Valaisevaa offtopicointia.
Näiden paljastusteni jälkeen katkeravittuiluni ja provovonkuuni ei taida olla edes niin "uskottavaa" kuin ennen. Ehkäpä minun tulisi mennä itseeni. Toisaalta nämä arviot ovat riemastuttavia ja helpottavia. Tai niin ajattelin tänään kun kännäilin rannalla läskien sauvakävelijä-akkojen lyllertäessä ohi.
Herra Manala kirjoitti:Jos oisin eläessäni EDES KERRAN saanut noin suoria signaaleja naisilta niin kiittäisin ja kumartaisin kyllä kaikkia jumaliani Allahista Östermalmiin.
Niin, eiväthän kaikki voi olla sellaista eläimellistä seksuaalista vetovoimaa tihkuvia alfauroksia kuin minä.
Pehmis kirjoitti:Mä en ole noin selviä signaaleja koskaan kuullutkaan kenen saavan,
Nyt kuulit. Hyvä jos nuo on muista "selviä signaaleja", itse olen epäillyt ja tuskaillut jälkeenpäin.
Pehmis kirjoitti:
lukuunottamatta niitä kertoja kun joku on tullut sanomaan että "haluan panna sun kanssa."
ÄRH!!! Onko sinulle sanottu noin? Mitätöit edellisen!
Naisten tulisi sanoa minulle edes: "anna suukko" tai "halaa mua", selvemmin kuitenkin se "onhan sulla varmasti kortsuja?", selkeimmin "pane mua". Sitten vasta antaisin naiselle orgastista kyytiä!
Pehmis kirjoitti:
Suomalaiset naiset ovat olleet valmiita "luovuttamaan munuaisen" vaikka kuinka monta kertaa. Sinähän olet torjunut naisia oikein urakalla. Häpeä, ties mitä traumoja nekin tytöt ovat saaneet.
Herra Manala kirjoitti:
Todellakin. Jos tyttö on vähänkään kunnollinen, normaali nainen, ja menee noinkin suoraan pillua tarjoamaan hopealautaselta, ja toinen sitten käyttäytyy tarjoajaa kohtaan tuollaisella asenteella joka sanoo päin naamaa "ei voisi vähempää kiinnostaa", niin se kyllä pistää jälkeenpäin vituttamaan/hävettämään että puusta ei päästy pitkään. Itse ainakin löisin päätäni seinään ja huutaisin henkisestä tuskasta väärän arvioni vuoksi. Tuollaiset pakit kyllä sattuu traumaleukaan, varsinkin naisia.
Kaksijakoiset fiilikset.
Toisaalta upea tunne noista kommenteista koko päivän.
Että minäkö olisin oikeasti kelvannut? En vain uskaltanut?
Mutta jos niin oletan.. itsekäs fiilis tuo riemu sitten.
Jos lasken nuo mahdollisiksi aavistelemani oikeasti mahdollisiksi.. niin sitten olen todellakin antanut itse monelle naiselle pakit.. voi olla, että eivät mieltäneet minun tasoista epävarmuutta mahdolliseksikaan.. joten loukkasin ja satutin heitä.. vaikka halusin heitä psykofyysisesti.
(just joo, minä olin Jumalan lahja niille naisille, joo heh
.. mairittelevaa uskoa että olisin edes kelvannut, en tiedä)
Jo rippikoulusta lähtien niitä pakkeja sitten olisin antanut, kun minua iskeä yrittänyt (no sen uskoin) riparimisu lopuksi kysyi: "kai me vielä tavataan?". Ja minä tunsin velvollisuudekseni sanoa: "Enpä usko". Vaikka ihastunut olin. Sitten opiskeluaikana kovasti pihkaantumani pystytisu-työparini joka taisi ehdottaa hui yhdessä syömään menoa enkä tajunnut kuin kuukausia kurssin jälkeen.. sitten jokunen nettideitattu kenties olisi ollut mahdollinen, mutta arkuuttani tai epäuskosta mokasin.. sillä välillä, ennen nettideitattuja, se Ainoa Tosi-Ihastukseni (se Madonnaa soittanut)..
Josta ollut kymmenen vuotta epätietoisuus.. enkö kelvannut miehenä alun perinkään vai petinkö minä tavallaan hänet ennen yllätysohariaan? Molemmat yhtä pahoja vaihtoehtoja.
Aina näissä sekin, että olen melkein aina asunut liian kaukana alkumokien aktiivipaikkailuun..
