Kitinä

En osaa sanoa: peruspalkasta käteen jäävä osa jää just alle 1500 euroa/kk, mutta toisaalta, lähes joka kuussa on jotain peruspalkkaan kuulumatonta askaretta, joka nostaa neton yli 1500 euron. Olen rajatapaus. Joka tapauksessa hyvin alle suomalaisten keskiansioiden.

Neloskastia täälläkin. Silti tuntuu, ettei koskaan jää mitään käteen laskujen jälkeen...

Vaihtelee tällä hetkellä. Viime kuussa tuli pelkkiä verottomia korvauksia tonnilla mutta ei se nyt ihan normitilanne ole. Niin kauan kun kulutan persettäni työkomennuksella, napsuu verotonta päivärahaa jokaiselta tekemältäni työpäivältä eli n. 600-700e/kk. Normaalisti sitä ei makseta ja taidan pudota tonne neloskastiin. Ja se ei riitä mihinkään!!

Kolmoskastia olen. Ei näillä valtion palkoilla paljon juhlita. Tosin koulutukseeni ja tämän hetkiseen työpanokseen nähden palkka on varmaan ihan sopiva. Ja niin kuin Lolita jo sanoikin, se tulee aina ja varmasti saman suuruisena.

palkka vaihtelee 500-2500 välillä. mutta sitten on työsuhde-etuja, mihin ei verottaja puutu.

Suvinen kirjoitti:Ihmettelen vaan mitä ihmettä ne normipalkansaajat tekee kaikella sillä rahalla, kun itse maksan palkastani asuntolainaa, autolainaa ja vielä elänkin enkä näe nälkää..

Mietteitä:

- Asutko kahden hengen taloudessa, eli teillä on toinenkin joka osallistuu menoihin?
- Asutko jossain huitsin nevadassa, siinä missä esim. pääkaupunkiseudulla asuntojen neliöhinnat ovat kaksinkertaiset?
- Saatteko mitään tukia, alennuksia jne. palkkojenne lisäksi?

Olisi mielenkiintoista nähdä mitä eri ihmisten brutto- ja nettopalkat ovat. Monet toisten suuria bruttopalkkoja ihmettelevät voisivat ihmetellä huuli pyöreänä kuinka vähän eroa nettopalkoissa lopulta on, varsinkin jos otetaan huomioon erilaiset tukitoimet jotka määräytyvät toimeentulon mukaan (esim. ketkä ovat oikeutettuja kaupunkien halpoihin vuokra-asuntoihin jne.).

Saan omasta mielestäni kohtuullista (brutto)palkkaa, elän mielestäni suht askeettisesti (en ole koskaan käynyt omalla rahalla matkoilla Ruotsia tai Tallinnaa kauempana, enkä omaa kalliita harrastuksia (sukeltelua, laskettelua Alpeilla yms.), omistuskämppä on pieni, auto toki on mutta pieni ja vanha, ja silti rahaa ei tunnu pahemmin jäävän tuhlattavaksi. Myönnettävä on että silloin tällöin toki kiristettävää voisi ollakin, esim. luopuminen kokonaan ulkonasyömisestä ja elokuvissa käynnistä (keskimäärin kerran tai kaksi kuukaudessa), tekisin omat safkat töihin enkä kävisi ruokalassa (4,90€), jne.

Pehmis kirjoitti:Nettotulot on huono mittari, koska ne riippuu kovasti siitä että onko esim. autoetua, asuntolainaa yms. Ja kulukorvaukset vaikuttaa ihan älyttömästi, jos vähänkin reissaa. Verotettavat bruttotulot kertoo vähän paremmin sen missä mennään tulotasolla, ja nekin vuositasolla koska kokonaispalkkausmallit on niin erilaisia. En vastaa mittään.

Onks tää nyt niin vaikeaa? Eikös verottaja tiedä kertoa, paljonko on saatu ja paljonko on maksettu? Harvoinpa tämä nyt ihan eksaktia matematiikkaa...

