Kitinä

Hilpi kirjoitti:Ensimmäisenä tuli mieleen, että josko miehesi mieleen ei edes tullut suhteen lopettaminen vain siksi ettette voisi saada lapsia? Jospa hän hämmentyi koko kysymyksestä täysin ja miettii nyt haluatko Sinä erota hänestä? Jos miehesi on varautunut viettämään loppuelämänsä ensisijaisesti sinun kanssasi, eikä vain jonkun, joka on hänen lastensa äiti.

Tämähän se iso ongelma onkin, ainakin minulle. Mitä meille tapahtuu, jos minä en voi saada tai en halua lapsia? Jatketaanko yhdessä vai erotaanko? Mies vastaa vain, että en tiedä. Se on varmasti totta, ei hän tiedä, mutta kai sitä nyt voisi edes arvailla. Aika kauhea tulevaisuuden kuva minulle, että dumpataan pihalle, jos en pysty lisääntymään. Ja ihan yhtä kauheaa miehellekin, jos hän ei sitä haluamaansa lapsilaumaa saakaan.

Leila kirjoitti:Hip hei, kahtena päivänä peräkkäin mies on saanut sanottua pari isoa asiaa ihan kysymättä!! Minun näköjään kannatti olla hiljaa ja odottaa aloitetta. Vähän jännittää, että sanookohan se tänäkin iltana jotain?!

Älä vaan luovuta! Olette selvästi jo päässeet hyvään kilpailu- ja kyräilyasemaan, alat olla niskan päällä kun saat pakotettua miehesi puhumaan vaikenemalla. Miehesi hävisi tämän erän kun meni lopulta avaamaan suunsa.

mustakikkeli kirjoitti:Älä vaan luovuta! Olette selvästi jo päässeet hyvään kilpailu- ja kyräilyasemaan, alat olla niskan päällä kun saat pakotettua miehesi puhumaan vaikenemalla. Miehesi hävisi tämän erän kun meni lopulta avaamaan suunsa.

Minähän sanoin olevani hirveä ämmä. Miehen kanssa eläessä täytyy olla pelisilmää, että tietää mistä naruista vedellä saadakseen tahtonsa perille.

No ei vaineskaan, jätin vaan puhumatta niistä isoista ja vaikeista asioista. Sen sijaan paistoin lettuja ja sitten siinä letun syönnin ja rennon rupattelun jälkeen mies jotenkin rentoutui niin, että sai asiansa sanottua. Parilla konjakkihömpsyllä ja seksillä saattoi myös olla osuutta asiaan.

Leila kirjoitti:Tämähän se iso ongelma onkin, ainakin minulle. Mitä meille tapahtuu, jos minä en voi saada tai en halua lapsia? Jatketaanko yhdessä vai erotaanko? Mies vastaa vain, että en tiedä. Se on varmasti totta, ei hän tiedä, mutta kai sitä nyt voisi edes arvailla. Aika kauhea tulevaisuuden kuva minulle, että dumpataan pihalle, jos en pysty lisääntymään. Ja ihan yhtä kauheaa miehellekin, jos hän ei sitä haluamaansa lapsilaumaa saakaan.

Minulle jäi aiemmin jostain kuva, että sinulla (teillä) olisi jo yksi. Mistä lie.

Veikkaisin, että meilläkin askarrellaan paskarrellaan tuollaisten mietteiden parissa parasta aikaa. Tai siis ei tuon haluamisen kanssa.

Jospa miehesi vastasi en tiedä siksi, että hän ei ole edes tuuminut tuollaista vaihtoehtoa.

Tiedän yhden pariskunnan, joka yritti ja yritti ja lopulta sitten luovuttikin kokeiltuaan hedelmöityshoitoja tms. Ja heti sen jälkeen tuli yksi ja heti perään toinen. Elämä on...

PerttiMakimaa kirjoitti: Minulle jäi aiemmin jostain kuva, että sinulla (teillä) olisi jo yksi. Mistä lie.

Veikkaisin, että meilläkin askarrellaan paskarrellaan tuollaisten mietteiden parissa parasta aikaa. Tai siis ei tuon haluamisen kanssa.

