Miten saan valokuvat onnistumaan?

[Think]

Mutkun jos haluaa kuvistaan MUISTOJA, niin sen punakan isännän näkee vaikka joka päivä muutenkin, niitä reissun kohteita ei.. ja muistikuvat haalistuu vielä paperikuviakin nopeammin.

Ehkä sitten noin. Minä en vain henk.koht. halua ottaa sellaisia kuvia, jotka ovat vain muistoksi. Muistikuvat pysyvät päässä ja mielessä. Ne, jotka vuosien mittaan unohtuvat, saavat unohtuakin...eivät ne siinä tapauksessa niin tärkeitä olleet.

[Think]

Mutkun jos haluaa kuvistaan MUISTOJA, niin sen punakan isännän näkee vaikka joka päivä muutenkin, niitä reissun kohteita ei.. ja muistikuvat haalistuu vielä paperikuviakin nopeammin.

Isännätkin muuttuu, nopeammin kuin Pisan torni kaltevoituu.

Myöskö positiiviseen suuntaan? Pisan torniahan suoristettiin tuossa muutama vuosi sitten.

[Gattaca]

Ehkä sitten noin. Minä en vain henk.koht. halua ottaa sellaisia kuvia, jotka ovat vain muistoksi. Muistikuvat pysyvät päässä ja mielessä. Ne, jotka vuosien mittaan unohtuvat, saavat unohtuakin...eivät ne siinä tapauksessa niin tärkeitä olleet.

Kyllä vaan minulla on tarve dokumentoida niitä paikkoja, maisemia ja rakennuksia, joita en aikoihin tule näkemään uudestaan. Kiva sitten katsella talvi-iltoina kotona. Myös kotiseudun muutos on juttu, josta kannattaisi ottaa kuvia.. kiva katsoa miltä 70-luvulla näyttikään (jos on silloin edes ollut hengissä ). Tietysti myös tutuista ihmisistä/kissoista/koirista saisi olla paljon kuvia kaikissa kasvu- ja rappeutumisvaiheissaan.

Kaikki harkiten sommiteltuja toki.

Niin ja nuo diafilminimikkeet oli siltä ajalta kun Kodak oli suurin diafilmin valmistaja ja nuo kaksi yleisnimiä kuin "mono" hiihtokengissä.

[Ann]

Myöskö positiiviseen suuntaan? Pisan torniahan suoristettiin tuossa muutama vuosi sitten.

Suhteellista. Lisääntynyt punoitus/turvotus tuskin on emännän mieleen.

Ei kai ne sitä Pisaa kokonaan suoristaneet, erketiokulmaa vain hienosäädettiin.

[Gattaca]

Suhteellista. Lisääntynyt punoitus/turvotus tuskin on emännän mieleen.

Minä kerran duunissa pyynnöstä photoshoppasin PIISPAN punaisen juopuneen turvan vaaleammaksi nettikuviin. Meinasin ensin laittaa hukkuneensinisenä, mutta tyydyin kevyeen krapulakalpeuteen.

[mustakikkeli]

Paras vinkki: Muista hymyillä.

[eps]

Valo on tosi tärkeä, sillä se luo kontrastia, ja kontrasti luo syvyyttä. Keskipäivällä tulee huonompia kuvia kuin aamu- ja iltapäivällä, koska valon ja varjon suhde on pieni. Suomessa tämä ei ole niin iso ongelma kuin etelässä, koska täällä aurinko ei koskaan nouse kovin korkealle.

Digikameralla kuvia voi ottaa kahdella tavalla. Joko niitä voi sommitella tavalliseen tapaan huolellisesti, jolloin kaikista kuvista tulee kohtuullisia, tai sitten niitä voi ottaa tosi paljon, jolloin ehkä joistain kuvista tulee hyviä. Molemmissa tavoissa on etunsa, ja hyvä kuvaaja käyttää niitä molempia oikeassa tilanteessa. Esimerkiksi henkilökuvauksessa ei kannata kuvata ilman sommittelua, mutta tilannekuvissa ei juuri ole aikaa sommitella.

Liikkuvia kohteita ei kannata kuvata, paitsi jos käytössä on valovoimainen objektiivi. Pienellä aukolla (aukko = paljonko valoa otetaan kerralla kameraan: mitä pienempi aukko, sitä vähemmän sitä otetaan), esimerkiksi tavallisella pokkarilla kuvattaessa, liikkuva kohde jähmettyy kiinni taustaan, jolloin liikkeen tuntu katoaa kokonaan. Toki liikkuvia kohteita on mahdollista kuvata pitemmällä valotusajalla, jolloin liike näkyy utuisuutena, mutta useimmat kuvaajat eivät ole tyytyväisiä tällaisiin kuviin kuin korkeintaan sopivina taideotoksina. Isolla aukolla tausta ei näy yhtä tarkasti kuin kohde, jolloin kohde irtoaa taustasta. Tämä tuo kolmiulotteisuutta ja liikkeen tuntua otettuun kuvaan.

