Tuputa muzaa!

Leffat, musiikki, taide, kirjallisuus ja sensellaiset
Vihtahousu

Viesti Kirjoittaja Vihtahousu »

Radio Noise näyttäs soittelevan metallimusaa, täytyy tutustua.

http://radio.noise.fi/
aimohaiku

Viesti Kirjoittaja aimohaiku »

Johanna Iivanainen & 1N - Outoja maita ****

Johannalla on upea ääni ja biisimateriaalikin on mun mieleeni, akustista, kepeän kesäistä suomipoppia. Jossain levyarvostelussa tätä uutta sointia verrattiin Scandinavian Music Groupiin ja kyllähän tällä tosiaan on yhtäläisyyksiä varsinkin Laila-levyyn. Tässä on oiva kesälevy!
aimohaiku

Viesti Kirjoittaja aimohaiku »

Roots-musiikin ystäville:

Hoedown (FIN)

Martha Scanlan (USA)
aimohaiku

Viesti Kirjoittaja aimohaiku »

Isobel Campbell & Mark Lanegan - Sunday At Devil Dirt*****

Parivaljakko Campbell ja Lanegan ovat ensimmäisten kuuntelujen perusteella tehneet viiden tähden levyn. Kirkasta naisääntä yhdistettynä jopa waitsmaiseen miesurinaan. Pop & Roots & Blues. Silkkaa mahtavuutta.

Xibe vois tykätä tästä kun Plant ja Krausskin kolahtavat.
Bliss

Viesti Kirjoittaja Bliss »

"Löysin" tämän uudestaan, kun aloin toden teolla käydä läpi musiikkiarkistojani.

Candy Dulfer, olkaa hyvät.

*klik*

Muzaa
killkill

Viesti Kirjoittaja killkill »

^ Mä diggailin "Saxuality"-albumia aikanaan kovastikin. Hyvää vaihtelua Dead Kennedysin ja hevin väliin.
aimohaiku

Viesti Kirjoittaja aimohaiku »

Posteljoona & Ystävät sekä Plutonium 74 ovat loistavia esimerkkejä kevyestä kotimaisesta kesäpopista. Hymyilyttävää musiikkia, sitä ei koskaan ole maailmassa liikaa. :)
1108

Viesti Kirjoittaja 1108 »

Nyt tuputan Bedlamille poppia:

Kuva

Haastattelu: http://www.imperiumi.net/int_2.php?id=674
Levyarvio: http://www.noise.fi/levyarvostelut/?id=9614

Kolahti ainakin itseeni kuin pesäpallomaila vastapalloon.

EDIT: Lisätään nyt se MySpace linkki: http://www.myspace.com/gojira
Viimeksi muokannut 1108, 20.01.2009 17:44. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
sanctus

Viesti Kirjoittaja sanctus »

1108 kirjoitti:Kolahti ainakin itseeni kuin pesäpallomaila vastapalloon.
Ja kun bändi tulee (jälleen?) Suomeen tai on muuten mahdollisuus tsekata yhtye elävänä yleisön edessä, kannattaa osallistua bileisiin. Roskildessa yhtye osui ja upposi täysillä. Todella huumorintajuinen bändi. Tosin edellinen mättöryhmä Machine Head oli niin spinaltappia, että se teki Gojiran homman paljon helpommaksi.

Miten vain. Ranskalainen Gojira yllätti kyllä hienosti livenä. Levyillä (Link ja From Sirius to Mars, uutta en ole niinkään kuunnellut) tosin rumpali Mario Duplantierin rumpalointi ei ole yhtä hysteeristä kuin livenä, jossa välillä kyllä itki ja hymyili samaan aikaan, kun meininki oli hetkittäin kuin Tomas Haakella konsanaan.
Manaaja

Viesti Kirjoittaja Manaaja »

^ Epätodellista.
Manaaja

Viesti Kirjoittaja Manaaja »

Vaola kirjoitti:
Manaaja kirjoitti:^ Epätodellista.
:?:
En nyt oikein osaa tai pysty kommentoimaan muuta.
Dumis

