Frederik Krueger kirjoitti:Jos jäi sinulle epäselväksi, yllä käyttämäni sanapari "kyseisessä tapauksessa" viittasi artikkelissa esillä olleeseen tekoon.
Totta puhuen en ymmärrä sitä logiikkaa, että kaksi rikesakon arvoista tekoa samaan aikaan muodostavat päiväsakkorikkeen. Siksi tämä kyseinen tapaus on hankala. Minimi on mielestäni kahden rikosakon hinta, maksimi onkin vaikeampi. Molemmat rikkeet voivat olla erehdysperäisiä. Itse olen ohittanut useastikin nopeusrajoitusmerkin, joka on jäänyt rekan taaksen piiloon viereisellä kaistalla. En pidä silti itseäni kummoisenakaan rikollisena. Jos sattumalta samaan aikaan olisin unohtanut viedä auton katsastukseen, niin ei se asetelma välttämättä muuttuisi. Siksi mahdollinen minimi ja maksimi olisi samat kaksi rikesakkoa, jos alla ei ole muuta. En ole koskaan saanut sakkoja, koska noudatan liikennesääntöjä parhaan kykyni mukaan siitä riippumatta minkä suuruiset sakot olisivat mahdollisesti tulossa. En edes tiedä minkäsuuruiset tulisi. Absoluuttinen maksimi tuontyyppisestä rikkeestä lienee 1000 € tienoilla riippumatta henkilön tuloista - olettaen, että rekisteri on puhdas.
Vastaa sinä puolestasi, että onko tuo 15.000 oikein, jos kahden rikesakon sijasta opiskelija selviää alle yhden rikosakon hintaisilla päiväsakoilla tai jos kaksin verroin verottomina osinkoina ansaitseva selviää 1.000 € sakoilla?
Pitäisikö sen olla jokseenkin sama myös esim. keski- tai vähätuloiselle?
En näe, että mikään sakkoasteikko voi olla yli 15-kertainen, jos vankeusrangaistuksessa maksimit lähtevät vuodesta ja päätyvät elinkautiseen. Maksimin pitää määräytyä minimin mukaan, taivas ei voi olla katto ja tuloja ei voida tuijottaa loputtomiin. Vai pitäisikö vankeusrangaistuksen pituus suhteuttaa jäljellä olevaan oletettuun elinikään? Ansaintamahdollisuudet ovat kuitenkin pitkälti tahdon asia, ei niinkään sattumankauppaa. Sen sijaan sen vuoden verotettava tulo, jona sakot määrätään, voi hyvinkin olla. Erään kurssikaverin pöydällä oli aikanaan case, joka makasi poliisin pöydällä sen verran kauan, että 100.000 € sakot muuttuivat 600 € sakoiksi. Henkilö ei köyhtynyt tuossa välissä. Toimiiko järjestelmä? Onko se järkevä?
Valitettavasti näin ei kuitenkaan välttämättä ole (esimerkkinä aiemmin käytetty Lambo-kuski), eikä voida tietää tapauskohtaisesti edes suuntaa-antavaa tietyn rahanmenetyksen aiheuttamaa vitutuksenmäärää. Kyllähän kuka tahansa voi aina näytellä vittuuntunutta saamiensa sakkojen takia, riippumatta niiden suuruudesta. Tämän vuoksi päiväsakkojärjestelmässä joudutaan turvautumaan muihin mittareihin epätarkan vitutuskäyrän puolesta.
Että epätarkka ja mielivaltainen progressiokäyrä on sitten parempi mittari? Kuinka jonkun sama teko voi olla rangaistusmielessä ajankohdasta (kuten fiskaalisesta vuodesta) riippuen yli satakertainen toiseen ajankohtaan verraten? Kerro yksikin kestävä perustelu sille. Sen sijaan Lambokuskia ajo-oikeuden menetys vituttaa yhtä paljon kuin Skodakuskia. Ei tarvitse miettiä, kuinka paljon ajo-oikeus maksaa ja kuinka paljon on varaa. Vai oletko eri mieltä?
Epäilen 15000€ sakoista suivaantuneen suuromistajan valituksen taustalla olevan enemmänkin periaatteelliset syyt
Onko se ihme? 90.000 vanhaa markkaa ylinopeudesta on helvetinmoinen raha. Sillä maksaisi 3 raiskauksen uhrin kärsimyskorvauksen, vaikka rikoksella ei ole yhtään uhria. Tyhmempikin yleensä ymmärtää siinä tilanteessa, että seuraus ei ole suhteessa tekoon. Teon voi suhteuttaa vain toiseen tekoon. Samoin seurauksen.
