Kitinä

Radio Noise näyttäs soittelevan metallimusaa, täytyy tutustua.

http://radio.noise.fi/

Johanna Iivanainen & 1N - Outoja maita ****

Johannalla on upea ääni ja biisimateriaalikin on mun mieleeni, akustista, kepeän kesäistä suomipoppia. Jossain levyarvostelussa tätä uutta sointia verrattiin Scandinavian Music Groupiin ja kyllähän tällä tosiaan on yhtäläisyyksiä varsinkin Laila-levyyn. Tässä on oiva kesälevy!

Roots-musiikin ystäville:

Hoedown (FIN)

Martha Scanlan (USA)

Isobel Campbell & Mark Lanegan - Sunday At Devil Dirt*****

Parivaljakko Campbell ja Lanegan ovat ensimmäisten kuuntelujen perusteella tehneet viiden tähden levyn. Kirkasta naisääntä yhdistettynä jopa waitsmaiseen miesurinaan. Pop & Roots & Blues. Silkkaa mahtavuutta.

Xibe vois tykätä tästä kun Plant ja Krausskin kolahtavat.

"Löysin" tämän uudestaan, kun aloin toden teolla käydä läpi musiikkiarkistojani.

Candy Dulfer, olkaa hyvät.

*klik*

Muzaa

^ Mä diggailin "Saxuality"-albumia aikanaan kovastikin. Hyvää vaihtelua Dead Kennedysin ja hevin väliin.

Posteljoona & Ystävät sekä Plutonium 74 ovat loistavia esimerkkejä kevyestä kotimaisesta kesäpopista. Hymyilyttävää musiikkia, sitä ei koskaan ole maailmassa liikaa.

Nyt tuputan Bedlamille poppia:



Haastattelu: http://www.imperiumi.net/int_2.php?id=674
Levyarvio: http://www.noise.fi/levyarvostelut/?id=9614

Kolahti ainakin itseeni kuin pesäpallomaila vastapalloon.

EDIT: Lisätään nyt se MySpace linkki: http://www.myspace.com/gojira

1108 kirjoitti:Kolahti ainakin itseeni kuin pesäpallomaila vastapalloon.

Ja kun bändi tulee (jälleen?) Suomeen tai on muuten mahdollisuus tsekata yhtye elävänä yleisön edessä, kannattaa osallistua bileisiin. Roskildessa yhtye osui ja upposi täysillä. Todella huumorintajuinen bändi. Tosin edellinen mättöryhmä Machine Head oli niin spinaltappia, että se teki Gojiran homman paljon helpommaksi.

Miten vain. Ranskalainen Gojira yllätti kyllä hienosti livenä. Levyillä (Link ja From Sirius to Mars, uutta en ole niinkään kuunnellut) tosin rumpali Mario Duplantierin rumpalointi ei ole yhtä hysteeristä kuin livenä, jossa välillä kyllä itki ja hymyili samaan aikaan, kun meininki oli hetkittäin kuin Tomas Haakella konsanaan.

^ Epätodellista.

Vaola kirjoitti:

Manaaja kirjoitti:^ Epätodellista.

En nyt oikein osaa tai pysty kommentoimaan muuta.

Eilen tuli mieleen että nyt vois olla uuden bändin löytämisen aika.
Mieluiten tuolta dödis/melodödis-osastolta.
Soittimelta löytyi sitten Wintersunia, joka on ollut pidemmän aikaa "kuunneltavat"-listalla ja ihan jepaltahan tää kuulostaa.
Ensiferumin vaikutteita toki ihan sikana musiikissa, koska Mäenpää vaikutti bändissä ennenkuin päätti vetästä Wintersunin kasaan.
Bändi on työstänyt uutta levyä jo vuodesta 2006, ehkäpä tänä vuonna sais sitä uutta matskuakin eetteriin.

Kesällä Saunassa Death Angel kuulosti kännisiin korviin hyvältä, mutta kiekolta tutustuessa ei juurikaan napannut niin paljoa. Vähän sama kuin
Survivos Zeron kanssa kävi.

^ Kokeile Nightsatania

Mustaa metallia - diskosyntikoilla!

Dumis kirjoitti:Kesällä Saunassa Death Angel kuulosti kännisiin korviin hyvältä, mutta kiekolta tutustuessa ei juurikaan napannut niin paljoa.

Miltä kiekolta koetit tutustua?

Edit: niin siis kun mun mielestä Act III on kaikkien aikojen hienoimpia metallilevyä ja muut DA:n levyt aika kaukana. Uusin oli kyllä askel parempaan suuntaan taas. Taisi olla livesetissäkin viimeksi melkein puolet biiseistä tuolta kolmoslevyltä.

Nonii, tais se Dumiksen "kiekolta tutustuminen" ollakin suomeksi youtube-videoiden kuuntelua kun ei vastausta heru!