Joo, yksi on jo, mutta lisää pitäisi saada.
Ihan vinkki vinkkinä sulle Pertti sanon, että ei sitä lapsentekoa kannata hirveästi lykätä. Ikinä kun ei tiedä mitä elämässä tapahtuu, ja sitten voi olla liian myöhäistä.

Nyt minä olen kuitenkin jo avautunut tästä asiasta ihan liikaa. Lupaan päättää tästä tähän. (Mikähän tossa Pertin nettihahmossa on sellaista, että voisin jaaritella sille henk. koht. asioitani vaikka kuinka paljon välittämättä siitä, että ollaan yleisellä nettipalstalla!?)

Leila kirjoitti:Joo, yksi on jo, mutta lisää pitäisi saada.
Ihan vinkki vinkkinä sulle Pertti sanon, että ei sitä lapsentekoa kannata hirveästi lykätä. Ikinä kun ei tiedä mitä elämässä tapahtuu, ja sitten voi olla liian myöhäistä.

Nyt minä olen kuitenkin jo avautunut tästä asiasta ihan liikaa. Lupaan päättää tästä tähän. (Mikähän tossa Pertin nettihahmossa on sellaista, että voisin jaaritella sille henk. koht. asioitani vaikka kuinka paljon välittämättä siitä, että ollaan yleisellä nettipalstalla!?)

Pidän neuvon mielessä...

Suluissaolevaan. Kokemukseni perusteella asia on samalla lailla myös IRL. Toimin sohvana monille. En valita, sillä tunnen saavani siitä itsekin jotain irti.

Leila kirjoitti:No ei vaineskaan, jätin vaan puhumatta niistä isoista ja vaikeista asioista. Sen sijaan paistoin lettuja ja sitten siinä letun syönnin ja rennon rupattelun jälkeen mies jotenkin rentoutui niin, että sai asiansa sanottua. Parilla konjakkihömpsyllä ja seksillä saattoi myös olla osuutta asiaan.

Ahaa, päätit ovelasti käyttää pehmeämpiä suostuttelukeinoja? Aikas viekas tapa pakottaa mies puhumaan. (kyllä mäkin suostuisin puhumaan...)

Leila kirjoitti: Joo, yksi on jo, mutta lisää pitäisi saada.
Ihan vinkki vinkkinä sulle Pertti sanon, että ei sitä lapsentekoa kannata hirveästi lykätä. Ikinä kun ei tiedä mitä elämässä tapahtuu, ja sitten voi olla liian myöhäistä.

Olen samaa mieltä. Itselläni on omat kokemukset tästä. EX:ni kanssa yritettiin 7 vuotta lasten tekoa, johon kuului erinnäisiä horzmoonihoitoja ja ei vaan onnistunut. Sitten unohdimme asian täysin muutamakasi vuodeksi ja kas kummaa, terveet kaksoset tulla tupsahti. Se oli kuin LOTTO voitto. Oli tainnut jäädä ilmeisesti noita ylimmääräisiä horzmooneja EX:ni kehoon, rankoista hoidoista tai sittten osa syy oli tuolla korvien välissä. Niin kuin luulen, että aika monesti on. Kun aletaan yrittämään lapsen tekoa ja kun ei heti onnistu niin paine kasvaa ja kasvaa enemmän korvien välissä kuin siellä pikkuveitikassa.

Leila kirjoitti:Minkä takia miehen on niin vaikea puhua? Koko yhdessäolon ajan on saanut nyhtää mielipiteitä ja ajatuksia suunnilleen hohtimilla äijästä ulos. Yleensä kun kysyn mielipidettä johonkin asiaan, vastaus on "en tiedä". Työasioistaan ja harrastuksistaan hän kyllä puhuu aika paljon. Mutta sitten kun pitäisi puhua vaikka siitä, että miten meidän suhde jatkuu, jos minä en voi saada enää lapsia, niin vastaus on vain "en tiedä". Minunko se pitää päättää, mikä miehelleni on parasta? Kyse ei ole edes siitä, etteikö miehellä niitä tunteita ja ajtuksia ole, mutta hän ei vaan halua tai osaa niistä puhua. Ja sitten minä olen kimpussa ahdistelemassa että puhu puhu puhu!