Viesti Kirjoittaja Dumis »

Eilen tuli mieleen että nyt vois olla uuden bändin löytämisen aika.
Mieluiten tuolta dödis/melodödis-osastolta.
Soittimelta löytyi sitten Wintersunia, joka on ollut pidemmän aikaa "kuunneltavat"-listalla ja ihan jepaltahan tää kuulostaa.
Ensiferumin vaikutteita toki ihan sikana musiikissa, koska Mäenpää vaikutti bändissä ennenkuin päätti vetästä Wintersunin kasaan.
Bändi on työstänyt uutta levyä jo vuodesta 2006, ehkäpä tänä vuonna sais sitä uutta matskuakin eetteriin.

Kesällä Saunassa Death Angel kuulosti kännisiin korviin hyvältä, mutta kiekolta tutustuessa ei juurikaan napannut niin paljoa. Vähän sama kuin
Survivos Zeron kanssa kävi.
küllküll

Viesti Kirjoittaja küllküll »

^ Kokeile Nightsatania

Mustaa metallia - diskosyntikoilla!
Avatar
pierupylly
Kitinän uhri
Viestit: 741
Liittynyt: 05.10.2010 12:07

Viesti Kirjoittaja pierupylly »

Dumis kirjoitti:Kesällä Saunassa Death Angel kuulosti kännisiin korviin hyvältä, mutta kiekolta tutustuessa ei juurikaan napannut niin paljoa.
Miltä kiekolta koetit tutustua?

Edit: niin siis kun mun mielestä Act III on kaikkien aikojen hienoimpia metallilevyä ja muut DA:n levyt aika kaukana. Uusin oli kyllä askel parempaan suuntaan taas. Taisi olla livesetissäkin viimeksi melkein puolet biiseistä tuolta kolmoslevyltä.
Pröötprööt
Avatar
pierupylly
Kitinän uhri
Viestit: 741
Liittynyt: 05.10.2010 12:07

Viesti Kirjoittaja pierupylly »

Nonii, tais se Dumiksen "kiekolta tutustuminen" ollakin suomeksi youtube-videoiden kuuntelua kun ei vastausta heru! Kuva

Ite kaipaisin jotain progempaa matskua tuputettavaksi, mutta ei tällä palstalla kuunnella kuin heviä ja eurohumppaa.
Pröötprööt
Avatar
Vagabondo
Kitinä VIP-jäsen
Viestit: 7707
Liittynyt: 23.09.2010 9:38

Viesti Kirjoittaja Vagabondo »

pierupylly kirjoitti:ei tällä palstalla kuunnella kuin heviä ja eurohumppaa.
Kyllä mä olen koittanut postailla kaikkea muuta.

Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Dumis

Viesti Kirjoittaja Dumis »

pierupylly kirjoitti:Nonii, tais se Dumiksen "kiekolta tutustuminen" ollakin suomeksi youtube-videoiden kuuntelua kun ei vastausta heru! Kuva

Ite kaipaisin jotain progempaa matskua tuputettavaksi, mutta ei tällä palstalla kuunnella kuin heviä ja eurohumppaa.
Muistin vasta eilen iltasella tän keskustelun, tai siis etsiä vastausta siihen ja toudellakin en löytänyt koneelta levyä. Joten luultavasti kuuntelin juutuubin kautta niitä biisejä, yleensä uusinta kiekkoa tahkon lävitte kun uuteen bändiin oon tutustumassa.

Mutta jos toi Act III oli sun mielestä mestariteos, niin laitetaan toki listalle, voit sitten vaikka kuukauden päästä pitää pistarit jos epäilyttää etten ole kuunnellut :twisted:
Avatar
pierupylly
Kitinän uhri
Viestit: 741
Liittynyt: 05.10.2010 12:07

Viesti Kirjoittaja pierupylly »

Dumis kirjoitti:Muistin vasta eilen iltasella tän keskustelun, tai siis etsiä vastausta siihen ja toudellakin en löytänyt koneelta levyä. Joten luultavasti kuuntelin juutuubin kautta niitä biisejä, yleensä uusinta kiekkoa tahkon lävitte kun uuteen bändiin oon tutustumassa.

