Kerro mulle fobioistasi, asioista jotka lähestulkoon aina pelottavat tai iljettävät.
Kuten killkill:lle mainitsin, lähes PELKÄÄN varpaita. Inhoan niiden kosketusta, niiden liikuttelun näkemistä ynh! Sukkien läpi kosketus on jo melko siedettävää, jos ei tule yllättäen. Miehen kanssa ollaan tätä lähestulkoon harjoiteltu, ettei tartte sängyssä sätkiä EI voi mitään, sellainen fobia vaan on, ollut pienestä pitäen.
The great club outshines the individual, always and forever.
Ampiaiset, mehiläiset ynnä muut pörrinkäiset. Jos ja kun ne tulee metrin päähän niin tää täti karjuu (minen osaa naisellisesti kiljua), huitoo ja äitiä tulee kova ikävä. Mä en vaan siedä niitä lähelläni ja pelkään niitä ihan tajuttomasti. Ulkona on vielä helppoa kun pääsee juoksemaan karkuun, mutta auta armias jos ampiainen eksyy sisälle. Sit huudetaan isiä, mistermisteriä tai jopa Elppaa avuksi
ninnithequeen kirjoitti:Ampiaiset pelottaa.
Hyppään vaikka satasen vauhdissa autosta ulos, jos ikkunasta sisään lentää pörriäinen.
Toivottavasti äijäs ajaa ja pidätte ikkunat kiinni. Muutenkin tarpeeks hulluja tiellä.
No tokkiinsa mies ajaa, eihän mulla ole edes korttia...
Mä vaan INHOAN, PELKÄÄN ja KAMMOAN ampiaisia. Oli vähän liioiteltu tuo autojuttu, mutta olen kyllä kiivennyt auton ikkunasta pihalle, kun sisään tuli paarma, jota mie luulin ampiaiseksi
Koskaan ei ole amppari ees pistänyt, liekö siksi miksi pelkään niitä niin. Vieraille tulee valeheltua että olen allerginen niitten pistoksille, kun hävettää niin kovasti pelätä niitä....
Mä taidan myöntää fobioikseni vain autolla ajamisen pimeässä kaksikaistaisella tiellä yli 60 kilometrin tuntinopeudella, humalaiset miehet ja tenttikammon. Joskus näin jatkuvasti painajaisia siitä, kuinka minut syödään elävältä uudestaan ja uudestaan, mutta ei se kyllä ole juuri todellisuuden havainnoimiseen heijastunut.
Mutta onhan siinä jotain sympaattista, että isot, lähes jättiläismäiset kävelevät ruoansulatuskoneet kimpoavat hysteerisiksi muita kuin pörröisiä nisäkkäitä nähdessään.
sanctus kirjoitti:Mutta onhan siinä jotain sympaattista, että isot, lähes jättiläismäiset kävelevät ruoansulatuskoneet kimpoavat hysteerisiksi muita kuin pörröisiä nisäkkäitä nähdessään.
Elukka kirjoitti:(elukkain) ulosteet tai mädäntyneet asiat, jos niiden kanssa joutuu ihokosketukseen
Omiesi vai muiden elukoiden? Ja pitääkö niitä väkisin iholle tunkea? O_o
No omieni kanssa en ole juurikaan ollut tekemisissä kuin vessassakäynnin yhteydessä, eli lähinnä muiden elukoiden.
Eihän nuita toki vapaaehtoisesti iholle päästäkään, mutta kun joillain eluimilla on ikävä tapa jättää kaikkia kivoja ylläreitä lattialle tai muihin asiaankuulumattomiin paikkohin, jolloin niihin saattaa huolimattomuuttaan astua tahi muuten koskea. [/rutikuivatosikko]
Kaikilla tuntuu olevan jokin kammo... Kelailin aikani ja keksin omani, sopivasti matalat korkeudet.
Täsmennän, sen korkuiset että tippumalla ei henkilähde vaan tekee ainoastaan kipiää tai vammautuu. Lähtien jostain 4m sinne 8m. Ylempänä ja alempana ei pelota sitten pätkääkään mutta tuolla välillä joutuu rutistaan kaidetta. Aikoinaan ryittiin 50m nostimella ja jännännyt yhtään sen kympin jälkeen, ei vaikka tapissa kori heilui lailla oljenkorren.
sanctus kirjoitti:Mutta onhan siinä jotain sympaattista, että isot, lähes jättiläismäiset kävelevät ruoansulatuskoneet kimpoavat hysteerisiksi muita kuin pörröisiä nisäkkäitä nähdessään.
No on tosiaan. Sitä minä en ymmärrä, että ampiaisen läsnäollessa aletaan huitoa ja sätkyillä, silloinhan se pieni eläin juuri säikähtää ja haluaa puolustautua. Jos seisot hiljaa paikallaan niin varmasti jättää rauhaan. Tupakan nuo näyttävät kiertävän kaukaa, jos parvekkeella on kessulla niin eivät varmasti tule lähelle.
Minusta paarmat olisivat huomattavasti luonnollisempi pelkäämisen aihe. Ne kun purevat lujaa ja tarvitsevat syyksi vain nälän. Seuraavat esim. kovaa kiitävää moottorivenettä ulapalla pitkään päästäkseen puremaan. Ja uimassa ollessa paarmaparvi aiheuttaa pakokauhun.
