Onnellisuus.

Viikonpäiväketjut, turhat provot, puzznuzzailu ja "tärkeät" gallupit

No oletko onnellinen?

En ole, jotain puuttuu...
36
47%
Uskoisin olevani.
19
25%
Olen mutta teen kaikkeni peittääkseni sen.
2
3%
Olen, enkä häpeile tunnustaa!
20
26%
 
Ääniä yhteensä: 77

Avatar
Impi
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 184
Liittynyt: 18.08.2005 8:46

Viesti Kirjoittaja Impi »

Huoliakin on, mutta noin yleensäottaen olen tyynempi ja onnellisempi kuin mitä olen ollut vuosiin. Osittain se johtuu nimenomaan ulkoisten asioiden järjestymisestä; ei ole pahemmin rahahuolia nyt, on tyydyttävä parisuhde, riittävästi biletystä ja uusi harrastus.

Onni on tietysti pohjimmiltaan mielentila, ja sen voi kokea vaikka minkälaisessa ahdingossa, mutta sen pysyvämpää saavuttamista helpottaa se, että ei joudu käyttämään energiaansa vastoinkäymisten selvittämiseen.
Siveellistä elämää jo vuodesta 2005
aimohaiku

Viesti Kirjoittaja aimohaiku »

Yleensä olen onnellinen.

Joskus kuitenkin tuntuu tältä (Hanhiniemi-sitaatti):

Puolen päivän aikaan
iski ikävä niin ikävä
en ennen muista olleen ikinä
Tiikeriankka

Viesti Kirjoittaja Tiikeriankka »

En ole. On niitä pieniä onnen pilkahduksia aina välillä mutta kyllä saldo jää 1-2 miinukselle, jos onni karkeasti jaetaan sektoreihin työ, terveys ja ihmissuhteet.
Kreivitar

Viesti Kirjoittaja Kreivitar »

En tiedä, taivas on aina pilvessä, vaikkei olisi pilvistä. Jos enemmän, joskus vähemmän. Ei minulta mitään puutu, tunnen itseni vajaaksi.

Minun sietäisi olla onnellinen ja tunnenkin itseni onnekkaaksi. Yksinäisenä hetkenä ajattelen rakastani ja olen kiitollinen kaikesta, mitä "elämä on minulle antanut": olen saanut lopulta aina kaiken, mitä olen ryhtynyt havittelemaan (ei ole tosin mitään tullut kuin Manulle illallinen, mutta eipä minua Manun eväät kiinnostakaan).
Gina

Viesti Kirjoittaja Gina »

Mitä noista pallottaisi?

Mä olen tyytyväinen tämänhetkiseen elämääni mutta minulla on tunne että olen matkalla jonnekin. Elämääni kaipaan ehkä eniten toista ihmistä ja taloudellista vakautta.

Kuitenkin, tämä matka on mukava, ei minulla ole kiire perille.
Avatar
LillyMunster
Kitisijä
Viestit: 2007
Liittynyt: 15.08.2005 12:55

Viesti Kirjoittaja LillyMunster »

En ole. Vaikea uskoa, että koskaan täysin onnellinen olisinkaan.
Kun sitä osaa pyytää mahdotonta... Onhan välillä näitä välähdyksiä, että tajuaa hetkellisesti olevansa täydellisessä tilanteessa ja jopa onnellinen, mutta että siitä tulisi pysyvä/pidempiaikainen olotila- siihen en usko.
Monesti sitä ajattelee leikkivänsä hengellään. Pitäisi aina pitää mielessä, että siinä touhussa saattaakin leikkiäkin terveydellään, ja se on jo ihan toinen juttu...
Geetzu

Viesti Kirjoittaja Geetzu »

Voisipa itsekin vastata ja tosi tiivistetysti, (oon puinu liikaakin tätä aihetta ammatti-ihmisten kanssa). Mielestäni onni ei voi tulla pysyväksi olotilaksi, sen ei kuulukaan tulla. Ihminen ei kehity eikä kehitä muhiessaan täydellisessä onnessaan. Olen todella onnellinen siihen ja siitä, mitä mulla on nyt ja osaan arvostaa asioita, joita ennen en. Haaveita on yhä niin kuin ennenkin, mutta kaikki on realistisempaa nyt mielessäni. En kurkottele mahdottomuuksiin, mutta en tyydy mielestäni huonoon. Ja on ihminen, jonka onnellisuuden eteen tulen tekemään ihan mitä tahansa se vaatiikin. Mutta... Ympärillä on niin paljon pahaa ja paskaa, etten kykene olemaan murehtimatta. En usko koskaan saavuttavani sellaista "paskat väliä muista, mulla pyyhkii elämässä hyvin" -asennetta, jonka aito onnellisuus vaatis. In my honest mind.

