Aito_Johanna kirjoitti:Minulla ei ole mitään keskustelua eikä nettikirjoittelua vastaan, päin vastoin. Väittäisin sittenkin, että ihmisellä, joka pelkästään lukee kirjallisuutta (laajasti, monipuolisesti ja kunnianhimoisesti, ei pelkästään viihdekirjallisuutta), on paremmat eväät ymmärtää maailmaa kuin ihmisellä, joka pelkästään keskustelee tai nettikeskustelee (sikäli kun näitä nyt on mitään järkeä asettaa vastakkain - onhan sanomattakin selvää, että voi sekä lukea että keskustella).
Entä jos keskustelee monista eri aiheista monissa eri ympyröissä laajasti, monipuolisesti ja kunnianhimoisesti, ja vaikka osallistuu erilaisiin akateemisiin keskustelukerhoihin yms.
Tuo vastakkainasettelu tuli oikeastaan keskustelun aloituksesta siitä mitä kirjojen lukemattomuuden uskotaan toisesta (älystä, mielikuvituksesta, empatiakyvystä ja mitä vielä) kertovan, riippumatta siitä mitä muuta hän tekee ajallaan. Tunnuthan sinäkin esittävän yllä hieman peitellysti ettei mikään muu voi korvata kirjojen lukemisen tuomaa hyötyä. (enkä sano täysin varmasti että olen edes eri mieltä, riippuen miten laajasti kirjojen lukeminen käsitetään ja miten suureksi tuo hyöty katsotaan)
Keskustelu punaniskajenkin kanssa voi hyvinkin olla avartava, mutta se on vain keskustelu yhden punaniskajenkin kanssa.
En ymmärrä tätä perustelua, koska kirjatkin ovat yleensä vain yhden henkilön tuotoksia ja mielipiteitä, lukuunottamatta ehkä Raamattua. Nettikeskusteluissa on yleensä myös useita eri osanottajia, näkemyksiä ja perusteluja. Kirjoissa vain sen yhden kirjoittajan.
Kirjallisuus - parhaimmillaan - auttaa ymmärtämään ei välttämättä niinkään tai pelkästään syy-seuraussuhteita tiettyjen ajankohtaisten tapahtumien taustalla vaan ilmiöitä, ajattomia ja laajoja teemoja: isänmaallisuutta, vallanhalua, uskontoa.
Eikö näitä ilmiöitä ja teemoja pysty mielestäsi näkemään ja pohtimaan muuta kuin (kauno?)kirjallisuuden kautta? TV-dokumentit? Elokuvat? Keskustelut? Eri alojen lehtiartikkelit?
Varmaankin noita mainitsemasi kaltaisia ihmisiä (joilla on vahva usko jne.) on, koska kerran sanot sellaisia kohdanneesi.
Mainitaan näin kity-hengessä vaikka sitten astrologia ja evoluutiopsykologia. Tosin ei tähänkään kirjaa välttämättä tarvita, voi se usko tulla muutakin kautta.
Eiköhän lukemisessa kuitenkin useimmille lukijoille ole kyse nimenomaan jostain muusta kuin valmiiden mielipiteiden pureskelemisesta. Ei hyvän kirjan lukeminen ole passiivista toimintaa.
Mielestäni se on pohjimmiltaan suhteellisen passiivista toimintaa. Toki ihminen voi kyseenalaistaa tai omaksua niistä itselleen uusia ajatuksia, mutta tämä pätee niin moneen muuhunkin elämässä, vaikka uusien ihmisten tapaamiseen ja heidän kanssa keskustelemiseensa.
Kappas, en ole vielä edes vastannut alkuperäiseen kysymykseen! Mitä ajattelen jos kohtaan ihmisen joka ei tunnu juurikaan lukevan kirjoja vapaa-ajallaan? Ajattelen että ehkä hänellä on niin paljon muitakin aktiviteetteja elämässään ettei aikaa ja energiaa löydy, ja ehkä hän vierastaa niin yksinäistä ja eristäytynyttä toimintaa.
Mitä taas ajattelen ihmisestä joka ahmii kirjoja valtavasti, varsinkin kuvitteellista sellaista? Todellisuudessa en juuri mitään muuta kuin aha sillä on sellainen ajanviete, mutta keskustelun hengessä kärjistäen voisin tietenkin myös kuvitella että hän on luultavasti ihmisiä pelkäävä epäsosiaalinen erakko jota todellisuus ahdistaa niin paljon että kirjojen tarjoama pakotie on ainoa keino selviytyä.
Tämä EI tietenkään päde kehenkään kityläiseen, kaikki kirjoja ahmivat kityläiset ovat todella kivoja, sosiaalisia ja joviaaleja. Puhuinkin niistä kirjoja lukevista joita en tunne millään tavoin.