Vadim kirjoitti:Onks tää nyt niin vaikeaa? Eikös verottaja tiedä kertoa, paljonko on saatu ja paljonko on maksettu? Harvoinpa tämä nyt ihan eksaktia matematiikkaa...

On se vaikeaa. Mun on helppo katsoa paljonko sain viime kuussa netto, mutta kun sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa paljonko saan keskimäärin netto ja paljonko tulee mätkyjä tai palautuksia. Ei tule kauhean usein peräkkäin kahta kuukautta jolloin voisin pallottaa saman vaihtoehdon.

McJanne kirjoitti:Joo, pakko lisätä vielä että omat tuloni ja menoni ovat täsmälleen balanssissa; joka Jumalan penni mitä tulee, menee myös.

Tää kai liittyy tähän "ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot" -dilemmaan. Eräs tuttavani, joka on tehnyt runsaasti perunkirjoituksia, kertoi, että Kalliossa yksiössä vuositolkulla asustaneilta yksinäisiltä eläkeläismummoilta löytyy hämmentäviä määriä omaisuutta, vaikka työura ei olisi ollut kummoinen.

Huomasin juuri, että tässähän luodaan nicheä näille kitisijämiekkosille, jotka olisivat valmiita heiluttamaan hilavitkutintaan kahisevaa vastaan.

Vadim kirjoitti:

McJanne kirjoitti:Joo, pakko lisätä vielä että omat tuloni ja menoni ovat täsmälleen balanssissa; joka Jumalan penni mitä tulee, menee myös.

Tää kai liittyy tähän "ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot" -dilemmaan. Eräs tuttavani, joka on tehnyt runsaasti perunkirjoituksia, kertoi, että Kalliossa yksiössä vuositolkulla asustaneilta yksinäisiltä naisilta löytyy hämmentäviä määriä omaisuutta, vaikka työura ei olisi ollut kummoinen.

Jokusen perunkirjan tehneenä voi nähdä noin yleensäkin trendinä sen, että suomalainen varallisuus makaa pääosin vanhojen naisten pankkitileillä. Naiset kun tuppaavat elämään vanhemmiksi, sodan käyneet sukupolvet ovat melko nuukia ja kun yhteinen asunto jää lesken käyttöön vaikka perilliset sen omistaisivatkin sen puoliksi kuolinpesän kautta tai paperilla. Siksi tahtoo olla niin että wanhat mummelit istuvat suuren, passiivisena pysyvän varallisuusmassan päällä.

Onkin erittäin suositeltavaa, että vanhemmat luopuvat perinnöstä omien lastensa hyväksi, niin varallisuus saadaan kiertoon eikä makaamaan taas yhtä sukupolvea vanhan naisen pankkitilillä, kunnes kuolema vihdoin korjaa. Paitsi verotussyistä, myös ihan siitä syystä, että on idioottimaista että varallisuuta on eniten suvun niillä jäsenillä jotka sitä usein vähiten tarvitsevat.

Mun tänhetkinen palkkani on 1200e/kk. Mutta ottaen huomioon, että saan tuota palkkaa vaan 2kk vuodesta ja koko loppuvuoden verotettavat tulot (jonkun veropaperin mukaan) ovat verojen jälkeen yhteensä 1632 euroa, jää kuukautta kohti käytettäväksi kuitenkin alle 500e (olen tietysti järkevä, ja säästän palkastani suurimman osan palkattomille kuukausille). Palkasta mulla ei mene veroja, koska tulot ovat niin pienet.

hermine kirjoitti: Palkasta mulla ei mene veroja, koska tulot ovat niin pienet.

Mä tienaan parhaimmillani about 300€/kk ja maksan siitä ihan normaalin veroprosentin. Mites toi verottomuus on mahdollista? Mä en kyllä tiedä yhtään tosta byrokratiasta.

kvasaari kirjoitti:

hermine kirjoitti: Palkasta mulla ei mene veroja, koska tulot ovat niin pienet.