Olen, enkä häpeile tunnustaa!
RolloTomasi

Viesti Kirjoittaja RolloTomasi »

Jalkiajatus:
minulle onnellisuuden tavoittelu ei ole minkaanlainen paamaara elamassa. Se tulee jos on tullakseen, mutta minulla ei ole pakonomaista tarvetta etsia sita. Onko teilla?
Geetzu

Viesti Kirjoittaja Geetzu »

RolloTomasi kirjoitti:Jalkiajatus:
minulle onnellisuuden tavoittelu ei ole minkaanlainen paamaara elamassa. Se tulee jos on tullakseen, mutta minulla ei ole pakonomaista tarvetta etsia sita. Onko teilla?
Ne ihanimmat ja tyydyttävimmät jutut ovat tulleet aina etsimättä, enemmänkin täytenä yllätyksenä. Joten vastaus: eipä kai. Opiskelumotivaatiotakin tässä vain odottelen, en tee mitään asian eteen. :p
Melnais
Kitisijä
Viestit: 2201
Liittynyt: 15.08.2005 0:23
Paikkakunta: Turku

Viesti Kirjoittaja Melnais »

Geetzu kirjoitti: En usko koskaan saavuttavani sellaista "paskat väliä muista, mulla pyyhkii elämässä hyvin" -asennetta, jonka aito onnellisuus vaatis.
Näemmä onnellisuuden määritelmät voivat poiketa toisistaan reippaasti. Mielestäni tuo on täyttä tunnottomuutta ja hedonismia. Toisaalta, eihän kaikki, kaikilla, kaikkialla voi koskaan olla hyvin. Ei siis kumpikaan näistä ääripäistä tunnu normaalilta.

Toisten ongelmien näkeminen saa jollain hämärällä yhteisvastuutavalla kokemaan syyllisyyttä, mutta samalla se vertailukohtana tekee onnelliseksi omasta olostaan. Toisinpäin ei toimi, muiden onnen näkeminen ei saa kateudesta vihreäksi, sillä se ei ole omasta elosta pois. Uskon kyllä siihenkin teoriaan etteivät aidosti varmat ja onnelliset huuda elämänsä täydellisyyttä jatkuvasti (merkillinen vastakohta aidosti tyytymättömille jotka kyllä tosiaan huutavat, jatkuvasti ja äänekkäästi valittaen).
Elämä kantaa, jos sen antaa
Geetzu

Viesti Kirjoittaja Geetzu »

Melnais kirjoitti:
Geetzu kirjoitti: En usko koskaan saavuttavani sellaista "paskat väliä muista, mulla pyyhkii elämässä hyvin" -asennetta, jonka aito onnellisuus vaatis.
Näemmä onnellisuuden määritelmät voivat poiketa toisistaan reippaasti. Mielestäni tuo on täyttä tunnottomuutta ja hedonismia. Toisaalta, eihän kaikki, kaikilla, kaikkialla voi koskaan olla hyvin. Ei siis kumpikaan näistä ääripäistä tunnu normaalilta.
Nyt kun tuon kohdan tekstistäni lainasit esille niin näyttäähän se omiin silmiinikin tosi tyhmältä. Tyhmemmältä kuin eilen kun sitä jäin tuijottelemaan ja miettimään. :p Hmmh, enpä kuitenkaan keksi millä muulla tavalla tuon sanoisin kun olen samaa mieltä kuitenkin tuosta "Toisten ongelmien näkeminen saa jollain hämärällä yhteisvastuutavalla kokemaan syyllisyyttä, mutta samalla se vertailukohtana tekee onnelliseksi omasta olostaan." ... Ja kaikesta sen jälkeenkin. Toisten ongelmien näkeminen saa tajuamaan oman onnen ja olemaan kiitollinen siitä, että itsellä menee hyvin. Mutta (varsinkin läheisen) surut kyllä vaikuttavat ja paljon.

