Kitinä

Kysymys kuuluu, mitä jätät tekemättä ollessasi sinkku? Monet jututhan on mukavinta tehdä kumppanin kanssa. Käytkö silti elokuvissa yksinkin? Entäpä ulkona syömässä yksin? Mites baariinmeno ilman tukijoukkoja?

Mä käyn aika usein ulkona syömässä yksin ja silloin tällöin yksin elokuvissa. Tein kesäkuussa Turkin reissunkin ihan yksin. Rannalle menen usein yksin. Videoitakin tuijotan useimmiten yksin. Miten olet itse toiminut sinkkuna vaikkapa juuri näiden asioiden suhteen?

Teetkö asioita mieluimmin yksin vai kavereittesi kanssa. Onko yksin tekeminen kovin tylsää?

Tarkoittaako sinkkuus asioiden tekemistä enemmän yksin kuin suhteessa vai korvaavatko kaverit kaiken?

Kysyn asioita siksi, koska itse olen viimeisen vuoden aikana oppinut tekemään paljon sellaisia asioita yksin, mitä en olisi ennen yksin suostunut tekemään.

minusta tuntuu, että olet kärsinyt läheisriippuvaisuudesta.

Yksinhän sitä useammin elokuvissa käy, kun voi huoleti mennä katsomaan ihan vain ja juuri ja nimen omaan sitä, mikä itseä kiinnostaa.

Justiin olin vajaan 2 viikkoa yksin reissussa. Leffassa käyn tosi harvoin, mutta tuskin siihen sinkkuus kovinkaan paljoa vaikuttaa. DVD-leffoja tulee kyllä katsottua senkin edestä. Baarissa tulee lorvittua turhankin paljon yksin, mutta ulkona syömässä käymiseen sinkkuus varmaan vaikuttaa. Lähinnä niin, että kumppanin kanssa todennäköisesti panostaisi laatuun enemmän vaikka se sitten pikkasen enemmän maksaisikin. Yksin ei paljon jotain lähipitseriaa kummempaan tule mentyä.

Yksin tekeminen ja oleminen on tietenkin välillä aika tylsää ja yksinäistä, mutta ei kait sitä voi neljän seinän sisään lukkiutua tuijottamaan seinää vaan sen takia, että on yksin. Se se vasta tylsää ja yksinäistä onkin eli mieluummin johonkin ihmisten ilmoille, jossa on edes mahdollisuus törmätä muihin ihmisiin. Tosin sillon se vasta pistääkin vituttamaan, kun ei siitä huolimatta löydä mitään juttuseuraa mikä kuitenkin usein johtuu suurelta osin omasta ujoudesta.

Olen paraskin sanoja, kun viimeisen 24 aikana käynyt kaksi kertaa kaupassa ja muun ajan nukkunut/selannut nettiä.

silsakenraali™ kirjoitti:Käytkö silti elokuvissa yksinkin? Entäpä ulkona syömässä yksin? Mites baariinmeno ilman tukijoukkoja? Onko yksin tekeminen kovin tylsää?

Tein noita kaikkia yksinkin silloin kun olin sinkku. Tai no baarissa en kyllä käynyt yksin, en muista koska oisin viimeksi niin tehnyt.
Itse en ole kokenut yksinään tekemistä tylsäksi. Yhtälailla tein noita myös ystävien seurassa.

Asia, mitä en varmaan yksin tekisi on ulkomaanmatka. En ehkä uskaltaisi lähteä täysin yksin ulkomaille varsinkin, kun en ole kamalasti ehtinyt vielä matkustella. Sinne tarttisi kyllä kaverin mukaan.

RolloTomasi kirjoitti:minusta tuntuu, että olet kärsinyt läheisriippuvaisuudesta.

Katsos kun on ollut pitkässä suhteessa, mitä varmasti täälläkin moni on ollut, niin vieläpä jos ei sitä ennen juurikaan ole sinkkuna aikaa viettänyt, ovat nämä kysymykset jossain muodossa edessä.