Mä tienaan parhaimmillani about 300€/kk ja maksan siitä ihan normaalin veroprosentin. Mites toi verottomuus on mahdollista? Mä en kyllä tiedä yhtään tosta byrokratiasta.

Kävin verotoimistossa pyytämässä uuden verokortin. Se täti sitten laski siellä odotettavissa olevan palkkatulon (+ kaiken varalta vähän yli) ja opintorahan perusteella, että mun veroprosentti on nolla. Verohallinnon nettisivuilta luulisi löytyvän jonkinlaisen laskurin. Tosin noista opintotuistahan menee se tietty ennakonpidätysprosentti aina, siihen ei voi vaikuttaa, toi nollaprosentti koskee vain mun palkkatuloja. Siinä verokortissa, mikä mulle postissa alunperin tuli, mullakin oli ihan järjettömän korkea veroprosentti todellisiin tuloihin nähden. En tiedä, arpomallako ne niitä laittavat kun ei se sopinut edellisvuosien tuloihinkaan mitenkään.

Pelkään silti jotenkin irrationaalisesti, että mulle tulee ihan kamalat mätkyt.

Minusta on niin hassua, että moni neloskohdan raksittaneista valittelee kun laskujen jälkeen ei jää mitään käteen. Itse kun olen taas sitä mieltä, että palkkaa tulee makuuni melkeinpä liikaa. Asustelkaa vaan siellä Helsingin keskustassa, hullut!

kvasaari kirjoitti:Mä tienaan parhaimmillani about 300€/kk ja maksan siitä ihan normaalin veroprosentin. Mites toi verottomuus on mahdollista? Mä en kyllä tiedä yhtään tosta byrokratiasta.

Mikä on "normaali veroprosentti"? Eiköhän se veroprosentti riipu niistä vuosituloista. Opintotuesta menee muistaakseen 10% vakiona mikä sitten voi olla ylä- tai alakanttiin riipuen muista tuloista. Verovapaata tuloa on kuitenkin pikkasen ja sen jälkeen prosenttiin vaikuttaa ensin kotikunnan prosentti (ja kirkkoon kuuluminen), sitten valtion vero ja tietty vähennykset, jos maksaa jotain mistä on vähennettävää

Jos on ihan pihalla niin kannattaa aloittaa vaikka tutustumalla www.vero.fi sivuihin ja verolaskuriin sieltä.

bedlam kirjoitti:Minusta on niin hassua, että moni neloskohdan raksittaneista valittelee kun laskujen jälkeen ei jää mitään käteen. Itse kun olen taas sitä mieltä, että palkkaa tulee makuuni melkeinpä liikaa. Asustelkaa vaan siellä Helsingin keskustassa, hullut!

Mutta kun teillä siellä Lapissa on niin kylmää ja pimeää... Uskon että monet ovat valmiita ottamaan sinulta palkkasi osan joka on sinulle liikaa.

Harrastatko mitään? Käytkö matkoilla? Asutko vuokralla vai omistusasunnossa? Omistatko auton? Syötkö muutakin kuin hernekeittoa ja voileipiä?

Tyhmä työtä tekee. Eli 0 e.

mustakikkeli kirjoitti: Harrastatko mitään? Käytkö matkoilla? Asutko vuokralla vai omistusasunnossa? Omistatko auton? Syötkö muutakin kuin hernekeittoa ja voileipiä?

No joo, opintolainan maksamisen jälkeen tilanne oikeastaan muuttui vasta tällaiseksi. Omistusasunnossa asun, mutta saman verran siitä pankille maksan kuin vuokraakin maksaisin. Ja autoa en omista, sehän se varsinainen rahasyöppö olisikin. Matkailekaan en, mutta aika paljon saisi matkailla että se tuntuvasti elämänlaatuun vaikuttaisi. Syön vain pikkukiviä ja kuravettä. Harrastuksiin uppoaa kyllä useampi satku kuussa.