Kun toisen miehen takia oharit tehtyään protestoin:
"Hei mä yövyin sun luona kaks kertaa. Miks miehet yöpyy sun luona? Ollaan soiteltu joka viikko tunnin puheluita. Sä lähetit mulle kolme kirjettä ja neljä korttia, ystävänpäiväkortinkin ja sanoit ettet ole koskaan muille lähettänyt. Kyllä siinä täytyi olla jotain."
Johon hän:
"Ai sä alat heti kuvittelemaan jotain?
Siis mua ei ole siis niin missään vaiheessa siis niin pätkääkään kiinnostanut."
Mutta sanoi myös:
"Siis sähän se olet sanonut, ettet sä mitään ihastunut ole, ollaan kavereita vaan. Sitä sä olet jankuttanut. Ikävä sitten jos näin käy."
Just ...tosiaan sanoin niin ekan öitsimisen jälkeen, ja kerran myöhemminkin, kun en halunnut olla röyhkeä tyrkky..
Tuossa ja muissakin esimerkkikitapauksissani on se juttu, että ilmeisesti jos ekan mahdollisen naisen vinkin mokaa, nainen loukkaantuu ja kylmenee heti.
Se kakkunainenkin sanoi minulle:
"Silloin kun pyysin sut yöllä mun luo, olit varmaan ihan että no nyt, jeee!!"
Minä: "No totta kai. Etkö sinä?"
Nainen: "Joo, mutta mä olin juonut."
Minä: "No juotetaan sut uudestaan."
Nainen: "Ei käy enää."
Sitten myöhemmin meilissä kysyi minulta:
"Voitko kertoa miksi fiksut miehet pitää minua mulkkuna?"
No.. hän oli C++ -ohjelmoija Espoosta
Pehmis kirjoitti:Tiedän yhden kiltin tytön joka ilmaisi kiinnostuksensa seksiin 3 kk seurustelun jälkeen ja tuli torjutuksi kauhistuneen kaappihomon puolesta, kun oli sukkanahasetit yms. päällä koittanut vietellä. Tunsi ittensä ihan lutkaksi ja olikin sitten neitsyt kaksvitoseksi. Kauhee ku tuollaiset tuhkamunat käy tekemässä tuhoa kilttien tytsien psyykeiden keskuudessa.
TUOSTA vinkistä MINÄ jo hoiteleisin.. tosin sukkanauhat on ällöjä.. nakuksi..
Ai kaksvitoseks neitsyt? Niiku todella järkyttävää
Elukka kirjoitti:
Ei, ei, ei ja ei. Vikahan on tietenkin niissä kelvottomissa lutkissa, jotka Gatlingin seurassa ovatkin ruvenneet heti neitsytmaarioiksi, mitä nyt vähän ovat kalusta pitäen koettaneet sänkyyn kiskoa.
Se on naisen vika, jos ei Gatt ymmärrä mitä toinen yrittää viestittää.
KRmmhh.. hmmmhhhh... äh...
Geetzu kirjoitti:Mua vituttaa et Gattaca on muka yhtäkkiä Iso G kun alunperin mä olin.
Älä selvitä vaan alenna taksaa ystävänkauppaa kahdeksikymmeneksi donaksi varattunakin. Vain mulle!
Sinkkumatti kirjoitti:Geetzu kirjoitti:Mua vituttaa et Gattaca on muka yhtäkkiä Iso G kun alunperin mä olin.
Niin muakin. Sovitaan että Gattaca on Gargamel jookos?
McJanne kirjoitti:Ristitään Gattajotakin Velhoksi. Ihqu assossaatio smurffeihin tulee kaupanpäälle.
Mies, joka haluaa tehdä smurffeista piirakkaa ei voi olla läpeensä paha. Asrael-kissansakin on cool. Smurffit, nuo ärsyttävät sinikääpiöt lisääntyvätkin homoilemalla ja kaveeraavat epäilyttävien Johanneksen ja Pirkaleen kanssa. (Jolla viimemainitulla on epäterve suhde Esmeralda-vuoheen.)
Velhokin käy.
Nimittäin minä ja Turbo ja pari muuta opiskelijaa ensimmäisinä maailmassa keksimme netin keskustelupalstojen periaatteen jo heti 90-luvun alussa. Siis Yliopiston miestenvessan seinillä me ja muutama muu pitkissä keskusteluissa siinä paskanhajussa. Silloin nikkini oli "Wizard", vaikka koko sanaa "nikki" ei vielä ollut.