Kitinä

silsakenraali™ kirjoitti:Eihän meidän lapsuudessa ollut juurikaan eineksiä. Pari hassua laatikkoa ja maggaratuotteita. Vai muistanko ihan väärin?

Tunnen itseni ihan nuoreks nyt.

Minun suosikkieinekseni oli pitkään kanaviillokki. Kun olin vielä pieni lapsonen ei ollut paljon merkitystä mitä ruokaa oli, kun söin kuitenkin aina mahdollisimman vähän ja valitin, että on pahaa. Sitten humanoidit kaappasivat minut (yläasteen ja lukion välisenä kesänä) ja lähettivät maan päälle näköiskappaleen, joka söi mitä vaan.

Kyllä kotiruoka aina eineksen voittaa, usein laiskuus voittaa kuitenkin makuhermojen passiiviset vaatimukset.

Clay kirjoitti: Kyllä kotiruoka aina eineksen voittaa

Mulle tuli tästä, ihan juuri tästä, mieleeni se tajuamus, että tulisin koska vain pääsemään eroon epämieluisasta kosijasta viemällä sen äitini luokse syömään. Turha aate, tietysti, mutta varma!

P.S. Söin juuri porkkanakeittoeinestä. Hyvää, nam!

Jospa havainto johtuu juuri siitä supermarketista? Kun shoppaan eineksiä suuntaan itse isompaan kauppaan, siellä on tarjontaa. Kun taas hinkuan lähiluomupuhtoruokaa kiertelen toreja ja pikkukauppoja milloin minkäkin kasvin perässä. Puolivalmisteiden nimeen vannon kyllä, nehän helpottavat ihanasti elämää hellapoliisina. Eineksiä ääritilanteisiin kun ruuanlaitto ei ole mahdollista.

Noin muuten olen sitä mieltä, että terveysfasismin nimessä pitkälle jalostettuja ja ravintoarvoltaan köyhiä tuotteita sopisi verottaa reilusti. Muutoin ravintotottumuksiin ei auttane kuin valistus, eikä aina sekään. Lasten suhteen en alkaisi hysteeriseksi neuvoloiden tapaan, mutta onhan se syvältä jos lapset syötetään tuplapainoisiksi normaaliin nähden jo ennen kouluikää. Ihan vain siksi että äiti ja isi tykkää hampurilaisaterioista.

Lolita kirjoitti:

nexie kirjoitti:Mä tarkoitin niitä einesruokia, joiden valmistumiseen tarvitaan ainoastaan mikroaaltouunin kellon kilahdus.

Kevyt kalapaistos. En muista valmistajaa (HK?). Muusi ei maistu teolliselta ja kalaköntti on ok.

Tarkistin suolaisuusasian eilen asian eilen, HK:n kalapaistos, sini-punainen pahvipakkaus, natriumia 0,2 g/100 g eli suolaa 0,5 g.

Toinen vähäsuolainen eineslihaton oli Saarioisten kasvislasagne, natriumia 0,3 g / 100 g eli suolaa 0,75 g.

Suvinen kirjoitti: Joskus tosin tulee ostettua pakastepizzoja, ne on mun heikkous.

Ah, samikset! Ristorante-merkkinen mozzarellapizza on ainoa varsinainen einesateria, jota koskaan ostan.
Osana ateriaa jotkin valmisruoat ovat oikein ok, esim. jo mainituista paneroiduista kalafileistä pidän. Valmislihapullista parhaat (kannattaa aina tarkistaa pakkauksesta lihapitoisuus!) eivät ole hullumpia, tosin periaatteessa aika turhia, koska lihapullat eivät ole kovin töiseviä valmistaa itsekään.

Nyt kun koulussa saa ilmaiset sapuskat niin tulee syötyä ehkä vähän terveellisemmin.
Muuten kyllä haistatan pitkät ravintoarvojen perässä juokseville kakkahattutädeille ja sedille. Nautin eineksistä, mäkkärin hampurilaisista ja roskaruoasta muutenkin täysin rinnoin - vitamiinit, aminohapot ja proteiinit saa ravintolisistä. Ei tarvi stressata junou pokz.
Tietysti jos terveellinen ruokavalio on osa elämäntapaa ja siitä nauttii niin eihän siinä mitään. Mutta aivan turha tulla selittämään että oon niin vitun paljon parempi ihminen kun vedän vaan makrobioottista lepakonpaskaa tai vastapuristettua itä-mongolialaista munkinanusmehua.

Mahdollisen lapsen kanssa tulevaisuudessa toki aivan eri asia. Lapsi päättäköön aikuistuttuaan että millä ruumiinsa tuhostaa, siihen asti mie pumpuloin. Sekaruokaa tulee syömään hän, kasvuvaiheen jälkeen saa syödä mitä haluaa, tai jättää syömättä.