Kuulostele rivien välistä ja seuraa eleitä sekä ilmeitä, miten mies reagoi kulloiseenkin asiaan. Tee päätökset sitä mukaa. Jos ei kelpaa niin sitten ei kelpaa. Olisi aukaissut suunsa silloin, kun se oli ajankohtaista.

Meillä toimii

Suosittelen lämpimästi myöskin kirjoittamista. Tehkää tietokoneelle sinulle ja hänelle osoitetut kansiot. Kirjoitelkaa toistenne kansioihin ajatuksianne. Tämä osoittautui meidän taloudessa mahtavaksi keinoksi saada mies tuomaan ajatuksiaan esille ja oppimaan avautumista.

Painiskelen saman ongelman kanssa, enkä tiedä kuinka kauan viitsin/jaksan tätä menoa. Mä tykkään keskustella ja analysoida asioita, mies taas tahtoisi sellaista "kevyttä olemista", missä puhutaan tyyliin "hyvää päivää kirvesvartta", lakaistaan ongelmat maton alle ja teeskennellään, ettei niitä ole kun niistä ei puhuta! Kumpikin haluaisi nähdä oman visionsa toteutuvan eikä kumpikaan halua antaa periksi. Mä en halua muuttua mykäksi barbienukeksi ja mies taas tahtoisi kaiken olevan vaan iloista ja huoletonta ja luulee, että hankalat kysymykset häviävät parisuhteesta itsestään.

Joopajoo, nyt just on hieman hakusessa koko tämä kuvio...

Naisen tehtävä on piristää ihmistä, ei rasittaa vaativilla keskusteluilla. Raskaan työpäivän jälkeen ihminen haluaa usein vain rentoutua. Jokseenkin tuollaisen kuvan maailmasta voi saada mm. valikoituja deitti-ilmoja lukemalla. Ja ehkä myös Cosmopolitania. Maailma on paha.

Samaa olen miettinyt minä, kun olen seurannut erään ystävättäreni katkennutta suhdetta. Mies ei pysty käsittelemään mitään tunneasioita eikä keskustelemaan suhteen saatikka sitten omasta tilastaan. Joo, ja mä vähän suhailin yhden varatun miehen kanssa (en pystynyt vastustamaan eikä sekään, pyydän anteeksi kummankin puolesta), mutta kyllästyin jo alkumetreillä koska a) se oli estoinen ja b) se vastasi joka kysymykseen "no tuo on aika vaikea kysymys". Vittu!!!

Tuli taas mieleen vanha rakas eksä, jonka kanssa kyllä pystyi puhumaan ihan kaikesta ja joka ei vältellyt hänellekään epämiellyttäviä teemoja. Sellaisia lisää kiitos.

Ei taida olla miesten etuoikeus tuo tuppisuisuus. Exä (vau!) sanoi suoraan *paraphrase* "Emmie ole keskustelija, mie olen sellanen menijä ja höseltäjä" *unparaphrase*. Ja minä... no, minä halusin keskustella.

Perkeleen perkele. Valitan nyt sitten tännekin. Niin, miksi mies ei puhu? Eikä tarvitse olla kyseessä edes elämää suuremmat asiat tai mitenkään lopullisuuteen tähtäävät ajatukset (kuten nyt joidenkin kirjoittajien esittämät esimerkit kysymyksistä avioliitosta tai lastenteosta) vaan siis ihan nyt alkujaan tärkeät pikku jutut niin jo ollaan niin lukossa, niin lukossa. Saattaa mennä osittain ketjun aloittajaan nähden nyt jopa ja pyydän sitä anteeksi mutta haluan nyt kuitenkin valittaa tästä aiheesta. Miksi se on miehelle niin hemmetin vaikeaa sanoa, että joo tykkään susta ja haluisin edetä sun kanssa mahdollisesti ehkä suhteeseenkin. Tai vaihtoehtoisesti, kivaa oli mutta eiköhän tämä nyt sitten olut tässä. Kun kuitenkin tietyillä teoilla annetaan ymmärtää, että moisia haluja voisi olla ja seuraavassa taas otetaan pakkia, tämä toistetaan sen yhden miljoona kertaa ja näin pyörii epätietoisuuden oravanpyörä. Vituttaa tämä ainainen epätietoisuus joka ikisen miehen kanssa ketä maailma päällään kantaa. Ei se hei oikeesti voi olla niin hankalaa!! Vittu.

