Kitinä

Vaaditaanko naisilta enemmän ulkonäön puolesta kuin miehiltä? No ainakin meikäläinen vaatii, akan on oltava paremman näköinen kuin allekirjoittanut. Tosin koskaan tainnut rumempaakaan vastaan tulla.

Pehmis kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Toisaalta järkevää ei ole sekään, että lapsen käsketään ainoastaan pitämään suu supussa "ettei tule turpaan". Kaikilla ihmisillä on aggressioita, jotka käsittelemättä jäädessään purkautuvat tavalla tai toisella, eivätkä siinä suun sulkemiset auta.

Minä pidän edelleen ihan terveenä opetuksena lapselle, ettei kannata mennä soittamaan ja ärsyttämään tahoa joka on fyysisesti voimakkaampi. Mutta suityourself. Kyllä se varmasti aggressioita purkaa kun ottaa huolella pataan. Voi olla että vapaan kasvatuksen saanut pikkuvilpertti oppii tavoille sitten myöhemmin nakkikiskan jonossa.

Tsot tsot. Suhtaudut ikään kuin ainoat vaihtoehdot olisivat a) mainitun "ohjeen" antaminen, tai b) ohjeen antamatta jättäminen ilman että tarjoaa tilalle mitään muuta. Toki tuonkin ohjeen voi antaa, jos konteksti on muilla tavoilla aggression järkevään käsittelyyn tukeva. Mutta jos ei ole, kannattamallasi ohjesäännöllä tuskin päästään onnelliseen lopputulokseen.

EveryWoman kirjoitti:Tsot tsot. Suhtaudut ikään kuin ainoat vaihtoehdot olisivat a) mainitun "ohjeen" antaminen, tai b) ohjeen antamatta jättäminen ilman että tarjoaa tilalle mitään muuta. Toki tuonkin ohjeen voi antaa, jos konteksti on muilla tavoilla aggression järkevään käsittelyyn tukeva. Mutta jos ei ole, kannattamallasi ohjesäännöllä tuskin päästään onnelliseen lopputulokseen.

Voit toki kertoa, että millä tavoin viisaan kasvattajan tulee toimia? On se vaan kumma jos kuusivuotiaalla on aggressioita joita pitää saada suunsoitolla purkaa. Mitä ihmettä "tilalle" voi tarjota? Soita suuta vain pienemmille, jotka voit rökittää? Jos kiukuttaa, revi halinnallelta silmät päästä?

Pehmis kirjoitti:Voit toki kertoa, että millä tavoin viisaan kasvattajan tulee toimia? On se vaan kumma jos kuusivuotiaalla on aggressioita joita pitää saada suunsoitolla purkaa. Mitä ihmettä "tilalle" voi tarjota? Soita suuta vain pienemmille, jotka voit rökittää? Jos kiukuttaa, revi halinnallelta silmät päästä?

Tapoja käsitellä aggressiotaan väkivallattomasti, kuten aiemmin yritin tuoda esiin. Väkivallattomuuteen liittyy myös henkisen väkivallan puuttuminen. Näiden tapojen kehittyminen toki vaatii monta sataa prosenttia enemmän viitseliäisyyttä, aikaa, rakkautta ja pitkää pinnaa kuin mainostamasi lausahduksen ilmoille pulauttaminen. Ehkä odotat minun esittävän tilalle toisen yhtä energiataloudellisen sloganin, jonka toistelu saa pikkuihmisen kuin taikaiskusta oppimaan sen, mitä moni aikuinenkaan ei vielä osaa? Valitan, ei voittoa.

(En siis tietenkään kannata suunsoittoa, sanon vain ettei järkevin ja kestävin tapa pyrkiä siitä eroon ole tukahduttaminen.)

EveryWoman kirjoitti:
Tapoja käsitellä aggressiotaan väkivallattomasti, kuten aiemmin yritin tuoda esiin. Väkivallattomuuteen liittyy myös henkisen väkivallan puuttuminen. Näiden tapojen kehittyminen toki vaatii monta sataa prosenttia enemmän viitseliäisyyttä, aikaa, rakkautta ja pitkää pinnaa kuin mainostamasi lausahduksen ilmoille pulauttaminen. Ehkä odotat minun esittävän tilalle toisen yhtä energiataloudellisen sloganin, jonka toistelu saa pikkuihmisen kuin taikaiskusta oppimaan sen, mitä moni aikuinenkaan ei vielä osaa? Valitan, ei voittoa.