Mutta jos toi Act III oli sun mielestä mestariteos, niin laitetaan toki listalle, voit sitten vaikka kuukauden päästä pitää pistarit jos epäilyttää etten ole kuunnellut :twisted:
:) Joo, siis minusta tuo uusin oli yllättävänkin hyvä levy. Se vain, että siitä oikeasta DT:sta ei ole tuolla levyllä jäljellä enää kuin laulaja ja pääkitaristi. Mutta tuossa kolmosessa yhdistyy mummielestä kaikki osa-alueet aika napakasti, on rässiä ja funkkaavuutta ja melodiaa sopivassa suhteessa
Pröötprööt
RP

Viesti Kirjoittaja RP »

Vanhassa vara parempi.
Dumis

Viesti Kirjoittaja Dumis »

RP kirjoitti:Vanhassa vara parempi.
No ei yleensä mun mielestä, kuuntelen just sen takia yleensä tuoreempaa tuotantoa.
RP

Viesti Kirjoittaja RP »

Dumis kirjoitti:
RP kirjoitti:Vanhassa vara parempi.
No ei yleensä mun mielestä, kuuntelen just sen takia yleensä tuoreempaa tuotantoa.
Olen nainen. Ja se meinaa että sulla ei ole mahiksia voittaa tätä alkamatonta vääntöä. ;)
Dumis

Viesti Kirjoittaja Dumis »

RP kirjoitti:
Dumis kirjoitti:
RP kirjoitti:Vanhassa vara parempi.
No ei yleensä mun mielestä, kuuntelen just sen takia yleensä tuoreempaa tuotantoa.
Olen nainen. Ja se meinaa että sulla ei ole mahiksia voittaa tätä alkamatonta vääntöä. ;)
Ei ollut halujakaan voittaa vääntöä musiikillisista mielipiteistä.

np: DA -Seemingly endless time
CeDell Davis

Viesti Kirjoittaja CeDell Davis »

Spotifyn myötä noihin marginaaleihin pääsee iloisesti käsiksi. Tässä oman maun mukaan vuoden 2010 löydös: Left Lane Cruiser
CeDell Davis

Viesti Kirjoittaja CeDell Davis »

Ja jottei se totuus, raamattu ja kalevala unohtuisi, niiiiiiiin: http://fi.wikipedia.org/wiki/Hound_Dog_Taylor
Manaaja

Viesti Kirjoittaja Manaaja »

Pendulumin Immersion -albumi.

Tää on jostain syystä jäänyt paria albumin heikointa päätä edustavaa sinkkulohkaisua lukuunottamatta multa vainioon, ja nyt rämisee ensimmäistä kertaa luureissa. Skädäm! Mielestäni suhteellisen keskinkertaisen In Silicon jälkeen tämä humppaa kuin terawatin sähkötuoli kaikkine kasariysärisyntsasaundeineen, kirkkourkuineen ja mariaanien haudan syvyydessä käyvine bassoraitoineen.

Säikähdin In Silicon rokkikokeilujen kohdalla että kaverit ovat menossa aivan puihin, mutta tämä on sellainen perseelle potkiva sillisalaatti johon In Flameskin istuu kuin puuro korvaan, notta ei tosikaan. Homman koossapysymistä ei tavallinen kuolevainen ensikuuntelemalta voi oikein edes ymmärtää. Aikamoista neroutta tuotantoportaassa.

Albumin introraitakaan ei voi jättää ketään teknokraattia kuuslankkufania kylmäksi:



Melko eeppinen lätty, mutta ei sentään ylitä aussipoppoon ensijulkaisua sen kaikessa astenteellisessa ankaruudessaan. Neljä tähtöstä ja repeat-button päälle.

Kuva Kuva Kuva Kuva Kuva
Vastaa Viestiin