sisätyö my ass.

Ja olin jopa siinäKIN työssäni oikein hyvä. Palkinnoista ja diplomeista päätellen.

[edit]Ai joo, mutta Manala taisikin olla vielä hiekkalaatikkoiässä 90-luvun alkupuoliskolla [/edit]