Kitinä

puuh... kiirettä pukannut koko päivän töissä ja taas käyty kattelee notta porukoiden kotitönö pystyssä,puutarha kasteltu,postit lajiteltu ... hittolainen menin aamulla ilmoittumaan johonkin vanhan summer heat klubille,ois ollu vapaa pääsy mut enhän mä jaksakaan lähtee,riuhdottua puoli kaupunkia ympäriinsä aamusta iltaan... masukin sekaisin

ai juu,ei niistä labratuloksista löytynyt mitään erikoista jos en ole muistanut
mainita jossain ketjussa aiemmin,ainoa mitä en tiedä on laktoosi-intoleranssi tulokset...reilun viikon vielä syön sitä vatsahapposalpaaja lääkettä, lekuri kontrolliin joskus syyskuun alussa... jos ei paree olo ni sit kai otetaan joku
mahalaukun tähystys tai jonkinmoinen röntgenjuttu

Suursiivous tehty. Mies tyytyväinen kun sai bodaus vehkeensä vapautettua, tosin tuo järjetön vaatenaulakko vie suuren osan eteisestä nyt kun kaikki miljoona laukkua olen siihen epäkäytännöllisesti sijoittanut.
Huomenna shoppailemaan häävaatteita (argh, mä en jaksa enää yhtään sukujuhlaa, niitä tuntuu jatkuvaan tulevan tuolta miehen puolelta, oman suvun juhlissa en edes käy, ei jaksa, ei kiinnosta. Mieluummin tapaa ihmisiä rennossa ympäristössä).
Taisin myös kivusta päätellen reväyttää hartialihakseni ja orastavaa päänsärkyä ilmassa, juuri sopivasti lääkekuurin loppuessa, plaah.
Sänky, kirja ja miehen kainalo --->

Working.

The End

Täällä Raumalla on mustanpitsinyö, jos joku on joskus kuullut moisesta rellestystapahtumasta. Nuoret ja vanhat ovat kaikka todellisessa laitamyötäisessa, ainoana erona on se, että vanhempi väestö pukeutuu perinteitä kunnioittaen johonkin pitsiseen asuun/asusteeseen. Niin. Pointtina se, että kaikki muut ovat liikekannalla paitsi minä! Napotan naama norsunvitulla tässä koneen edessä työnantajan tarjoaman siiderin ja markkinalakujen kanssa. Miksikö? No siksi että mulla ei vittu ole muuta elämää! Eikä ystäviä! Ainakaan täällä keskellä synkintä persereikää eli Raumaa! Vittu että on nyt jo käpy hiilenä tähän kaupunkiin. Ja tupakkaakin tekee mieli. Enkä mä edes tiedä missä täällä on lähin kioski! Saatana. Ainoana lohtuna tässä tilanteessa toimii huominen aamuvuoro, tosin vasta klo 12, jota voin käyttää tekosyynä itselleni siihen, että istun kotona. Ja tämä ainoa, pian jo ehtynyt siideri, jonka työnantaja lahjoitti. Ja lakut, joita en voinut vastustaa. Kiitos ja anteeksi.

Mustamulkun riemuksi kerron, että lähden tuota pikaa baariin juomaan happoradioita - pyörällä.