Missään ei ole esitetty etteikö molempia voida käyttää. Jos katsot ettei sakoilla ole juurikaan merkitystä liikennerikkomusten estävyydessä, miksi sitten määrätä niitä ollenkaan? Jos taas katsot että kyllä niillä sittenkin saattaa olla merkitystä, päästään jälleen keskusteluun alkuun, eli voidaanko esim. 100€ sakon olettaa olevan estävyydeltään keskimäärin samaa luokkaa vähätuloiselle ja miljonäärille.
Kuten totesin, itse noudatan lakia vaikka en tiedä, mitä sen rikkominen maksaa. Tuskin kovin moni muukaan tietää kuinka paljon joutuisi maksamaan milläkin ylinopeudella. Rikesakkorajan sen sijaan tietää monikin, ja esim. opiskelijan kannattaa ajaa ennemmin yli rikesakkorajan koska päiväsakko on pienempi kuin rikesakko. Kannustaako systeemi mielestäsi noudattamaan lakia? Liikennerikkomuksille pitäisi tehdä esim. vaarallisuusluokitukset, joiden pohjalta määräytyisi raha-asteikko (ei suinkaan päiväsakkomäärä) jossa minimi olisi rikesakko x vaarallisuusluokka ja maksimi jokin matemaattisesti määräytyvä summa jolla on yläraja. Voin kuvitella sellaisenkin liikennerikoksen, josta hintalappu voisi olla jopa 100.000 €, mutta en taas voi kuvitella, että sellaisesta selviäisi rahalla ilman vankeuta.
No, pitäisikö sakon pelottaa myös miljardööriä, vaiko ainoastaan vähä- ja keskituloisia? Kyllä, ei, vaarinhousut? Miksi sakkoja yleensäkään määrätään, mihin niillä pyritään?
Kuten totesin, parkkisakko ei liity rikosoikeuteen mitenkään. Se on hallinnollinen seuraus, jonka pohjalta ei voi seurata mitään muuta. Ajo-oikeuden (tai ääritapauksissa ajoneuvon) menetys olisi erityisestävyyden kannalta merkityksellisempi. Yleisestävyyden kannalta tärkeintä on se, että rikkomuksilla on seurauksia, ei se, että seuraus on taloudellisesti yhteismitallinen jollain mielivaltaisella mittarilla. Jos vaihtoehdot olisivat ajokortin virhepisteet ajokieltoineen, katsoisin että sakkoja ei tarvise määrä rikesakkojen lisäksi lainkaan. Eli vastaus on ei. Sakoilla, kuten muillakin rangaistuksilla, pyritään lain noudattamiseen. Ei ole mitään näyttöä siitä, että sakkojen progressiivisuus vaikuttaisi merkittävästi lainkuuliaisuuteen. Ei vankeusrangaistuksen pituuskaan vaikuta kovin merkittävästi vakavampien rikosten tekemiseen. Siksi seurauksia mietittäessä paljon tärkeämpää onkin tarkastella kunkin seurauksen tehokkuutta ja oikeudenmukaisuutta suhteessa myös tekoon, ei vain tekijään.
Taidat taas istuttaa sanoja suuhuni. Mihin oikein viittaat? Siihenkö että esim. äkkipikaistuksissa tehty tappo olisi saattanut jäädä tekemättä jos 1,5v kakun puolesta siitä olisikin ollut tiedossa 10 vuotta?
Tuskinpa istutan. En jaksa kaivella, en oikein koe hedelmälliseksi kun itsekin tiedät mistä puhun. Puhumattakaan että jätit miltei kaikki keskeiset argumenttini vastaamatta, minkä lisäksi ohitit "tyylikkäästi" sen faktan että jäit housut kintuissa kiinni turhanaikaisesta ad hominemista. Lainatakseni sinua, kyllä mahtaa koskoa. Sellaista se intterveppituska on.
Minun erityisestävyysajatteluni on aina pohjautunut rangaistuksen oikeudenmukaisuuteen ja sen tosialliseen toimivuuteen erityisestävyysmielessä. En usko pätkääkään, että pikaistuksissa tehty tappo jäisi tekemättä rangaistuksen pituudesta johtuen. Siihen ei monen esimerkin valossa riitä edes kuolemanrangaistus. Sen sijaan uskon, että 10 v linnassa istuva ei tapa 10 vuoteen ketään pikaistuksissa, 1,5 v istuva sen sijaan suuremmalla todennäköisyydellä tappaa. Ja hengiltä otettu tappaja ei tapa koskaan ketään. Mutta siitä sitten taas toisen kerran, olet tällä kertaa poikkeuksellisen avuton räpistelyssäsi tällä saralla. Seuraavan kerran kun kriminaalipolitiikasta keskustellaan, voit olla varma että tämän ketjun opit ovat mielessä kun näkemystesi sisäinen logiikka joutuu taas puntariin.