Se on alussa opettelua, siinä missä mikä tahansa asia.

Mutta esim. moni sinkku on sanonut mulle, että ei olisi yksin etelään mennyt. Eikä se ravinteeliin yksin syömäänmeno nyt kaikkein mutkattomampia juttuja ole - ja vielä tehdä siitä kiva juttu.

silsakenraali™ kirjoitti: Mutta esim. moni sinkku on sanonut mulle, että ei olisi yksin etelään mennyt. Eikä se ravinteeliin yksin syömäänmeno nyt kaikkein mutkattomampia juttuja ole - ja vielä tehdä siitä kiva juttu.

etelään yksin meno - kaipa se riippuu siitä kuinka kauan siellä aikoo olla... tai ravintolassa syöminen: ravintola on ruokapaikka, jossa käydään syömässä - kai sitä yksinkin syö?

RolloTomasi kirjoitti: tai ravintolassa syöminen: ravintola on ruokapaikka, jossa käydään syömässä - kai sitä yksinkin syö?

Kai sä itsekin huomaat, että sun substanssi loppui jo?

silsakenraali™ kirjoitti: Kai sä itsekin huomaat, että sun substanssi loppui jo?

en vieläkään ymmärrä mikä ongelma voi olla siinä, että syö yksin.
seuraavaksi sanot, että parisuhteilevilla on vessassaan kaksi pönttöä ja he käyvät paskalla toisiaan kädestä kiinni pitäen...

olen käynyt yksin teatterissa,oopperassa,baletissa,uimassa,kaupassa,
rannalla,shoppailemassa,matkoilla,punttiksella,töissä,syömässä,messuilla...

tosin kaikkea noita ois kiva tehdä myös seurassa

Yksin oleminen muuttaa monia normaalisti yhdessä tehtäviä asioita vähemmän nautittaviksi, koska ainakin itselleni kokemuksen jakaminen yleensä parantaa sitä. Hyvä ruoka + hyvä seura = parempi mieli. Tosin henkilö, joka ei saa seuraa elokuviin tai syömään tai keilahalliin tai baariin ei välttämättä ole seurustelusuhteen vaan omien sosiaalisten taitojen ja aktiivisuuden tarkastelun ja kohtentamisen tarpeessa. Ystävien ja kaverien unohtaminen seurustelusuhteen alkamisen, jatkumisen, päättymisen tai puuttumisen vuoksi on takuuvarma tapa tehdä itsensä onnettomaksi.

Ugh.

Vastailen taas gallupiin, hyi minua...

Sinkkuna käyn elokuvissa ainoastaan jos tulee oikeasti joku niin mahtava(?) ja kauan odotettu elokuva että haluaa ehdottomasti nähdä sen teatterissa. Joko menen yksin tai yritän saada jonkun samasta elokuvasta kiinnostuneen kaverin tai jopa veljen mukaan. Puhutaan siis sen tason tapauksista kuten Matrix, Taru Sormusten Herrasta ja SW Episodi I (kaikki nörttielokuvia, mites sattuikaan?).

Jos tapailen jotain naista, silloin elokuvat ovat eräs yhteinen ajanviettotapa ja seurustelumuoto, joten silloin lähtee herkästi katsomaan teatteriin jopa sellaisia elokuvia joita ei välttämättä katsoisi edes telkkarista ilmaiseksi.

Juottoloissa käyn yleensä ainoastaan sinkkuna etsiessäni seuraa, tai jos tosi hyvät ystävät pyytävät pitkästä aikaa mukaan. Ainakaan vähän pidempään seurusteltuani en tunne juuri mitään mielenkiintoa lähteä juottolaravintoloihin, edes kumppanini kanssa.

