Keikaus kirjoitti:Humanisti? Onko lakimies humanisti vai mikä nisti?
Vastaus on, että voi olla. Olen usein soveltanut osuvaksi havaitsemaani sosiologista kolmikenttää kuvatakseni sitä, millaisia ihmisiä oikeustieteelliseen päätyy.
1. "Voittajaporvari". Voittajaporvari on yleensä pääkaupunkiseutulainen, kokoomusta äänestävä oikislainen. Hänellä ei tyypillisesti ole omaatuntoa, varsinkaan sosiaalista sellaista, mahdollisesti siksi, ettei hän ole välttämättä tunne yhtään vähäosaista, koska Tapiolan lukiossa ei ollut sellaisia. Hän on ollut riittävän nokkela ja kunnianhimoinen päästäkseen oikeisiin kouluihin ja piireihin, ja rahaa on ollut jo isäpapallakin, siinä määrin, ettei sen riittävyydestä ole juuri tarvinnut huolta kantaa. Voittajaporvarilla voi olla myöhemmällä iällään, johtavaan asemaan päästyään, psykoottisia piirteitä, jotka liittynevät vanhempien henkiseen ja fyysiseen poissaoloon ja ankariin kasvatusmenetelmiin, jossa lapsen ihmisarvo on määräytynyt sen mukaan, montako kaveriaan hän on onnistunut runttaamaan jääkiekkoharjoituksissa kaukalon seinään (siinä tapauksessa, että hän sattuu olemaan miespuolinen). Toisaalta, liike-elämään päästyään voittajaporvari yleensä onnistuu, sillä hänen psykoottiset piirteensä tulevat kapitalistisessa järjestelmässä hyvään käyttöön, minkä vuoksi hänet tunnetaan "kovana neuvottelijana". Alaiset, vaimo ja lapset toki kärsivät, mutta mitä sitten? Hän näyttää hyvältä ja niin näyttää perhekin, ja sehän on tärkeintä, ja vaikkei olisikaan, aina voi itkeä koko matkan pankkiin ja valittaa korkeista veroista, joihin sosiaalipummit ovat määritelmällisesti syypäitä. Voittajaporvarin erottaakin hyvinistuvista puvuista tai, jos kyse on neiti-ihmisestä, LV-laukuista, joita tuntuu riittävän joka lähtöön.
2. "Häviäjäporvari". Häviäjäporvari on yleensä maalta saapuva laudaturin ylioppilas, joka on sattunut olemaan aina hiukan muita nokkelampi, ja joutunut siksi pikkukaupungin pikkunilkkien terrorin uhriksi. Tämän vuoksi hän kärsii itsetunto-ongelmista, ja pääkaupunkiin saavuttuaan ryhtyy päättäväisiin toimiin maalaisidentiteettinsä tuhoamiseksi. Hän on ahkera ja työteliäs, ja nöyryytensä vuoksi päätyy huonosti palkattuihin hommiin voittajaporvarin nöyryytettäväksi. Mahdollisesti tämän vuoksi hän yleensä kyllä äänestää kokoomusta, mutta joskus vihreitäkin, sattumanvaraisesti hahmottaessaan, että tässä oravanpöyrässä saattaa olla jokin viallakin. Hänellä ei kuitenkaan ole rohkeutta pyrkiä siitä ulos, ja tämä itsetunnon puute heijastuu sitten habitukseenkin. Hän ei halua näyttää miltään eikä halua olla mitään, koska hän on oikeasti sitä mieltä, ettei näytä miltään tai ole mitään.
3. "Eksynyt humanisti". Humanisti on eksynyt oikikseen, koska hän on luullut voivansa muuttaa maailmaa perehtymällä tähän tuiki tärkeään yhteiskuntatieteeseen. Oikikseen päästyään häntä odottaa karkea pettymys, sillä yhteiskuntatieteistä ei näy jälkeäkään, ja oikiksen käytävillä voittajaporvarit ja luuseriporvarit keskustelevat siitä, kuinka paljon enemmän Roskis maksaa kesäduunarille kuin Castrén ja Snellman. Hän on myös typertynyt huomatessaan, ettei kukaan ole kiinnostunut hänen erityistarpeistaan, vaan että hänen oletetaan pänttäävän päivä toisensa perään toinen toistaan latteampia tenttikirjoja, jotka eivät lainkaan tyydytä tai palvele eksyneen humanistin totuudenrakkautta ja yhteiskunnallista valveutuneisuutta. Niinpä eksynyt humanisti päätyykin haahuilemaan eri tiedekuntien ja korkeakoulujen käytäville, opintojen venyessä ja venyessä ja venyessä. Hän käy ikiaikaisia keskusteluja siitä, onko hän oikeassa tiedekunnassa vai ei, itsensä ja muiden kanssa; angstiaan helpottaakseen hän etsii turvaa noin tusinasta muita eksyneitä humanisteja. Lopulta valmistuttuaan hän saa ihme kyllä järkevän työpaikan, jolla tosin ei välttämättä ole mitään tekemistä oikeustieteen kanssa, tai sitten hän päätyy tekemään tutkimusta yliopistolle oikeustieteellisestä aiheesta, jolla ei välttämättä ole juurikaan tekemistä oikeustieteen kanssa. Toisaalta, tämä haahuilija pysyy yleensä terveempänä kuin psykoottinen voittajaporvari tai neuroottinen häviäjäporvari, joten aivan huonosti hänen asiansa eivät ole, varsinkin kun henkisen seikkailuvietin tainnuttavat pikkuhiljaa arkielämän realiteetit, kuten perhe ja ura.
Oma kolmoseni, eksynyt rapu!