Storytuuli kirjoitti:EveryWoman kirjoitti:
Kyselyyn en vastannut mitään, koska henkilökohtaisetkaan rajani eivät ole noin yksinkertaisesti määriteltävissä.
Kaiken yllä kertomasi jälkeen: miksi et valinnut vastausvaihtoehtoa; "valitsisin useamman eri vaihtoehdon kombinaation?"
Siksi, että useammastakaan annetusta vaihtoehdosta yhdistelemällä ei saa sellaista vastausta joka kuvaisi suhtautumistani edes osapuilleen hyvin. Joutuisin esim. tavallaan ruksaamaan suutelemiskohdan, mutta joissakin tilanteissa suuteleminen olisi kuitenkin ok. Ja vaihtoehdoista ensimmäinen tekisi myös tavallaan mieli ruksata, mutta kun siinä painotetaan että "kaikenlainen" ja "aina", niin ei sekään kuvaa ajatteluani oikeastaan mitenkään.
Parisuhde profeetta? Hyvä...
Not. Kaikenlaiset profetoinnit ovat pahasta, jos niillä saa ihmiset lopettamaan itsenäisen ajattelun. Kommentoimaan toki suostun.
Jos miehelläsi on ystävä...jota hän kutsuu parhaaksi sellaisekseen...ja tämä ystävä on naispuolinen:
-miten koet tilanteen, että lojaalius kysymyksessä olet kakkonen?
Minulle parisuhteen toinen osapuoli on myös paras ystävä, eli en ole lojaaliuskysymyksessäkään kakkonen. Mutta esittämäsi esimerkkitilanne saattaisi hyvinkin tapahtua siitä huolimatta:
Lähtötilanne: luotat, että kyseessä on todellakin pelkkä ystävyyssuhde, joka perustuu ennenkaikkea samantyyppiseen kommunikaatiointitapaan sekä saman tyyppiseen perhehistoriaan. Sinulla on hätä - mikä tahansa. Tai ei ole - tunnet vain syvää tarvetta puhua kumppanisi kanssa juuri sillä kellon lyömällä. Kumppani on tapaamassa parasta ystäväänsä tai puhuu puhelua hänen kanssaan - auttamattomasti joudut odottamaan. Miten reagoit? Reagoitko ollenkaan? Kuinka paljon luotat; sekä omiin voimiisi, että toiseen?
Hmm. Pitäisi olla tarkempia tietoja hätäni/tarpeeni laadusta että osaisin vastata. Jos kumppanini olisi aikeissa tavata ystävänsä, olisin erittäin todennäköisesti tiennyt tapaamisesta suunnilleen yhtä kauan kuin kumppaninikin. Eli jos oma hätäni/tarpeeni olisi syntynyt ennen tätä tapaamista, olisin saattanut mainita siitä kumppanilleni, joka sitten olisi arvioinut kumpi häntä tarvitsee enemmän juuri sillä hetkellä. Tilanne jatkuisi ehkä jotenkin näin:
a) Jos hänen arvionsa mukaan minä tarvitsen häntä sillä hetkellä enemmän kuin tämä ystävä, hän peruu treffit ja jää keskustelemaan kanssani, TAI
b) jos hänen arvionsa mukaan ystävän tarve on suurempi kuin minun, hän selittää tämän minulle mahdollisimman ymmärrettävästi, ja varmistaa että olen ymmärtänyt asian oikein. Todennäköisesti olen tässä vaiheessa hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että hänen kannattaa mennä tapaamaan ystäväänsä ja minun asiani voidaan käsitellä myöhemminkin.
Tämän jälkeen, ennen kuin hän lähtee, sovimme vielä milloin voimme paneutua siihen minun huoleeni. Eli jos miehellä on kiireitä, varaamme ajan jolloin hän on varmasti minun käytettävissäni, ja siitä pidetään myös kiinni.
Minun on helppo luottaa mieheni arvioon tilanteesta, koska tunnemme toisemme suht. hyvin ja olemme hyvinkin monimutkaisista asioista usein hyvin samaa mieltä. Yleensä konfliktitilanteissa riittää että puramme niitä vähän auki (esim. mies kertoo miksi on niin tärkeää mennä tapaamaan ystävää ja miksi ystävän huoli vaatii akuutimpaa keskittymistä kuin minun). Sama toimii tietysti myös toisin päin.
Kumppanini on myös tehnyt selväksi, että jos hän on kavereiden kanssa ulkona ja minulle tulee ikävä tai muuten hätä tai tärkeää asiaa, hänelle pitää soittaa. Eli että hän haluaa ehdottomasti tietää asiasta. Minulla oli alussa vaikeuksia noudattaa tätä ohjetta, koska jotkut miehet suivaantuvat perään soittelevista akoista. Nykyään osaan jo aika hyvin (harvemmin sitä soittamisen tarvetta kuitenkaan todellisuudessa tulee).
...Hmm. Nyt kun luin tuon esimerkkisi uudelleen, en ole enää varma tarkoititko mitään oikeasti vakavaa tilannetta. Jos mies puhuu jonkun kanssa puhelimessa ja minulle tulee tarvetta puhua hänen kanssaan juuri silloin, yleensä kyllä vain hillitsen tarpeeni puhelun ajaksi. En yhtäkkiä keksi mitään asiaa, joka olisi välttämättä saatava sanoa sillä punaisella sekunnilla, poisluettuna
Keittiö on tulessa! tai
Pommisuojaan!, jotka eivät kovin usein ainakaan meillä ole käytössä. En siis pidä lojaaliuden puutteena puhelimessa puhumista, tai sitä ettei puhelua lopeteta kesken heti kun haluaisin. Enkä sitä että mies menee aiemmin sovittuun tapaamiseen vaikka minä olen juuri silloin saanut päähäni että olisi kiva katsoa yhdessä joku leffa.
Joku on sanonut; ystävyys on ikuista ja suhteet ohimeneviä. Oliko tämä henkilö oikeassa? Jos, niin miksi?
Tjaa. Minä sanoisin ennemmin, että rakkaus on ikuista ja sosiaaliset suhteet ohimeneviä. Rakkautta voi esiintyä ystävienkin välillä. Sosiaalinen suhde voi olla parisuhdekin, mutta yleisimmin kaverisuhteet ovat sellaisia. En näe ystävyyttä, rakkautta ja seurustelusuhdetta mitenkään toisensa poissulkevina asioina - itse asiassa en haluaisi olla missään muunlaisessa suhteessa kuin sellaisessa jossa nuo kaikki yhdistyvät.