Suvinen kirjoitti:Edelleen vähän ihmettelen, minkälainen elintaso joillakin on, jos esim. lehdessä joku duunari ( en nyt muista minkä alan ) valitti, ettei 2300 / kk / brutto riitä mihinkään.

Kai melkein minkä tahansa saa riittämään, jos ei käytä rahaa mihinkään. Onko kyseisellä duunarilla perhe ja lapsia joita pitää käyttää myös lomamatkoilla ja harrastuksissa? Onko hänellä auto jota ilman hän ei tule toimeen? Ehkä nuo pitäisi sitten katsoa luksukseksi, mutta useimmat lukevat ne kuuluvaksi normaalitoimeentuloon.

Joskus olen itse ihmetellyt miten monilla pientä palkkaansa valittavilla tuntuu kuitenkin olevan varaa käydä kaukomatkoilla monta kertaa vuodessa, kun itsellänikin "kohtuutuloisena" tuntuu että sitä varten pitäisi alkaa säästää monta kuukautta aiemmin ja elää kovin askeettisesti se aika. Tosin, monesti olen vastaavasti yllättynyt kuinka vähän eroa nettopalkoissa lopulta on, vaikka ero bruttotuloissa olisikin suuren tuntuinen. Bruttopalkkojen vertaaminen johtaa siinä mielessä helposti harhaan ja vääriin mielikuviin.

Tosin nykytilanteeni on se että pyrin maksamaan asuntolainani mahdollisimman nopsasti pois, joten en jätä rahaa säästöön, vaan kaikki ylijäävä menee käytännössä aina lainan lyhennykseen.

Palkkani ei ole kovinkaan ihmeellinen, mutta silti maksoin kämppäni rahoittamattoman osuuden käteisellä, ja pian olen ostamassa uuden auton käteisellä. Toinen vanhemmistani on velkakuopassa ja toinen saita kuin Roope Ankka, ja siskonikin on ainaisessa rahapulassa eikä minulla ole anteliaita tuttavia. Mikä on salaisuuteni? Bonukset, osingot ja rojaltit. Firmalla menee lujaa. Palkat ovat kohtuullisen pienet joten perustasolla menot pysyvät hallinnassa, mutta rahaa jaetaan anteliaasti aina kun tulee voittoa ja hallinto katsoo meillä olevan siihen varaa.

Ja juuri tuosta syystä minun on myös vaikea laskea mihin noista lokeroista oikeastaan kuulun, koska ei noita bonuksiakaan tule joka vuosi. Äänestin siis pelkästään kuukausipalkkani perusteella vaikkei se vastaakaan todellisuutta.

mustakikkeli kirjoitti:Tosin nykytilanteeni on se että pyrin maksamaan asuntolainani mahdollisimman nopsasti pois, joten en jätä rahaa säästöön, vaan kaikki ylijäävä menee käytännössä aina lainan lyhennykseen.

Eräs toinen tuttavani taas totesi että hän tykkää enemmän siitä että on joka kuukausi enemmän rahaa käytettävissä, ja verovähennykset ja inflaatio pienentävät lainaa myös, joten hän pitää pitkää lainaa. Ja lyhentää sitä vain jos tulee könttäsummia.

Kummatkin tavat lienevät ihan perusteltuja. Asuntolainojen korot tulevat joka tapauksessa nousemaan joten lainasta on aiheellista päästä pian eroon.

AarneAnkka kirjoitti:Kummatkin tavat lienevät ihan perusteltuja. Asuntolainojen korot tulevat joka tapauksessa nousemaan joten lainasta on aiheellista päästä pian eroon.

Jos olisin asunnonomistaja, olisin myynyt sen jo, maksanut lainan pois ja odottelisin seuraavaa hintojen alenemista. Perheetön voi tehdä niin helpostikin.