(En siis tietenkään kannata suunsoittoa, sanon vain ettei järkevin ja kestävin tapa pyrkiä siitä eroon ole tukahduttaminen.)

Sinullahan ei ollut omia lapsia?

Lilo kirjoitti: Sinullahan ei ollut omia lapsia?

Lapsettomathan tunnetusti ovat niitä parhaimpia kasvattajia.

Ebola kirjoitti:

Lilo kirjoitti: Sinullahan ei ollut omia lapsia?

Lapsettomathan tunnetusti ovat niitä parhaimpia kasvattajia.

Nimenomaan. Olenkin itse ajatellut nauttia vielä jokusen tovin täysin siemauksin siitä besserwisserismistä, jonka vain täydellinen omakohtainen kokemattomuus asian suhteen voi minulle suoda.

Ebola kirjoitti:

Lilo kirjoitti: Sinullahan ei ollut omia lapsia?

Lapsettomathan tunnetusti ovat niitä parhaimpia kasvattajia.

Ei kai lapsen saaminen tee kenestäkään automaattisesti hyvää kasvattajaa? Katsokaa vaikka minua. Vituiks män.

Sinkkumatti kirjoitti: Ei kai lapsen saaminen tee kenestäkään automaattisesti hyvää kasvattajaa? Katsokaa vaikka minua. Vituiks män.

No ei tietenkään, muutenhan esim. alkoholistit olisivat aina lapsettomia. Mutta usein turhalla kasvatusperiaatteiden suhteen vallitsevalla idealismilla on tapana karista siinä vaiheessa kun se kitisevä kakkakäärö on hoidettavana 24/7.

Lilo kirjoitti:Mutta usein turhalla kasvatusperiaatteiden suhteen vallitsevalla idealismilla on tapana karista siinä vaiheessa kun se kitisevä kakkakäärö on hoidettavana 24/7.

Silti, moni lapseton olisi takuulla parempi lasten kasvattajana, kuin moni äiti tai isä.

Pehmis kirjoitti: Soita suuta vain pienemmille, jotka voit rökittää? Jos kiukuttaa, revi halinnallelta silmät päästä?

Hanskat ja nyrkkeilysäkki. Pihalle juoksemaan nurmikentälle vaikka koira perässä. Toimii.

Jaloa suunsoiton/turhan avautumisen taitoa ei tuonikäisen tartte vielä "osata". Mikään oo rasittavampaa kuin huonokäytöksinen kiukutteleva lapsi [kuin myös aikuinen].

Sinkkumatti kirjoitti: Silti, moni lapseton olisi takuulla parempi lasten kasvattajana, kuin moni äiti tai isä.

Toi on niin totta. Ja kuinka kallis aarre lapsi ois monelle lapsettomalle (siitä kärsivälle) kuin lapselliselle, jolla lapsi vaan "heittokapulana".

Sinkkumatti kirjoitti:

Lilo kirjoitti:Mutta usein turhalla kasvatusperiaatteiden suhteen vallitsevalla idealismilla on tapana karista siinä vaiheessa kun se kitisevä kakkakäärö on hoidettavana 24/7.

Silti, moni lapseton olisi takuulla parempi lasten kasvattajana, kuin moni äiti tai isä.

Epäilemättä. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että on paljon helpompaa olla kärsivällinen ja täydellinen kasvattaja silloin kun ei todellisuudessa vietä aikaansa tantrumeista kärsivän viisivuotiaan seurassa.

Lilo kirjoitti: Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että on paljon helpompaa olla kärsivällinen ja täydellinen kasvattaja silloin kun ei todellisuudessa vietä aikaansa

Jep. Mäkin olis niin helvetin hyvä koirankasvattaja että mun koulutuksella joka dogi paskois pyttyyn kuin ihminen ja vielä vetäis pytynkin. ..Siis jos mulla vaan ois koira..

Lilo kirjoitti: on paljon helpompaa olla kärsivällinen ja täydellinen kasvattaja silloin kun ei todellisuudessa vietä aikaansa tantrumeista kärsivän viisivuotiaan seurassa.