En vain osaa. ;)
slam

Viesti Kirjoittaja slam »

Onnellisuus on lähinnä virikkeistä kiinni, vaikka väittävät, että onnellinen pitäisi olla joka tilassa.

Tietysti myöskin onnellisuutta voidaan harjoittaa ja nähdä asiat iloisemmassa valossa.

Asiastaan nauttiva ihminen usein on se onnellisin. Varsinkin, jos on vielä tyyni kalloinen kaveri eikä kaipaa kuuta taivaalta viereensä.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Onnellisuus.

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Geetzu postasi kivoja lainauksia.
Rousseau kirjoitti:Todella onnellinen ihminen ei juuri puhu eikä juuri naura.
Hän ikään kuin puristaa onnen sydämensä ympärille.
Kykenen komppaamaan.
Fuller kirjoitti:Vertailu, ei niinkään todellisuus, tekee ihmisen onnelliseksi tai onnettomaksi.
Vanhanaikaista ajattelua. Pätee vain niihin ihmisiin, jotka eivät ole kosketuksissa sisäiseen todellisuuteensa. Silloin ainoa, mihin voi tukeutua, on vertailu.
Huxley kirjoitti:Toisten onnessa on jotakin merkillisen ikävystyttävää.
Itse asiassa ikävystyttävää on feikattu draamaonni. Jonkun aito ja todellinen, sisältä sädehtivä onni taas tuntuu itsestäkin hienolta, hyvältä ja kannatettavalta.
Signoret kirjoitti:Minä olen onnellinen ja uskon onneen
- kaikki ei voi olla vain kovaa työtä ja lahjakkuutta.
Kyllä. Laitetaan kaksi yhtä ahkeraa ja lahjakasta ihmistä samalle viivalle, joista toinen uskoo onneen ja toinen onnettomuuteen. Tarkistetaan tulos vuoden kuluttua. Myönteisyys ja kyky kokea onnellisuutta merkitsee hurjasti.
Avatar
Vadim
Kitisijä
Viestit: 3469
Liittynyt: 23.08.2005 12:00
Paikkakunta: Helsinki

Re: Onnellisuus.

Viesti Kirjoittaja Vadim »

EveryWoman kirjoitti:Pätee vain niihin ihmisiin, jotka eivät ole kosketuksissa sisäiseen todellisuuteensa.
Minulla on hieman vaikeuksia ulkoisen todellisuudenkin kanssa, enkä ole uskoakseni yksin.
Avatar
Clay
Kitisijä
Viestit: 2582
Liittynyt: 14.08.2005 23:46

Viesti Kirjoittaja Clay »

Geetzu kirjoitti:Mielestäni onni ei voi tulla pysyväksi olotilaksi, sen ei kuulukaan tulla. Ihminen ei kehity eikä kehitä muhiessaan täydellisessä onnessaan.
Tämä mielestäni jakaa ihmisiä - toisille riittää vain se autuas onnellisuus, joka on kehityksen esteenä, monet jopa tavoittelee pelkästään sitä.

En tiedä olenko onnellinen, mutta ainakin osaan nauttia hetkestä. Tuskin olen onnellinen.
Nyt penikseni on fantastinen!
Geetzu

Viesti Kirjoittaja Geetzu »

Onpas vanha ketju. :]

Muistan mistä se irtosi, martzakin ehkä (hih), saatoimme aiheuttaa pahaa oloa ympärillemme liiallisella happyhappy-naputuksella ja tuli tarve gallupoida. Jotain sellasta.

Lainauksista en sano enää mitään, mutta tänään olen onnellisempi kuin koskaan: tämä jotenkin tuntuu niin sellaiselta päivältä, ettei mikään oikeasti aidosti tärkeä asia ole mitenkään muuten kuin upeasti. Tämä kaatuu toki, murenee edes vähän ja ehkä jopa iltaan mennessä, mutta nyt pakkaan kimpsut kampsut töistä ja suuntaan kotiin, aion oikein rypeä onnessani!