Tai sitten mä aina vaan uudelleen ja uudelleen onnistun törmäämään niihin vääriin miehiin, voihan se niinkin olla.

KisSandra kirjoitti:Miksi se on miehelle niin hemmetin vaikeaa sanoa, että joo tykkään susta ja haluisin edetä sun kanssa mahdollisesti ehkä suhteeseenkin. Tai vaihtoehtoisesti, kivaa oli mutta eiköhän tämä nyt sitten olut tässä.

Tai sitten mä aina vaan uudelleen ja uudelleen onnistun törmäämään niihin vääriin miehiin, voihan se niinkin olla.

Tassakin on tietysti kyse siita etta tunteista puhumista ei harrasteta yleensakkaan miesten kesken paitsi tolkuttomassa humalassa. On tietysti ihmisia jotka eivat osaa edes kasitella tunteitaan saatikka puhua niista.

"pidan sinusta ja haluan etc" on kohta jolloin asetutaan kaytannossa taysin avoimesti taysin suojattomaan asemaan jossa voi tulla henkisesti satutetuksi pahemman kerran mikali tilanne on luettu vaarin siihen mennessa, se ei ole yhta helppoa kun ensikontaktin tekeminen koska ensikontaktissa tyrmaaminen on hyvin mahdollista ellei jopa odotettavaa.
"Kiva mutta sepa siita..." repliikki on taas aika sidonnainen onko vaihtoehtoa, "kivaa" vaihtoehtokin toimii valiaikaisesti kunnes loytyy parempi tila mihin siirtya. Riippuu tietysti persoonasta kuinka helppoa on vaihtoehdon etsiminen, jos kovin vaikeaa niin tuota lausetta kuulee harvemmin. Hmm, kyllapas kuulostaakin laskelmoivalta

On miehia jotka pystyvat puhumaan paremmin olotilastaan ja muutenkin, mutta kovin usein he ovat tuoneet taman piirteensa esiin jo aikaisessa vaiheessa ja heidat on varattu ja koska pystyvat puhumaan niin pitka suhde ei myoskan hajoa. Sitten on hyvin harvinaisia tapauksia jotka syysta tai toisesta ovat viela sinkkuja mutta heita ( / meita ) on harvassa.

Keikaus kirjoitti:Tuli taas mieleen vanha rakas eksä, jonka kanssa kyllä pystyi puhumaan ihan kaikesta ja joka ei vältellyt hänellekään epämiellyttäviä teemoja. Sellaisia lisää kiitos.

Erositte sitten kuitenkin? Ei ole helppoa ei. Suhteessa tuntuu olevan miljoona ja yksi asiaa, ja jos yksikin niistä klikkaa, se on finito. Tai sitten ihmiset vain kyllästyvät yhdessäoloon?

Onneksi en tunne mitään erityistä tarvetta muuttaa kenenkään naisen kanssa yksiin, vaikka kiva niiden kanssa onkin hengailla. Jos yksiin muuttaisin, syyt lieneisivät lähinnä taloudelliset. Samoin ajattelevia naisia tuntuu myös olevan varsin paljon, ainakin täällä etelässä. Olen vain mukautunut tilanteeseen, ja mikäs tässä ollessa.

CandyMan kirjoitti:

Keikaus kirjoitti:Tuli taas mieleen vanha rakas eksä, jonka kanssa kyllä pystyi puhumaan ihan kaikesta ja joka ei vältellyt hänellekään epämiellyttäviä teemoja. Sellaisia lisää kiitos.