Ruokaravintolat puolestaan: muutaman kerran olen sellaiseen tainnut lähteä yksin, ihan vaan syömään hyvää pihviä. Tämäkin on minulle lähinnä treffailu- tai hyvien ystävien tapaamismuoto.

Kynnys on myös suuri lähteä yksin matkaan kauemmaksi, ihan jo korkeamman hinnan takia jos joutuu maksamaan koko hotellihuoneen yksinään, ja ihmettelee paikallisia nähtävyyksiä ilman että on ketään kenen kanssa vaihtaisi ajatuksia.

Olipas mielenkiintoista, ajatukseni näistä asioista olivat varmaan tosi mielenkiintoisia sekä omaperäisiä. Ei muut vaan näin.

Uusiopehmis kirjoitti:Ystävien ja kaverien unohtaminen seurustelusuhteen alkamisen, jatkumisen, päättymisen tai puuttumisen vuoksi on takuuvarma tapa tehdä itsensä onnettomaksi.

Vaikka kirjoitit yleisessä muodossa, niin puolestani en moiseen ole syyllistynyt, vaan päinvastoin, minulle on suhteessa monesti sanottu, että vietät liikaa aikaa kavereittesi kanssa. Sen myönnän, että juuri nyt on kaverit jakautuneet suloisen ympäriinsä, ja perheitä perustellaan. Siksi tämäkin kysymys on minulle aktuelli ja erityisen konkreettinen. Eihän sitä aina viitsi kolmanneksi tai viidenneksi ängetä.

EDIT: baariin mä en muista koskaan menneeni yksin

mustakikkeli kirjoitti:Kynnys on myös suuri lähteä yksin matkaan kauemmaksi, ihan jo korkeamman hinnan takia jos joutuu maksamaan koko hotellihuoneen yksinään, ja ihmettelee paikallisia nähtävyyksiä ilman että on ketään kenen kanssa vaihtaisi ajatuksia.

Hostelleissa jaetuissa huoneissa oleminen ei tule niin kalliiksi, mutta tietenkin useimmiten paikan taso laskee verrattuna hotelliin. Plussapuolella on kuitenkin se, että siellä on oletettavasti aika monta muutakin yksinäistä matkalaista joista saa seuraa. Myös niitä yksinäisiä hetkiä tai päiviä tulee tietty välillä.

ak kirjoitti:Myös niitä yksinäisiä hetkiä tai päiviä tulee tietty välillä.

Iltaisin tuli reissussa joo yksinäisiä fiiliksiä, mutta silloin aloitin tekstiviestien pommittamisen.

Sellaisen huomasin, että sinkkuna on jotenkin vaivalloisempaa tutustua pariskuntiin kuin aikaisemmin pariskuntana lomaillessa. Sitä helposti varastaa isännän kokonaan itselleen ja emännälle nyt ei uskalla edes jutella, jottei tule mustisjudansseja

silsakenraali™ kirjoitti:EDIT: baariin mä en muista koskaan menneeni yksin

Mä muistan. Itse asiassa olen elämäni aikana takuulla lähtenyt baariin paljon useammin yksin kuin keidenkään muiden (=ystävien tai kumppani) kanssa yhdessä, varsinkin nyt vanhempana kun lähes kaikki ystävät ovat parisuhteissa ja lähtevät ulos enintään kerran vuodessa. Se yksikin hyvä naisystäväni meni kihloihin toukokuussa, ja hiljaista on ollut sen jälkeen. Aikaisemmin tuli lähdettyä sen seurassa ulos vähän väliä.

Varsinkin alkuaikoina tuntui tosi oudolta lähteä yksin baariin ja monesti mietti mitä helvettiä siellä oikein tekee, mutta vähitellen on huomannut että on siellä monia kohtalotovereitakin, ja harjaantuu tutustumaan uusiin ihmisiin yksinäänkin. Oikeastaan lopettaa kokonaan miettimästä mitä jotkut muut mahtavat ajatella että istut ja liikuskelet siellä yksinäsi kun muut pulisevat kaveriporukoissaan.