Liikkeestä sen verran, että kun tavallinen valotusaika on 1/50s, niin 60km/h lentävä lintu lentää siinä ajassa noin 30cm. Tämä on yllättävän paljon, ja näkyy jo kuvissa. Jos liikkeen haluaa pysäyttää kunnolla, on käytettävä lyhyempiä valotusaikoja.

Maisema- ja arkkitehtuurikuvauksessa kuvat latistuvat. Silmät luovat kolmiulotteisen kuvan, mutta kamera ei siihen pysty. Näin kuvaan vangittu hieno näkoala näyttää sellaisenaan tosi vaisulta. Paras tapa korjata tätä on lisätä kuvaan mittakaava. Parhaiten tämä onnistuu ottamalla sellaisia kuvia, joissa kohtet ovat selkeästi eri etäisyyksillä. Ei auta, jos kuvassa on sadan metrin päässä oleva kirkko ja taustalla häämöttävä metsä, mutta jos kuvan edessä on vielä iso tammi, niin yhtäkkiä kuvassa on ihan uutta syvyyttä.

Isoa zoomia ei kannata käyttää, paitsi jos valoa on tosi paljon. Mitä isompi zoomi, sitä tärähdysherkempiä kuvia sillä tulee. Isolla zoomilla valotusaikaa on vastaavasti lyhennettävä. Vanha nyrkkisääntö on, että valotusaika sekunteina on zoomin pituuden käänteisluku. Esimerkiksi 10x zoomi on pituudeltaan 500mm, jolloin valotusaika on 1/500s. Tällainen aika vaatii jo tosi kirkkaan päivän tai huippuvalovoimaisen optiikan. Zoomin pituus saadaan siis kertomalla suurennus luvulla 50. Tämä tulee filmikameroista, joissa normaalikoko on 50mm. Sama suurennus pätee myös digikameroihin, vaikka niissä zoomien pituudet ovat yleensä paljon lyhyempiä. Ei siis kannata tuijottaa optiikan millimetrilukuihin, vaan kertoa suosiolla suurennos luvulla 50. Esimerkiksi tavallisen digipokkarin zoomi on 3x, joten se vaatii noin 1/150s valotusajan. Tavallinen valotusaika 1/50s riitää digipokkareillakin hyvin ulkona, mutta sisällä ilman salamaa sellaisella valotusajalla tulee liian tummia kuvia.

Kuvanvakain on kiva keksintö. Se nimittäin vähentää tärinää, jolloin edellisen kappaleen esittämäni nyrkkisääntö lievenee kummasti. Hyvällä kuvanvakaimella pystyy ottamaan jopa 1/15s kuvia tilanteissa, joissa ilman kuvanvakainta tarvitsee 1/50s valotusajan. Kuvanvakaajaa parempi on tietenkin jalusta, mutta jalustaakin käyttäessä jo laukaisimen painallus saattaa täristää kameraa sen verran, että alle 1/50s valotusajat eivät onnistu. Joihinkin kameroihin saa tosin kaukolaukaisimen, jolloin jalustan kanssa saa pitkilläkin valotuksilla hyviä kuvia.

e.

[pikkuego]

Itsellä ainakin kuvien laatu parani kerralla, kun aloin katsoa etsimen kuvaa kuin valmista valokuvaa. Aiemmin kuvittelin että se riittää, jos näen kivan maiseman tai kohteen, nostan kameran silmille ja naps. Kameran läpi sitä maisemaa joutuu useimmiten katsomaan hieman eri tavalla, joten kannattaa painaa laukaisinta vasta kun näkee kivan näköisen valmiin valokuvan etsimessä.

Mitä itse kameraan tulee, suosittelisin pysymään järjestelmässä. Jos ei puhuta tolkuttoman vanhasta Nikonista, käyvät nykyiset objektiivit todennäköisesti myös digirunkoon, tämä kannattaa tarkistaa vielä kaupassa. Nikoneista ei itsellä ole juurikaan kokemusta, joten mitään tiettyä mallia en osaa lähteä suosittelemaan. Hyvään alkuun voi kuitenkin päästä kokeilemalla jotain perusrunkoa esim. käytettynä. Näitä myy esim. www.rajalacamera.fi tai www.optotek.fi.

Joka tapauksessa digiin siirtyminen kannattaa, koska sillä voi testata ja kokeilla eri ideoita huomattavasti helpommin ja halvemmin kuin filmillä. Eikä sitä filmirullaa tarvitse odotella vuosia täyttyväksi, muistikortin voi viedä liikkeeseen milloin tahansa.

[Gattaca]

Valotuksessa sääntö on päinvastainen kuin nussiessa:
Kameralla mitä pienempi aukko, sitä pitempi aika.

Sitten mitä pienempi aukko, sitä suurempi syväterävyysalue. Läheltä kauas neulanterävät kuvat on otettu suorastaan neulanreikäkameralla. Nussimiseen liittyvää analogiaa en tuosta keksi.