Erositte sitten kuitenkin? Ei ole helppoa ei. Suhteessa tuntuu olevan miljoona ja yksi asiaa, ja jos yksikin niistä klikkaa, se on finito. Tai sitten ihmiset vain kyllästyvät yhdessäoloon?

Ööhm... Keikaus mainitsi yhden asian, mikä tuon exän kanssa toimi - sitä vastaan voi taas olla vaikka kymmenen, mitkä eivät toimineet. Ja vaikka toimisikin, ero voi tulla silti. Se on kemiaa.

CandyMan kirjoitti:

Keikaus kirjoitti:Tuli taas mieleen vanha rakas eksä, jonka kanssa kyllä pystyi puhumaan ihan kaikesta ja joka ei vältellyt hänellekään epämiellyttäviä teemoja. Sellaisia lisää kiitos.

Erositte sitten kuitenkin? Ei ole helppoa ei. Suhteessa tuntuu olevan miljoona ja yksi asiaa, ja jos yksikin niistä klikkaa, se on finito. Tai sitten ihmiset vain kyllästyvät yhdessäoloon?

Onneksi en tunne mitään erityistä tarvetta muuttaa kenenkään naisen kanssa yksiin, vaikka kiva niiden kanssa onkin hengailla. Jos yksiin muuttaisin, syyt lieneisivät lähinnä taloudelliset.

Erottiin juu ja erossa pysymmekin, vaikka eksä rakas on ja vielä hieno mies. Suosittelen ja voin yrittää järjestää sokkotreffitkin, jos on halukkaita.

Kultanen ei tunne tarvetta asua naisen kanssa! Miten suloista. Katsotaan puolen vuoden päästä uudelleen, jookos?

Voi vittu, että voikin ärsyttää miehet (ja naiset), jotka eivät voi puhua mistään. Mua todellakin kiinnostaisi tietää, miten he kuvittelevat ongelmien selviävän, jos niistä ei keskustella. No, ehkä ne häviävät ajan mittaan, jos ne vaietaan kuoliaaksi. Pientä ahdistusta, vatsahaavaa ja hammastenkiristystä se tietenkin voi aiheuttaa, mutta onko se nyt sitten niin vakavaa... Eli on. Sitten mua kanssa kiinnostaa tietää, että miten tuollaiset ihmiset kuvittelevat olevan niin kiinnostavia, että heidän kanssaan halutaan olla, jos he eivät voi puhua tunteistaan ja kertoa, millaisia he ovat. No, ihmiset ovat erilaisia ja se kai sallittaneen.

shue kirjoitti:Ööhm... Keikaus mainitsi yhden asian, mikä tuon exän kanssa toimi - sitä vastaan voi taas olla vaikka kymmenen, mitkä eivät toimineet. Ja vaikka toimisikin, ero voi tulla silti. Se on kemiaa.

Tietenkin, mutta tässä kontekstissa vaan tuntui että juuri tuo ominaisuus miehessä olisi jotenkin ensiarvoisen tärkeä, ja ehkä harvinaistakin. Jollain tavalla surullista että jos sellaisen harvinaisuuden(?) on vihdoinkin onnistunut saamaan haaviinsa, ei hommasta silti tule mitään jonkun muun asian takia.

CandyMan kirjoitti:

shue kirjoitti:Ööhm... Keikaus mainitsi yhden asian, mikä tuon exän kanssa toimi - sitä vastaan voi taas olla vaikka kymmenen, mitkä eivät toimineet. Ja vaikka toimisikin, ero voi tulla silti. Se on kemiaa.

Tietenkin, mutta tässä kontekstissa vaan tuntui että juuri tuo ominaisuus miehessä olisi jotenkin ensiarvoisen tärkeä, ja ehkä harvinaistakin. Jollain tavalla surullista että jos sellaisen harvinaisuuden(?) on vihdoinkin onnistunut saamaan haaviinsa, ei hommasta silti tule mitään jonkun muun asian takia.

Sellaista on elämä, namusetäseni. Eikä se mun mielestä ole surullista, koska aina tulee uusia miehiä, joista voi tsekata efektit. Mutta mutta. Joitain rajoja siihen efektien tsekkaamiseen kannattaa asettaa, koska jopa minä rupean pikkuhiljaa kallistumaan siihen suuntaan, että juuri sellaista minun mielestäni täydellistä miestä ei ehkä olekaan.