Kummasti se hermo kasvaa ja pidentyy, venyy ja paukkuu ja lopulta ei niin pienet kuin suuretkaan metakat lapsen kanssa kiristele enää turhaan hermoa.

Toisen huutavat lapset onkin sitten asia erikseen.. ja kuinka omaan lapseen suhtautuukin ihan erilailla, kun on hoitanut adhd/muita käyttäytymishäiriöisiä lapsia. Niiden kanssa ei muuta tarvikaan kuin kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä.

Sama pätee myös koiriin.

Sinkkumatti kirjoitti:Silti, moni lapseton olisi takuulla parempi lasten kasvattajana, kuin moni äiti tai isä.

Ja ihan yhtä moni olisi huonompi.

Pidän silti onnistuneena suorituksena kasvatusta, jonka tuloksena 9 lasta, joista kaikilla on jokin kunniallinen ammatti ja osalla oma yritys, kaikilla (ainakin ulkonaisesti) toimiva avioliitto, terveitä lapsia, ehjä itsetunto, puhdas rikosrekisteri, päihdeongelmattomuus, terve psyyke ja kohteliaat tavat. Tämä trendi on periytynyt lukuisalle määrälle lapsenlapsia ja näiden lapsia, joten jotain sieltä kotoa on mukaankin annettu mikä kantaa jatkossakin.

Tuossa onnistuneen kasvattajan neuvot ovat minun vaakakupissani hiukan korkeammalla kuin lapsettoman teoreetikon. Terveen maalaisjärjen mukaisten neuvojen antaminen lapsille ei ole imo tukahduttamista, anteeksi nyt kauheasti. Eikä myöskään oikeiden peruskäytöstapojen ja huomaavaisuuden ja solidaarisuuden opettaminen jo pienestä pitäen. Sillä ei ole mitään tekemistä turhan energian purkamiskeinojen tai lapsen kanssa keskustelun kanssa, jos tällä esiintyy aggressioita.

Pehmis kirjoitti: oikeiden peruskäytöstapojen ja huomaavaisuuden ja solidaarisuuden opettaminen jo pienestä pitäen.

Pehmis kirjoitti:Ja ihan yhtä moni olisi huonompi. .

Kyl kyl, mutta pointti hakemassani oli se, että lapsettoman ihmisen mielipidettä kasvatuksesta ei voida norata vain ja ainoastaan sillä perusteella, että hänellä ei ole omia lapsia.

Sinkkumatti kirjoitti:Kyl kyl, mutta pointti hakemassani oli se, että lapsettoman ihmisen mielipidettä kasvatuksesta ei voida norata vain ja ainoastaan sillä perusteella, että hänellä ei ole omia lapsia.

Ei tietty. Mutta olen aina ollut sitä mieltä, että vanhemmuus tarvisi "ajokortin" koska imo lasten kasvattamisessa on kysymys kaikkein tärkeimmästä yksittäisestä yhteiskunnallisen toiminnan sarasta, jota kuka tahansa voi harjoittaa. Neuvolajärjestelmähän meillä on jo, muttei mitään pakkoa opetella edes perusasioita. Lapsikortitta lisääntyminen johtais ajokieltoon

Viime ajoilta esimerkkinä eräs hiukan yksinkertaisen oloinen nuori äiti joka toi muksunsa apteekkiin, otti vekaralta hatun pois ja pää oli kauttaaltaan ihan punainen. Tämä tuulitunneli sitten kysyi että "oliskos tähän vaivaan jotain, ollut jo pari päivää tämmöinen." Farmaseutti koitti kauhistuneena kysellä että onko muksua viety lääkäriin, niin eipä ollut tullut mieleen.

Sinkkumatti kirjoitti:

Kyl kyl, mutta pointti hakemassani oli se, että lapsettoman ihmisen mielipidettä kasvatuksesta ei voida norata vain ja ainoastaan sillä perusteella, että hänellä ei ole omia lapsia.

Ei ollut tarkoituskaan väittää näin.

En vaan ihan rehellisesti usko että monikaan -vaikka kuinka hyperkärsivällinen- mamma alkaa pohtia juurta jaksaen syvääluotaavia psykologisia aggressionhallinnan metodeja sillä punaisella minuutilla kun lapsi a mottaa kuonoon lasta b joka on verbaalisesti ärsyttänyt aikansa lasta a.