Itse pelkään korkeita paikkoja. Mutta silleen sopivasti, että oikeastaan tykkään siitä tunteesta kun mahasta kouraisee.
bedlam kirjoitti:
Minusta paarmat olisivat huomattavasti luonnollisempi pelkäämisen aihe. Ne kun purevat lujaa ja tarvitsevat syyksi vain nälän. Seuraavat esim. kovaa kiitävää moottorivenettä ulapalla pitkään päästäkseen puremaan. Ja uimassa ollessa paarmaparvi aiheuttaa pakokauhun.
Hirvikärpäset ne vasta kauheita onkin! Itse mulla ei ole mitään fobioita näitä kohtaan, mutta kun lähdet esim. lämpimänä päivänä hevosen kanssa metsään, niin huomaat pian muuttuneesi hevosen kanssa hirvikärpäspatsaaksi, jota hevonen yrittää epätoivoisesti joko juosta karkuun, ja tai huitoa hännällä/kaviolla/ruhollaan pois. Inhaa.
The great club outshines the individual, always and forever.
- hämähäkit
- jalan menettäminen tapaturmaisesti
- korkeus. 3 krr ylempänä pelko ei ole enää millään tavalla hallinnassa vaan pakoreaktio pukkaa päälle
- luolasukellus, mutta siinä pelko pysyy kurissa keskittymisellä ja harjoittelulla. Kahdesti olen kokenut "kiven sisässä" alkavan paniikin oireita, eikä tunne ole todellakaan kovin miellyttävä, etenkin jos tiedät että lähimmälle hengitysreiälle on matkaa 250-300 metriä, puku vuotaa, palelet ja olet niin narkkiksessa että osaat just ja just uida, mutta et mitään muuta. Tänä keväänä olen kahdella hylkysukelluksella juuttunut kiinni hylyn oviaukkoon tai sotkeutunut köysiin +30m syvyydessä, mutta kummallakaan kerralla ei pelottanut vähääkään, lähinnä vitutti
Suosittelen käymään ehkä hienossa turistirysässä nimeltään La Sagrada Familia Barcelonassa, jonka torneissa voi kokea samaan aikaan sekä klaustro- että akrofobian tunteita. Lisäbonuksena tuuli ja turistit.
Itseäni houkuttaa erityisesti nojaaminen tuuleen. Turvallisesti tietenkin. Ajattelin tulla isäksi 50 vuotta ennen kuolemaani. Vähintään.
bedlam kirjoitti:Itse pelkään korkeita paikkoja. Mutta silleen sopivasti, että oikeastaan tykkään siitä tunteesta kun mahasta kouraisee.
Minulla on ryysiskammo. Eli isossa väkijoukossa tulee kauhua kryptasta. Kammoan myös äkillisiä, kovia ääniä. Esimerkiksi lounasravintolassa naapuripöydän akkalauman äkillinen naurunremakka vie minulta yleensä ruuat väärään kurkkuun. Onko se sitten naurukammo vaiko yleinen melukammo, en tiedä. Kun spontaanit koirien haukahduksetkin yleensä säikäyttävät minut pahanpäiväisesti. Ehkä yksi syy miksen niin kauheasti pidä koirista. On meinaan aika helvetin monta kertaa kun äkkiarvaamatta korvat lukkoon haukahtava koira on säikäyttänyt minut pahanpäiväisesti.
"kiven sisässä" alkavan paniikin oireita, etenkin jos tiedät että lähimmälle hengitysreiälle on matkaa 250-300 metriä, puku vuotaa, palelet ja olet niin narkkiksessa että osaat just ja just uida, mutta et mitään muuta.
Aïe! Klaustrofoobikon painajainen numero uno!
Viimeksi muokannut AarneAnkka, 29.06.2006 15:28. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Elppis kirjoitti:Hirvikärpäset ne vasta kauheita onkin!
Onni muuten, ettei noi taida kuitenkaan ihmisiin munia. Kaikkein iljettäviNpiä on minusta sellaiset otukset, jotka yrittää ängetä ihon alle loisimaan a´la Alien.
Pelkään ukkosta. Enemmän kuin salamaa, pelkään sitä jytinää. Yäk.
Pelkään myös ampiaisia, paarmoja ja käärmeitä, oikeastaan mitä tahansa ötököitä jotka pistää/puree ja sit sattuu.
Pelkään että miehelleni sattuu jotain. Hänen tapansa ajaa autoa ei ole mikään maailman rauhallisin ja hänellä menee liikenteessä usein hermot.
Pelkään myös jonkun raajan menettämistä/halvaantumista.
Pelkään synnyttämistä. (En ole edes raskaana )
Mie muuten pelkään kans korkeita paikkoja nykyään. Kivenlahdessa on eräs asuintalo, johon en suostu ylös menemään. Ja mä oon sentään hypänny benji-hypyn joskus....
Jos fobialla tarkoitetaan hallitsematonta pelkoa, niin minulla ei ole yhtään fobiaa. Jos sillä tarkoitetaan tervettä varovaisuutta, pelkään korkeita paikkoja ja korkeilta paikoilta tippuvia läskejä.
EI voi mitään, sellainen fobia vaan on, ollut pienestä pitäen.
)
[/rutikuivatosikko]
)