Joo, jos tuossa kohta vaikka lähtisi jonnekin ulos, yksinään? En viitsi kutsua sitä tämänpäiväistä treffattua naista mukaan ettei se luule minun yrittävän sitä mitä kuitenkin yrittäisin hänen seurassaan.

Musta tuntuu, että paljon enemmän oon jättänyt tekemättä asioita suhteen kuin sinkkuilun takia. En vaan voi enää mennä ja tulla samalla tavalla yksin tai miespuolisten kavereitten kanssa kun ennen, kun en halua turhaa aiheuttaa huolta. Sitä vaan odottelee kotona, että onkohan tuolla miehellä ikinä rahaa (tai aikaa tai kiinnostusta) lähteä mun kaa mihinkään (samaan aikaan siis kuin mullakin olisi rahaa ja vapaata) vai homehdunkohan tässä vielä kymmenen vuoden kuluttuakin. Naispuolisista kavereista ei oo paljon menoseuraa, koska nekin tahtoo tehdä asiat mielummin poikaystäviensä kanssa.

Aika iso osa nuorten ihmisten sosiaalisista menemisistä myös perustuu toiveisiin tavata siellä joku jännä tyyppi. Nyt kun se joku on kalastettu jo tuohon kotisohvalle ja jännien tyyppien tapaamisestakin saa vaan huonon omantunnon, niin jotenkin hyvin isolta osalta ennen tosikivoja asioita on mennyt kaikki hohto ja jännitys. Toki sitten tilalle on tullut paljon uusia ehkä vähän kypsemmän ihmisen elämäniloja. En vaan oikein näe mitään ideaa lähteä poikaystävän kanssa esim. baariin, voidaanhan me ihan hyvin jutella kahdestaan kotonakin, kun tuskin sen seurassa tulee keneenkään uusiinkaan ihmisiin tutustuttua. Kymmenen vuoden ikäero tekee sen, ettei oikein viihdytä toistemme kavereittenkaan seurassa, toisen kaveriporukkaan kun ei ole niitä samoja ikäeron yli yhdistäviä juttuja kuin omaan kumppaniin.

mustakikkeli kirjoitti:Varsinkin alkuaikoina tuntui tosi oudolta lähteä yksin baariin ja monesti mietti mitä helvettiä siellä oikein tekee...

Jotensakin näin ajattelen tällä hetkellä. Täällä kotipuolessa toisaalta on baarituttuja aika paljon ja niiden varaan voi laskea jonkin verran, mutta tämä on selkeästi agendallani seuraavaksi.

Mä tein sinkkuna yksin ihan kaikkia samoja asioita mitä aiemmin kumppanin kanssa ja vieläpä mielelläni Oli kivaa, kun sai mennä omaan tahtiinsa eikä tarvinnut ottaa ketään toista huomioon.

Mä olen aina käynyt yksin baarissa sinkkuna. Uudella paikkakunnalla kestää aina ennen kuin on kavereita joiden kanssa mennä, ja yksinhän baariin pitääkin mennä, jos aikoo sieltä seuraa löytää (tosin jälkeenpäin on käynyt ilmi, että syy baarikäynneille ei ollut seuran etsiminen vaan viinanjuonti).
Suhteessa mentiin tietty yhdessä, mutta baarissa tuli käytyä huomattavasti vähemmän kuin sinkkuna.

Ei minusta tunnu, että jäisin jostain menemisestä paitsi vain koska en ole parisuhteessa. Toisaalta olen vapaampi menemään mihin mieli tekee ja jotain menemisiä varmaan jää menemättä, mutta paitsi en tunnu jäävän. Olen vähän yksinäinen susi, enkä aina tajua pyytää kaveteita seuraksi, vaan menen paikkoihin yksin. Okei, mä olen pääasiassa kotona. En ole kovin meneväinen.

ak kirjoitti:Hostelleissa jaetuissa huoneissa oleminen ei tule niin kalliiksi, mutta tietenkin useimmiten paikan taso laskee verrattuna hotelliin. Plussapuolella on kuitenkin se, että siellä on oletettavasti aika monta muutakin yksinäistä matkalaista joista saa seuraa. Myös niitä yksinäisiä hetkiä tai päiviä tulee tietty välillä.

