saika kirjoitti:En oikein tiedä. Jotenkin mennyt usko ja mieli tuosta avioliitto-asiasta. Avioliittovalojen kanssa niin paljon eri mieltä, etten sellaista voi luvata.
Miten helvetissä sitä voi kukaan luvata loppuelämästään? Minä ainakin voisin luvata vain "toistaiseksi". Yhtä vähän voisin luvata asuvani lopun elämää samassa asunnossa vaikka tämä ihana onkin, tai olla leikkaamatta hiuksiani lyhyeksi, vaikka olenkin usemman vuoden ollut pitkien hiusten linjalla. En minä voi tietää mitä tapahtuu 10, 20, 35 vuoden päästä, en sen suhteen olenko naimisissa tai sen suhteen mikä minun postinumero on.
Mites se "myötä- ja vastoinkäymisissä" sitten? Pitääkö oikeasti pysytellä parisuhteessa vaikka menisi kuinka perseelleen? Vaikka niitä myötäkäymisiä ei olisi näkynyt viimeiseen vuoteen? Viiteen vuoteen? Ei minustakaan. Miksi sitten sellaista pitäisi luvata?
"Jumalan kasvojen edessä" minä en ainakaan halua tahtoa yhtään mitään. Yhtä henkeäsalpaava ajatus kuin lupautua joulupukin ja tonttujen, tai metsänpeikkojen edessä niinkin vakavaan tilanteeseen, kuin olla aviopuolisoita.
Mutta toisaalta... En näe avioliittoa täysin mahdottomana ajatuksena,kunhan molemmat osapuolet on samaa mieltä avioliiton merkityksestä ja siitä mitä on luvattu, ja kenelle.
Mulla on vähän sama. Voisin kyllä semmoiset valat vannoa, joissa lueteltaisiin nämä kaikki jutut mihin oikeasti avioliitto juridisesti vaikuttaa (kuten että olen valmis jakamaan omaisuutemme erossa/kuoltua näin ja näin ja saamaan toisen kanssa lain silmissä yhteisiä lapsia). Mutta ei rakkaus ole semmoisia asioita, mitä voin vannoa, tai edes se, että pitäisin toisesta ikuisesti niin paljon, että pystyy jakamaan elämänsä tämän kanssa, tekisi tämä mitä tahansa. Epäilyttää muutenkin juridiikan ja romantiikan sotkeminen toisiinsa.
En sitten tiedä, millainen kaava on siviilivihkimisessä.
Mun mielestä on kyllä aika perseestä, että avoliitossa pari katsotaan elatusvelvolliseksi toisiinsa mikä voi käytännössä aiheuttaa aika helvetinmoista sotkua, mutta toiseen suuntaan siitä ei mitään hyötyä ole.
En nyt kuitenkaan yhtään ihmettelisi, vaikka menisinkin naimisiin joskus lähivuosina. Vielä puoli vuotta sitten vannoin, etten ikinä muuta yhteen kenenkään kanssa ja nyt ollaan laittamassa yhteistä hakemusta asuntojonoon.