Pus onnee kaikille ja kaikkeen, älkää hukkuko.
Avatar
martza
Kitisijä
Viestit: 1488
Liittynyt: 15.08.2005 8:37
Paikkakunta: Etelä-Suomi

Viesti Kirjoittaja martza »

Geetzu kirjoitti: Muistan mistä se irtosi, martzakin ehkä (hih), saatoimme aiheuttaa pahaa oloa ympärillemme liiallisella happyhappy-naputuksella ja tuli tarve gallupoida. Jotain sellasta.
Joo, kyllä muistan. :lol: :lol:

Tässä jonkun tuntemattoman lausahdus Onnellisuudesta.
"Onnelliseksi ei tee se, että tekee mitä pitää,
vaan se, että pitää siitä mitä tekee."

Jokainen olkoon onnellinen omassa onnellisuudessaan.

Nyt mä lähden kotiin, Jussin viettoon.

Kaikille Kitinäläisille Hyvää Jussia.
"Elämä syntyy hanurista - tai ainakin läheltä sitä"
elco

Viesti Kirjoittaja elco »

martza kirjoitti:
Jokainen olkoon onnellinen omassa onnellisuudessaan.
Haluaisin nähdä tämän jätkän ylihuomenna, kun jäätävää tihkua vihmoo, kakarat huutaa, koira murisee, vaimo panee saunassa naapurin isäntää ja kokko ei syty märillä tikuilla.
Pyry-Matias

Viesti Kirjoittaja Pyry-Matias »

martza kirjoitti:Jokainen olkoon onnellinen omassa onnellisuudessaan.
Äijä pienempi ajatusten Amazon. Etkö sä tajua, että sinunlaisesi imelä, mukaonnea pirskahteleva latteusautomaatti kerää vain kärpäsiä? Et ole aito tuumaakaan.
Elukka

Viesti Kirjoittaja Elukka »

Kyllä, olen onnellinen.
Muutamia pikuvikoja lukuun ottamatta elämä suorastaan hymyilee. :)
Avatar
syttiK
Kitisijä
Viestit: 1116
Liittynyt: 05.04.2006 11:10
Paikkakunta: kiimakaupuNki

Viesti Kirjoittaja syttiK »

Ihan just nyt tällä tunnilla olen.. ja nautin.

Ihana kesä <3
Hei ämmä, sulla on väärä asenne.
Alexandra

Viesti Kirjoittaja Alexandra »

En ole - jotain puuttuu. Tiedänkin about mitä puuttuu...


Voin tuntea onnellisuutta hetkittäin. Hetkiä on usein. Tunnen suurta onnea joka kadottaa kaiken muun alleen, mutta pian se piru taas sieltä nostaa päätään ja vittuilee, eipähän siinä voi niin kovin onnellinen olla.

Moni syyttää jotain, lapsuutta, jotain ihmistä, tapahtumaa. Mä en jaksa.
Viimeksi muokannut Alexandra, 01.08.2007 23:36. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Avatar
syttiK
Kitisijä
Viestit: 1116
Liittynyt: 05.04.2006 11:10
Paikkakunta: kiimakaupuNki

Viesti Kirjoittaja syttiK »

Ja edelleenkin.. Sikaväsyny ja hihittelevän onnellinen.

Iha sulaa siirappia!
Hei ämmä, sulla on väärä asenne.
slam

Viesti Kirjoittaja slam »

Olit hiljaa hiipuva illallinen
istuin typertyneenä
polvet ruvella
olin maailmassa vain yksin
kokemuksiini käpertyneenä
Miksi en olisi onnellinen?
-Superior-
Kitisijä
Viestit: 1235
Liittynyt: 07.04.2006 0:01

Viesti Kirjoittaja -Superior- »

Eniten tyydytystä saan varastotöistäni. Muina aikoina palaudun ja nautin The Who -levyistä. Viikonloppuisin olen silloin tällöin pitkästynyt, koska en aina pidä kakkostyöstäni.

"Akti oli lyhyt ja mitäänsanomaton, ja sen jälkeen mies katsoi teksti-tv:stä jalkapallotulokset." En erityisemmin tunne tarvetta olla onnellinen.
Vastaa Viestiin