Juu, ärsytin pienenä siskoani, sain kuonooni ja äiti sanoi että mitäs ärsytit. En tietääkseni saanut traumoja tai oppinut hyväksymään väkivallan -henkisen sen puoleen kuin fyysisenkään- käyttöä yleisenä aggressiopurkamisen muotona. Tietääkseni ei siskonikaan.

Lilo kirjoitti:En vaan ihan rehellisesti usko että monikaan -vaikka kuinka hyperkärsivällinen- mamma alkaa pohtia juurta jaksaen syvääluotaavia psykologisia aggressionhallinnan metodeja sillä punaisella minuutilla kun lapsi a mottaa kuonoon lasta b joka on verbaalisesti ärsyttänyt aikansa lasta a.

Juu, ärsytin pienenä siskoani, sain kuonooni ja äiti sanoi että mitäs ärsytit. En tietääkseni saanut traumoja tai oppinut hyväksymään väkivallan -henkisen sen puoleen kuin fyysisenkään- käyttöä yleisenä aggressiopurkamisen muotona. Tietääkseni ei siskonikaan.

Juurikin noin. Se ei myöskään varmaankaan estänyt sinua oppimasta purkamaan aggressioitasi terveemmällä tavalla.

Pehmis kirjoitti:


Juurikin noin. Se ei myöskään varmaankaan estänyt sinua oppimasta purkamaan aggressioitasi terveemmällä tavalla.

No kuinka tervettä tää Kitinässä hengaaminen nyt on...

No oikeesti, ei.

Pehmis kirjoitti:

Lilo kirjoitti:En vaan ihan rehellisesti usko että monikaan -vaikka kuinka hyperkärsivällinen- mamma alkaa pohtia juurta jaksaen syvääluotaavia psykologisia aggressionhallinnan metodeja sillä punaisella minuutilla kun lapsi a mottaa kuonoon lasta b joka on verbaalisesti ärsyttänyt aikansa lasta a.

Juu, ärsytin pienenä siskoani, sain kuonooni ja äiti sanoi että mitäs ärsytit. En tietääkseni saanut traumoja tai oppinut hyväksymään väkivallan -henkisen sen puoleen kuin fyysisenkään- käyttöä yleisenä aggressiopurkamisen muotona. Tietääkseni ei siskonikaan.

Juurikin noin. Se ei myöskään varmaankaan estänyt sinua oppimasta purkamaan aggressioitasi terveemmällä tavalla.

Kamoon, gais än gäls -- eikös tuossa ollut kysymys siitä, miten olisi parasta toimia? Totta kai siihen voi sanoa, että ei varmaan monikaan mieti yhtään pidempään, miten tilanteessa olisi kaikkien kannalta parasta toimia, mutta.. so what? Mitä tekemistä sillä on sen kanssa, miten kannattaisi toimia?

Lisäksi se, että jos nyt jokin epäoptimaalinen käytös ei vaikkapa todennetustikaan (mistä ei tässä voida puhua) ole estänyt jotain tiettyä yksilöä oppimasta toimimaan jotenkin paremmin kuin jollain tietyllä kategorisesti huonolla tavalla, niin jos tämän olisi tarkoitus todistaa että ehdotetusti optimaalisemmalla tavalla ei kannata käyttäytyä, niin huh huh.

Mikäs tässä nyt on niin vaikeaa hyväksyä? Eihän asian tunnustaminen tarkoita sitä, että pitäisi sirotella tuhkaa hiuksiin ja rypeä itsesäälissa, jos jonain tiettynä kertana (tai todellisuudessa varmaan useastikin) ei todella jaksa toimia niin kuin olisi parasta. Ihminen on epätäydellinen. Mikä tarve on selitellä asiaa itselleen niin, että kun ei varmaan moni muukaan sellaisessa-ja-sellaisessa tilanteessa niin jaksa toimia, niin ei minunkaan siten tarvitse? Eihän kyse ole siitä, mitä nyt jonkun ulkoisen tahon (muut ihmiset, Jumala, whatever) mielestä tarvisi vaan miten Sinä haluat kasvattaa lapsesi.