Keikaus kirjoitti:Katsotaan puolen vuoden päästä uudelleen, jookos?

Mitä silloin tapahtuu? Silloin ei tule vielä 9kk täyteen ensitapaamisestamme.

CandyMan kirjoitti:

Keikaus kirjoitti:Katsotaan puolen vuoden päästä uudelleen, jookos?

Mitä silloin tapahtuu? Silloin ei tule vielä 9kk täyteen ensitapaamisestamme.

Uuh! No katsotaan sitten 9 kuukauden päästä siitä kun sinä ja se baari-ihastus tapasitte ja tsekataan pullien ruskettuminen uunissa.

Keikaus kirjoitti:

CandyMan kirjoitti:tässä kontekstissa vaan tuntui että juuri tuo ominaisuus miehessä olisi jotenkin ensiarvoisen tärkeä, ja ehkä harvinaistakin. Jollain tavalla surullista että jos sellaisen harvinaisuuden(?) on vihdoinkin onnistunut saamaan haaviinsa, ei hommasta silti tule mitään jonkun muun asian takia.

Sellaista on elämä, namusetäseni. Eikä se mun mielestä ole surullista, koska aina tulee uusia...

Jepjep ja harvemmin se joku yksi ja ainoa asia on se määräävä tekijä. Tärkeintä on kokonaisuus; että ne eri osa-alueet muodostavat toimivan ja kiinnostavan cocktailin.

shue kirjoitti:

Keikaus kirjoitti:

CandyMan kirjoitti:tässä kontekstissa vaan tuntui että juuri tuo ominaisuus miehessä olisi jotenkin ensiarvoisen tärkeä, ja ehkä harvinaistakin. Jollain tavalla surullista että jos sellaisen harvinaisuuden(?) on vihdoinkin onnistunut saamaan haaviinsa, ei hommasta silti tule mitään jonkun muun asian takia.

Sellaista on elämä, namusetäseni. Eikä se mun mielestä ole surullista, koska aina tulee uusia...

Jepjep ja harvemmin se joku yksi ja ainoa asia on se määräävä tekijä. Tärkeintä on kokonaisuus; että ne eri osa-alueet muodostavat toimivan ja kiinnostavan cocktailin.

Näinpä näin. Itse jaan omassa pikku päässäni suhteen osa-alueet karkeasti kolmeen osaan: älyllinen, seksuaalinen ja emotionaalinen alue. En tiedä, tuleeko yllätyksenä, mutta vähiten halukas olen tinkimään seksuaalisella ja emotionaalisella alueella.

Keikaus kirjoitti: Itse jaan omassa pikku päässäni suhteen osa-alueet karkeasti kolmeen osaan: älyllinen, seksuaalinen ja emotionaalinen alue. En tiedä, tuleeko yllätyksenä, mutta vähiten halukas olen tinkimään seksuaalisella ja emotionaalisella alueella.

Minun oli pakko rekkautua uudelleen, kun oli näin mielenkiintoinen viesti tullut aloittamaani ketjuun. Tuo edellä oleva lausahdus herätti minun pikku päässäni ajatuksen, että noista suhteen osa-alueista minun suhteessani toteutuu tasan yksi: seksuaalinen. Ilmeisesti sillä, että seksi on hyvää, pärjää pitkälle ja korvaa muut puutteet. Joskus huonona hetkenä olen harkinnut avioeroa, mutta sitten olen tajunnut, että jäisin ilman seksiä mieheni kanssa. Miäs on osannut tehdä itsensä todella tarpeelliseksi .

Muuten vielä alkuperäisestä aiheesta, että jotkus asiat ovat oikeasti ilmeisesti liian kipeitä puhuttavaksi. Toisaalta uskon myös, että ihan pelkkä laiskuus ja mukavuudenhalu jättää monta asiaa puhumatta. On helpompi jatkaa entiseen tapaan kuin nostaa kissa päydälle ja sitten vastata mahdollisista seurauksista.