Ite kaipaisin jotain progempaa matskua tuputettavaksi, mutta ei tällä palstalla kuunnella kuin heviä ja eurohumppaa.

pierupylly kirjoitti:ei tällä palstalla kuunnella kuin heviä ja eurohumppaa.

Kyllä mä olen koittanut postailla kaikkea muuta.

pierupylly kirjoitti:Nonii, tais se Dumiksen "kiekolta tutustuminen" ollakin suomeksi youtube-videoiden kuuntelua kun ei vastausta heru!

Ite kaipaisin jotain progempaa matskua tuputettavaksi, mutta ei tällä palstalla kuunnella kuin heviä ja eurohumppaa.

Muistin vasta eilen iltasella tän keskustelun, tai siis etsiä vastausta siihen ja toudellakin en löytänyt koneelta levyä. Joten luultavasti kuuntelin juutuubin kautta niitä biisejä, yleensä uusinta kiekkoa tahkon lävitte kun uuteen bändiin oon tutustumassa.

Mutta jos toi Act III oli sun mielestä mestariteos, niin laitetaan toki listalle, voit sitten vaikka kuukauden päästä pitää pistarit jos epäilyttää etten ole kuunnellut

Dumis kirjoitti:Muistin vasta eilen iltasella tän keskustelun, tai siis etsiä vastausta siihen ja toudellakin en löytänyt koneelta levyä. Joten luultavasti kuuntelin juutuubin kautta niitä biisejä, yleensä uusinta kiekkoa tahkon lävitte kun uuteen bändiin oon tutustumassa.

Mutta jos toi Act III oli sun mielestä mestariteos, niin laitetaan toki listalle, voit sitten vaikka kuukauden päästä pitää pistarit jos epäilyttää etten ole kuunnellut

Joo, siis minusta tuo uusin oli yllättävänkin hyvä levy. Se vain, että siitä oikeasta DT:sta ei ole tuolla levyllä jäljellä enää kuin laulaja ja pääkitaristi. Mutta tuossa kolmosessa yhdistyy mummielestä kaikki osa-alueet aika napakasti, on rässiä ja funkkaavuutta ja melodiaa sopivassa suhteessa

Vanhassa vara parempi.

RP kirjoitti:Vanhassa vara parempi.

No ei yleensä mun mielestä, kuuntelen just sen takia yleensä tuoreempaa tuotantoa.

Dumis kirjoitti:

RP kirjoitti:Vanhassa vara parempi.

No ei yleensä mun mielestä, kuuntelen just sen takia yleensä tuoreempaa tuotantoa.

Olen nainen. Ja se meinaa että sulla ei ole mahiksia voittaa tätä alkamatonta vääntöä. ;)

RP kirjoitti:

Dumis kirjoitti:

RP kirjoitti:Vanhassa vara parempi.

No ei yleensä mun mielestä, kuuntelen just sen takia yleensä tuoreempaa tuotantoa.

Olen nainen. Ja se meinaa että sulla ei ole mahiksia voittaa tätä alkamatonta vääntöä.

Ei ollut halujakaan voittaa vääntöä musiikillisista mielipiteistä.

np: DA -Seemingly endless time

Spotifyn myötä noihin marginaaleihin pääsee iloisesti käsiksi. Tässä oman maun mukaan vuoden 2010 löydös: Left Lane Cruiser

Ja jottei se totuus, raamattu ja kalevala unohtuisi, niiiiiiiin: http://fi.wikipedia.org/wiki/Hound_Dog_Taylor

Pendulumin Immersion -albumi.

Tää on jostain syystä jäänyt paria albumin heikointa päätä edustavaa sinkkulohkaisua lukuunottamatta multa vainioon, ja nyt rämisee ensimmäistä kertaa luureissa. Skädäm! Mielestäni suhteellisen keskinkertaisen In Silicon jälkeen tämä humppaa kuin terawatin sähkötuoli kaikkine kasariysärisyntsasaundeineen, kirkkourkuineen ja mariaanien haudan syvyydessä käyvine bassoraitoineen.

Säikähdin In Silicon rokkikokeilujen kohdalla että kaverit ovat menossa aivan puihin, mutta tämä on sellainen perseelle potkiva sillisalaatti johon In Flameskin istuu kuin puuro korvaan, notta ei tosikaan. Homman koossapysymistä ei tavallinen kuolevainen ensikuuntelemalta voi oikein edes ymmärtää. Aikamoista neroutta tuotantoportaassa.

Albumin introraitakaan ei voi jättää ketään teknokraattia kuuslankkufania kylmäksi:



Melko eeppinen lätty, mutta ei sentään ylitä aussipoppoon ensijulkaisua sen kaikessa astenteellisessa ankaruudessaan. Neljä tähtöstä ja repeat-button päälle.