Pehmis kirjoitti:Jos olisin asunnonomistaja, olisin myynyt sen jo, maksanut lainan pois ja odottelisin seuraavaa hintojen alenemista. Perheetön voi tehdä niin helpostikin.

Jos löydän jostain vieläkin jännemmän kämpän kuin nykyiseni joka kuitenkin maksaa vähemmän, niin mikäpä tuossa. Saisin nykyisestä kyllä varmasti voittoa. 2004 valmistunut uudiskohde.

Niin, paitsi että se uusi kohde olisi hintojen nousun takia myös kallis. Missä asuisin siihen asti että hinnat taas laskevat? Mutsin luona? Mahdollisimman halvassa yksiössä?

Pehmis kirjoitti:Jos olisin asunnonomistaja, olisin myynyt sen jo, maksanut lainan pois ja odottelisin seuraavaa hintojen alenemista. Perheetön voi tehdä niin helpostikin.

Itse henkilökohtaisesti inhoan muuttamista, eikä se vuokrallakaan asuminen varsinaisesti ilmaista ole (vuokran ja hoitovastikkeen välisen summan voisi yhtä hyvin vaikka sijoittaa, jos niin haluaa ajatella). Siitäkään kun ei ole mitään takeita että varsinaista hintojen romahdusta olisi tulossa, paremminkin hintojen tasoittumista. Yksittäistapauksia lukuunottamatta. Pidemmällä aikavälillä asuntojen hinnat joka tapauksessa nousevat suht tasaisesti.

Jos haluaa yrittää ansaita asuntokaupoilla, monet yrittävät tätä ostamalla huonokuntoisia kämppiä mahdollisimman halvalla ja pintaremppaamalla niitä nopeasti ja halvalla (sopivat suhteet remonttifirmoihin yms.). Monet ihmiset ovat valmiita maksamaan paljon ekstraa siitä että asunto on samantien sisäänmuuttokelpoinen. Tosin näistäkin helppoheikkiyrittäjistä taitaa alkaa olla ylitarjontaa markkinoilla, minkä huomaa suuresta määrästä myyntiin laitettuja pikarempattuja asuntoja, joissa kaikissa on valkoiseksi maalatut seinät ja lattialle laitettu halvinta beigenväristä laminaattia.

AarneAnkka kirjoitti:Eräs toinen tuttavani taas totesi että hän tykkää enemmän siitä että on joka kuukausi enemmän rahaa käytettävissä, ja verovähennykset ja inflaatio pienentävät lainaa myös, joten hän pitää pitkää lainaa. Ja lyhentää sitä vain jos tulee könttäsummia.

No se ylijäävä raha tulisi vain tuhlattua kaikkeen turhaan kuten ulkomaanmatkoihin, hevosharrastuksiin ja sukeltamiseen (tai mitä henkkoht rahareikiä itse kullakin on; mä varmaan ostaisin sikana turhaa kodin elektroniikkaa).

Ehkä olen niin pessimisti luonteeltani että haluan varautua tilanteeseen jossa joutuisin työttömäksi tai paljon huonompipalkkaisiin töihin. Silloin en välttämättä haluaisi että rasitteena olisi edelleen ylisuuri asuntovelka. Parempi maksaa velkoja nopsasti pois kun on varaa (vaikka ottamani velka olikin suht pieni). Kai se isosiskon kahden asunnon velkaloukkuun jääminen viime laman aikana vaikutti suhtautumiseeni. Ja jatkuvastihan varoitellaan että kotitaloudet ovat riskitasolla velkaantumisasteessaan. En aio olla osa noita tilastoja.

Siinä en ainakaan näe järkeä että pitää kymppitonnia tilillä makaamassa "kaiken varalta", kuten yksi tuttu teki. Joku psykologinen merkitys sillä kai oli hänelle että tili ei ollut koskaan lähellä nollaa, vaikka toisaalta omasi kovan asuntovelan.