Kitinä

segma kirjoitti:Joo, olen. Ihan vasta äskettäin. Olen mielestäni siitä toipumassa ja kaikesta siitä paskasta (mitä koko juttu niskaani kaatoi) huolimatta, olen edelleen sitä mieltä, että siinä olisi ollut Elämäni Rakkaus. (Tiedostan, että tämä on haavekuvaan rakastumista ja kaikkea muuta höttöä - siitä asiasta ei tarvitse kertoa erikseen.)

Vastapuoli ei ilmeisesti ollut ihan täysin samaa mieltä ja metsäänhän sitä sitten mentiin (ei siis kaksin kaukaiseen mökkiin, vaan pikemminkin kuin 120km/h koppimopolla pöpelikköön). Nykyään välit on pakkasen puolella.

Mun Elämän Rakkaus -vaatimuksiin kuuluu erityisesti toisen vastaaminen mun tunteisiin... Ehkä voisit ajatella, että kyseessä oli Elämäni Suurin Ihastus Josta Ei Tullut Mitään. Ihan jo senkin takia, että sitten tunnistat Elämäsi Rakkauden, kun hän tulee elämääsi.

segma kirjoitti:Joo, olen. Ihan vasta äskettäin. Olen mielestäni siitä toipumassa ja kaikesta siitä paskasta (mitä koko juttu niskaani kaatoi) huolimatta, olen edelleen sitä mieltä, että siinä olisi ollut Elämäni Rakkaus. (Tiedostan, että tämä on haavekuvaan rakastumista ja kaikkea muuta höttöä - siitä asiasta ei tarvitse kertoa erikseen.)

Vastapuoli ei ilmeisesti ollut ihan täysin samaa mieltä ja metsäänhän sitä sitten mentiin (ei siis kaksin kaukaiseen mökkiin, vaan pikemminkin kuin 120km/h koppimopolla pöpelikköön). Nykyään välit on pakkasen puolella.

Mun Elämän Rakkaus -vaatimuksiin kuuluu erityisesti toisen vastaaminen mun tunteisiin... Ehkä voisit ajatella, että kyseessä oli Elämäni Suurin Ihastus Josta Ei Tullut Mitään. Ihan jo senkin takia, että sitten tunnistat Elämäsi Rakkauden, kun hän tulee elämääsi.

Keikaus kirjoitti:Mun Elämän Rakkaus -vaatimuksiin kuuluu erityisesti toisen vastaaminen mun tunteisiin...

... ja tuoksuihin. Tunteita ja tuoksuja.

<badamp-pamp-tsihhh>

Keikaus kirjoitti:Mun Elämän Rakkaus -vaatimuksiin kuuluu erityisesti toisen vastaaminen mun tunteisiin... Ehkä voisit ajatella, että kyseessä oli Elämäni Suurin Ihastus Josta Ei Tullut Mitään. Ihan jo senkin takia, että sitten tunnistat Elämäsi Rakkauden, kun hän tulee elämääsi.

Eihän mikään voi olla niin haluttavaa kuin se, jota ei voi koskaan saada? :>

segma kirjoitti:

Keikaus kirjoitti:Mun Elämän Rakkaus -vaatimuksiin kuuluu erityisesti toisen vastaaminen mun tunteisiin... Ehkä voisit ajatella, että kyseessä oli Elämäni Suurin Ihastus Josta Ei Tullut Mitään. Ihan jo senkin takia, että sitten tunnistat Elämäsi Rakkauden, kun hän tulee elämääsi.

Eihän mikään voi olla niin haluttavaa kuin se, jota ei voi koskaan saada? :>

Höpö höpö. Se, jonka saa, vasta haluttava onkin.

Keikaus kirjoitti:Höpö höpö. Se, jonka saa, vasta haluttava onkin.

Vielä ei ole tuollaista näkynyt. Mutta enpä minä ole paljon mitään vielä nähnytkään. :p

Keikaus kirjoitti:Mun Elämän Rakkaus -vaatimuksiin kuuluu erityisesti toisen vastaaminen mun tunteisiin.

En voisi olla enempää samaa mieltä. Olen itse asiassa muistaakseni oikeastaan aina kiinnostunut ihmisestä romanttisessa mielessä vasta sen jälkeen kun hän on ensin osoittanut kiinnostuksensa jollain lailla. Mikään ei voisi olla vähempää kiinnostavaa kuin mies, joka ei ole kiinnostunut minusta.