Oman epätäydellisyytensä ymmärtäminen kun EI tarkoita, etteikö jokaikinen kerta kuitenkin pyrkisi toimimaan parhaan ymmärryksensä mukaan. Näytti kuin tässä keskustelussa olisi yritetty irtisanoutua tuosta vastuusta.

--------

Toistan ja selvennän vielä, että pointtini ei todellakaan ole että ihmisten pitäisi syyllistää itseään (tai muita) jos ja kun kaikki ei aina mene putkeen. MUTTA jos ihminen estää itseään (tai muita) ymmärtämästä, niin näin toimien estetään muutosta positiiviseen tapahtumasta ollenkaan. En kannata pakotettua muutosta vaan muutosta ymmärryksen kautta, ilman minkäänlaista syyllisyydentunnetta.

On nimittäin täysin mahdollista pyrkiä aina parempaan tuntematta syyllisyyttä siitä, ettei vielä ole siellä. Ihminen ei ikinä tule olemaan täydellinen, joten on täysin turhaa ja lisäksi haitallista 1) tuntea syyllisyyttä siitä ettei sitä ole tai 2) kuvitella sitä olevansa. Vaikka jälkimmäistä harva myöntää, niin yllä olevan kaltaiset selittelyt ovat osittain tätä: "olen jo jotakuinkin niin hyvä kuin ihminen realistisesti voi olla, tekeväthän nuo muutkin noin-ja-noin". Ironista on, että primääristi tätä selittelyä tehdään itselle, mutta toki se ilmenee sitten myös vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Tällainen ihminen kun kokee ikävän piston sydämessään jos vastaan tuleekin joku, joka ei moista selittelyä tee, mikä ainakin alitajuntaisella tasolla paljastaa henkilölle itselleen hänen oman bluffauksensa. Tästä ikävästä tunteesta sitten yritetään hankkiutua eroon puolustautumalla, mikä on ymmärrettävää, mutta edellä mainitsemistani syistä (ymmärryksen lisääntymisen estäminen) en itse oikein sellaista siedä. Pahoitteluni siis, jos tästä nyt jollekin huono fiilis tuli.

Pehmis kirjoitti:Pidän silti onnistuneena suorituksena kasvatusta, jonka tuloksena 9 lasta, joista kaikilla on jokin kunniallinen ammatti ja osalla oma yritys, kaikilla (ainakin ulkonaisesti) toimiva avioliitto, terveitä lapsia, ehjä itsetunto, puhdas rikosrekisteri, päihdeongelmattomuus, terve psyyke ja kohteliaat tavat. Tämä trendi on periytynyt lukuisalle määrälle lapsenlapsia ja näiden lapsia, joten jotain sieltä kotoa on mukaankin annettu mikä kantaa jatkossakin.

Tuossa onnistuneen kasvattajan neuvot ovat minun vaakakupissani hiukan korkeammalla kuin lapsettoman teoreetikon. Terveen maalaisjärjen mukaisten neuvojen antaminen lapsille ei ole imo tukahduttamista, anteeksi nyt kauheasti. Eikä myöskään oikeiden peruskäytöstapojen ja huomaavaisuuden ja solidaarisuuden opettaminen jo pienestä pitäen. Sillä ei ole mitään tekemistä turhan energian purkamiskeinojen tai lapsen kanssa keskustelun kanssa, jos tällä esiintyy aggressioita.

Miksi yrität esittää minun kommenttini ja esimerkkihenkilösi kasvatusmenetelmät toisensa poissulkevina kokonaisuuksina? Uskon ilman muuta, jos niin sanot, että mainittu henkilö on kasvattajana onnistunut erinomaisesti. Silloin uskon myös, että hän on "oma vika" -kortin heiluttamisen lisäksi tehnyt muutakin lastensa aggressionhallinnan eteen. Edelleen: ei siinä ohjeessa mitään vikaa ole, kunhan se ei ole kasvatuksen punainen lanka.

Lilo kirjoitti:Sinullahan ei ollut omia lapsia?

Ei. Mutta vaikka olisi, toivoisin että kommenttejani arvioitaisiin siinä valossa mitä järkeä niissä on tai ei ole (= asiasisällön perusteella) - sen sijaan että niiden painoarvo määräytyisi statuksen mukaan: Koska seurustelen, kaikki seurustelua koskevat mielipiteeni ovat oikeita.