Hebuli kirjoitti:Jotain muitakin on (esim. paljon parjaamani Fathers & Sons, jonkinlainen "herrasmiehen opas", Bruce Leen Jeet Kune Do kirjoja, Miyamoto Musashia käsittelevä kirja, englannin/ruotsin/saksan/ranskan sanakirjat ja jotain muuta sälää. En muista kaikkia, mutta kaunokirjallisuutta tai fiktiota en juurikaan omista, edes niitä jotka nuorempana luin asuessani vanhempieni luona.
No onhan siinä muutama. (*lohduttaa*)
Hebuli kirjoitti:
Isoäitini kuoli kun olin 4 v tjsp. Hänellä oli useita lapsia ja vielä useampia lapsenlapsia (joista minä yksi nuorimmista), joten miksi luulet että minä olisin perinyt hänen mahdollisen kirjavarastonsa?
No ei sitten. Jotenkin minulle vaan tuntuu kertyvän kirjoja suvultakin. Se, ettei niin käy on minusta yhtä kumma kuin että joillakin ei ole opiskelijakämpässään edes huonekaluja. Kahden maalaissuvun jälkeläisenä vanhaa huonekaluakin on kertynyt yli tarpeiden.
Hebuli kirjoitti:
En näe syytä kerätä kirjoja joita minua ei kiinnosta (enää) lukea, kuten Raamattu, Kalevala tai Tuntematon Sotilas. Miksi kerätä tavaraa jolle ei ole käyttöä? Osoittaakseen muille "sivistyneisyytensä" koska kirjahyllystä löytyy kirjoja?
Hmm.. vanhanaikaisena minusta kyllä joka kodissa pitäisi olla ainakin Raamattu, vaikken kristitty olekaan. Niitä on liikkeellä niin paljon, että kumma flaksi jos yhtään ei ole käteen jäänyt.
Hebuli kirjoitti:
Edit: Ja minulle on arvokasta myös, että omistan näitä konkreettisina, fyysisinä esineinä, en vain käytä lainakirjoina tai katoavina nettisivuina.
Miksi? Jotta voi esitellä kirjahyllyään muille?
No ei sen takia. Kuka nyt mun kirjahyllyä katsois ja paskat välittäisi just minun kirjoista? Kerran kyllä rrrrkastuin naiseen, jolla oli hyllyssään paljon samoja kirjoja kuin minulla. Kyllä sekin jotain samanmielisyydestä kertoo. *suree menetettyä rakkautta*
Mutkun siis kirjastokirja on käytössä vain laina-ajan ja sitten alkaa tulla sakkoa ja karhuja ja palautuskehoituksia. Minusta taas on hyvä, että jos mieleeni tulee katsoa joku tietty asia kirjasta, se kirja on käytettävissäni aina kun haluan. Ettei tarvi miettiä, että oliko se-ja-se kirja kirjastossa, ajanpa sinne, ai paskat, nythän on sunnuntai, jne...
Tietysti lainaan kirjastoistakin. Jotkut hyvät koetan myöhemmin hankkia omiksikin. Sen verran omistushaluinen olen, että minusta on kiva että jotkut minulle tärkeät kirjat ovat oikeasti ikiomia ja aina minulla.
Kirjakaupoista ja divareista muuten löytää paljon erikoiskirjoja, joita ei välttämättä kirjastoihin oteta. Vinkkinä: kirjastot myyvät poistettuja kirjoja kilohintaan. Ja sittenhän niitä ei enää kirjastosta löydä, jos ei niitä silloin osta.
Ja sitten kirjaa on vieläkin helpompi lukea kuin nettisivua. Monitoria on vaikea viedä esim. sänkyyn tai vessaan (Tykkään lukea paskoessani)
Mikään keräilijä en ole, ei kiinnosta välttämättä saada kaikkia jonkun kirjailijan teoksia, jos en kaikista pidä.
Hebuli kirjoitti:
Bruce Leen "Tao of Jeet Kune Do" ja Musashin "Book of five rings". Muut Jeet Kune Do-oppaat.
Jaaha mites sattuikaan.
Noin yleisesti huomasin "itsepuolustusoppaat" aikoinaan melko hyödyttömiksi. Ostin myös aikoinaan venyttelyyn liittyviä kirjoja ja videoita, ja totesin videot hyödyllisemmiksi.
No tuota hoetaan kliseeksi asti. Itse en ymmärrä mikä ero on siinä, että luet jonkun jutun kirjasta kuin että kamppailulajivalmentaja sen suullisesti sanoo. Sitäpaitsi yhteen lajiin keskittyvät valmentajat eivät tajua ja ehdi sanoa montaakaan tärkeää juttua. Kirjoista oppii ainakin periaatteita, kombinaatioita, pitä kannattaa tehdä ja mitä ei, jne...
Sparraaminen tietty tapahtuu salilla.
Tietysti jotkut itsepuolustuskirjat ovat skeidaa. Auvo Niinikedon jujutsuoppaat ainakin ovat niin pökkelöä kökköä, ettei se varmaan salilla voi niin huonoa olla?
Vaikkapa otsikko "puolustautuminen lyöntiä vastaan" ja sitten vain yksi "patenttikikka". Ei tosimaailmaan sopiva tapa opettaa, todellisuus on hieman monimuotoisempi.
Jaa niin.. vittuiluusi olenko todella lukenut niitä kirjoja.. luettelin vain niitä joita olen jopa lukenut. Luettelinkin VAIN osan niistä
Mutta tuossakin on esim. Salman Rushdie: "Saatanalliset säkeet". En todellakaan ole jaksanut lukea. Tarttui jostain divarista mukaan kun on niin kohuttu. Ehkä joskus sitten.
Tuossa taas Haavio: "Viimeiset runonlaulajat". En ole aukaissutkaan.. jostain suvulta periytynyt kai...