Keikaus kirjoitti: Mun Elämän Rakkaus -vaatimuksiin kuuluu erityisesti toisen vastaaminen mun tunteisiin...

Aika keinotekoinen vaatimus? Sitä joko rakastaa tai ei. Toisaalta eihän 'mun elämän rakkautta' tarvitse määrittää vain omien tunteiden pohjalta.

-Superior- kirjoitti: Ei itseään kukaan tunne.

Olen eri mieltä. Ei ehkä ihan perin pohjin, mutta aika pitkälle kyllä voi itsensä tuntea.

Arveluttavampaa pohjaa elämänsä pitkäjänteiselle suunnittelulle on vaikea keksiä - etenkin kun puhutaan puolivuosisadan pituisista parisuhteista.

Arveluttavampaa kuin itsensä tunteminen ? Mitä ehdottaisit tilalle ?

sivustahuutaja kirjoitti:Aika keinotekoinen vaatimus? Sitä joko rakastaa tai ei. Toisaalta eihän 'mun elämän rakkautta' tarvitse määrittää vain omien tunteiden pohjalta.

Vaatimus on ehkä huono sana. Mutta tosiaan, olen sitä mieltä että puhuttaessa niinkin dramaattisin sanankääntein kuin Elämän Rakkaus, niin minun näkemykseni moisesta suuresta ihmeestä ei ole yksipuolinen rakkaus.

Zeb kirjoitti:

sivustahuutaja kirjoitti:Aika keinotekoinen vaatimus? Sitä joko rakastaa tai ei. Toisaalta eihän 'mun elämän rakkautta' tarvitse määrittää vain omien tunteiden pohjalta.

Vaatimus on ehkä huono sana. Mutta tosiaan, olen sitä mieltä että puhuttaessa niinkin dramaattisin sanankääntein kuin Elämän Rakkaus, niin minun näkemykseni moisesta suuresta ihmeestä ei ole yksipuolinen rakkaus.

Minusta asia on niin, että niin utopistinen käsite kuin Elämäni Rakkaus voi toteutua VAIN JA AINOASTAAN yksipuolisena rakastumisena. Ai miksikö? Siksi, että vain yksipuolisena rakastumisena voi rakastua johonkin niin uskomattoman upeaan ja täydelliseen, että se täyttäisi Elämäni Rakkauden kriteerit. Tämä ei ole mahdollista, jos tuntee toisen, sillä kaikissa meissä on jotain ns. pielessä ja vain yksipuolinen rakastuminen voi idealisoida toisen niin täydelliseksi, että mitään muuta ei tarvitsisi.

Kummasti nämä idealisoidut ihmishaavekuvat häviävät ennen pitkää sieltä mielestä. Luulisi, ettei täydellisyydenhimosta voi luopua.

segma kirjoitti:Kummasti nämä idealisoidut ihmishaavekuvat häviävät ennen pitkää sieltä mielestä. Luulisi, ettei täydellisyydenhimosta voi luopua.

Et ole kuullut "vitsiä" miehestä joka löysi täydellisen naisen? Se oli oikein hieno juttu, mutta kun se pirulainen etsikin täydellistä miestä. Jos aikoo joskus pariutua, on syytä pitää mielessä että kaikki sellaiset viat ja ei-toivotut ominaisuudet joiden kanssa voi elää eivät ole oikeita vikoja, jos vastineeksi on tarpeeksi toivottuja ominaisuuksia ja hyviä puolia.

Pitää vain miettiä mikä on oikeasti tärkeää. Sen jälkeen kaikki on helppoa! (not.)

Pehmis kirjoitti:Et ole kuullut "vitsiä" miehestä joka löysi täydellisen naisen? Se oli oikein hieno juttu, mutta kun se pirulainen etsikin täydellistä miestä. Jos aikoo joskus pariutua, on syytä pitää mielessä että kaikki sellaiset viat ja ei-toivotut ominaisuudet joiden kanssa voi elää eivät ole oikeita vikoja, jos vastineeksi on tarpeeksi toivottuja ominaisuuksia ja hyviä puolia.

Juuenole. Ja ymmärrän kyllä sanomasi täysin. En jaksa kommentoida enempää, koska sitten mentäisiin jo palstapsykoprofiloinniksi, ja se ei hyödytä ketään, saatika ole kovin hauskaakaan.