Onko Helsingissä yhtään oikeaa hostellia? Tämä ihanuus kun on jäänyt minulta kokematta, siis sen jälkeen kun yläasteen luokkaretkeltä pääsin.
Tarkoitan siis näitä jaettuja huoneita. Tiedän kyllä pari halpaa hotellia Helsingissä, mutta omissa huoneissa niissäkin nukutaan.

Mistä Löytyy parhaimmat hostellit?

Sinkkuna oli helvesti enemmän rahaa, kun vietin spartalaista elämää. Kuntokin oli kohdallaan ja ylemmyydentunto huipussa. Seurustelun seurauksena on ilmaantunut yllättäviä kuluja, kunto rapistuu liiallisen hyvän olon seurauksena, itsetunto nollassa, kun en osaa edes siivota.

Teen paljon mieluummin asioita kaverien kanssa. Leffassa käynnit, ravintolaillalliset, baarikierrokset, huvipuisto... en ole tehnyt mitään tuollaisia keskenäni, ja se on yksi syy miksi ylipäätään pääsen käymään niin harvoin leffassa. Yksin lähinnä runkkaan, harrastan pakollista kuntoliikuntaa, pelaan (yksin)pelejä ja katson TV-sarjoja. Ja tietty kodinhoidollisia operaatioita, joissa olen jo aika haka.

Yksin baariin meneminen on minulle jotenkin aika korkea, melkeinpä ylittämätön kynnys parin huonon kokemuksen takia (ei saanut edes juteltua kenenkään kanssa). Siksi niinä perinteisinä perjantai- ja lauantai-iltoina yleensä vaan nörtteilen kotona pelin ääressä, vaikka tiedänkin että jos jatkan tällä tavalla, kuolen lopulta sukupuuttoon Yksinäisenä ja Surullisena™. Pakko... mennä... baariin... pakko... juoda.. pahaa kaljaa... Pakko olla muitakin keinoja.

Jyrki73 kirjoitti:Onko Helsingissä yhtään oikeaa hostellia? Tämä ihanuus kun on jäänyt minulta kokematta, siis sen jälkeen kun yläasteen luokkaretkeltä pääsin.
Tarkoitan siis näitä jaettuja huoneita. Tiedän kyllä pari halpaa hotellia Helsingissä, mutta omissa huoneissa niissäkin nukutaan.

Mistä Löytyy parhaimmat hostellit?

Näyttäisi noita hostelleja muutama olevan Helsingissä hostelworldin haun perusteella. Vaan eipä noita lähinurkilla olevia itse tietenkään kaipaa.

Itsellä ei ole niin suurta kokemusta, että osaisi sanoa missä on parhaat. Parhautta noissa on niin eritavoilla. Toisessa tilat on hyvät, mutta sijainti huono toisessa taas päinvastoin ja kaikki pitäisi vielä suhteuttaa hintaan ja sitten yllätysmomenttina tulee kuitenkin vielä minkälaisia muita matkalaisia sinne osuu samaan aikaan. Hostelworldin arvosteluista saa jotain vihiä ainakin.

mustakikkeli kirjoitti:Varsinkin alkuaikoina tuntui tosi oudolta lähteä yksin baariin ja monesti mietti mitä helvettiä siellä oikein tekee, mutta vähitellen on huomannut että on siellä monia kohtalotovereitakin, ja harjaantuu tutustumaan uusiin ihmisiin yksinäänkin.

Viitaten edelliseen viestiini: no joo, kai se sitten vaan on harjaantumiskysymys.