Kitinä

Pohdiskelin tuossa sunnuntai-aamuna Hesarin työliitteen äärellä seuraavaa.

Ensinnäkään en taida ihan pysyä enää perässä, vaikka toimittajana periaatteessa pitäisi pysyä, että mitä helvettiä kaikki hienot nimikkeet työmaailmassa todella tarkoittavat. "SAP FI/CO Applications Specialist jne...lisäksi tuntuu siltä, että vaatimukset työilmoituksissa muuttuvat entistä utopistisemmiksi...tästähän oli muuten juttua jossain vähän aikaa sitten...

Joka tapauksessa, työnarkkarina kyselen, että miten olet nykyiseen työhösí joutunut/päässyt? Kutsumusammatti/pakkopullaa. Saitko duunin koulutuksen vai työkokemuksen avulla vai kenties joillain muilla avuilla = suhteet, reittäpitkin jne...

Oletko hakenut työtä perinteisen työhakemuksen muodossa...

Juuh, töitä olen hakenut lähinnä hakemuksilla.

Tämän 7kk työharjoittelupaikan sain ihan vaan kävelemällä sisään, jotta oisko teillä harjoittelupaikkaa avoinna, sain pari vaihtoehtoa mistä valita eli haluanko esimerkiksi olla tiskillä tjmv.
Sitten kun ensimmäinen kuukausi sujui hyvin sain sitten jatkoa näin pitkälle.

Järjestämällä edeltäjäni päiviltä ja uhkaamalla esimiestäni, että hänen kohtalonsa on sama jos en saa paikkaa.

Säkällä.

On pyydetty, olen tarjoutunut, olen hakenut.

Minulla oli tietty työpaikassani tunnettu sukunimi.

Suhteilla. Keskeytin aminaatio-opintoni kun kaveri soitti ja kysyi "Perustettiin firma. Tuuksä töihin?".

Kokemuksella.

Sillon joskus noin 4vuotta sitten sain työni merityönvälityksestä. Olin vaan ilmottanu itteni työtä hakevaks merimieheks ja parin päivää kesti ennen kun puhelin pärähti soimaan ja eikun töihin ja vakkarisopimuksella.

Annoin persettä.

Lukemalla mol.fi- sivuja ja hakemalla. Pääsinkin toisiin töihin, mutta (oli sairasloman sijaisuus) lomalainen tulikin ensimmäisenä työpäivänä takaisin töihin, ja ilmoitti että polvileikkaus tehdäänkin vasta 6kk kuluttua. Olin aikaisemmalla viikolla saanut puhelinsoiton nykyisestä työpaikasta ja pyydettiin haastatteluun. Vastasin että on jo 3kk työpesti tiedossa, mutta pyysin sähköpostiosoitetta, jos joskus tulee sellainen tilanne, että olen taas vapaalla jalalla. Heti samana maanantaina laitoin postia että onko nää löytäneet jo jonkun, pyydettiin tiistaina klo 15 haastatteluun, ja aloitin klo 8 keskiviikkona. Ensin 1kk määräaikainen, hain virkaan ja sain viran 3kk:n koeajalla.

Hakemalla, haastattelun kautta, ja olemalla oma itseni. Nykyään Sorille on yhtä vakanssia hakemassa noin 50 hakijaa, joten ei se meidän alallakaan aina helppoa ole.

Jaa-a. Mä tein opiskelujeni ohella tälle firmalle viikonloppuduunia n. vuoden ajan. Kahteen kertaan jo irtisanoinkin itteni, kunnes n. kuukausi ennen mun valmistumista mut pyydettiin tänne vakituiseks. Otin pestin vastaan (olen helppo) ja tammikuun alusta tehny tääl 9-17 duunia.

Näyttäydyin nakuna pomolle sauna-illassa.
(En oo muuten sen jälkeen ollu varmaan isäni edessä alasti, tai ehkä tähän 8 vuoteen mahtuu joku mökkisaunominen.)

Muutkin (lisä)duunit on aikalail suhteil hommattuja, tosin siivoomaan ja hampurilaisia myymään oon rahapulaisena menny ihan ikkunamainonnan kautta. Tai siis nähnyt "haetaan työntekijää" -lätkän ja päättänyt siltä seisomalta mennä puljuun töihin.

- Luin ilmoituksen
- Tein taustaduunin, laadin hakemuksen ja viritin CV:n
- Pääsin läpi kahden haastattelukierroksen läpi

Työpaikka napsahti yhdellä meilillä, jossa jälkikirjoituksena ilmoitin, että olen löytänyt suurehkon asianhaaran joka vaatii pikaista muuttamista paikkakunnalle ja kysyin löytyisikö töitä. Meilin varsinaisen asian vuoksi vastaanottaja oli kopioinut viestini sellaisenaan jokaiseen keskus- ja yliopistolliseen sairaalaan, joten tieto rakkauselämäni muutoksista saavutti suuren yleisön.

Mä en ole ikinä saanut yhtäkään paikkaa minne olisi pitänyt kirjoittaa hakemuksia tai käydä haastattelussa tai ylipäänsä mitään rasittavaa ja vaivaa aiheuttavaa. Nykyisestä työpaikasta opettaja vihjaisi sivulauseessa jonkun kurssisähköpostin jälkeen eli kai suhteilla, koska eiväthän nämä missään yleisessä haussa ole. Etsin sitten jostain sen tutkijan yhteystiedot, jolle minun oli tarkoitus työskennellä ja lyhyen sähköpostiviestin perusteella hän valitsi minut tehtävään.

hermine kirjoitti:Mä en ole ikinä saanut yhtäkään paikkaa minne olisi pitänyt kirjoittaa hakemuksia tai käydä haastattelussa tai ylipäänsä mitään rasittavaa ja vaivaa aiheuttavaa.

En muuten miekään. Kirjoitin nuorempana jonkun 15 hakemusta kesässä, eikä kukaan edes koskaan vastannut.

Meillä nyt nuo työt tulevat vähän niinkuin automaattisesti nykyään, joten ei tarvitse sitä asiaa stressata, which is nice.

Kaveri kertoi että jossei natsaa minnekään muualle, niin soita tähän numeroon. Olin parikyt CV:tä lähetellyt ja vetänyt jokaisesta vesiperän (2:sta sain jopa palautteen), niin soitin sitten ja menin haistatteluun. Viidestäkymmenestä 15 valittiin hommiin ja sillä tiellä mennään.

Mylwin kirjoitti:

hermine kirjoitti:Mä en ole ikinä saanut yhtäkään paikkaa minne olisi pitänyt kirjoittaa hakemuksia tai käydä haastattelussa tai ylipäänsä mitään rasittavaa ja vaivaa aiheuttavaa.

En muuten miekään. Kirjoitin nuorempana jonkun 15 hakemusta kesässä, eikä kukaan edes koskaan vastannut.

Meillä nyt nuo työt tulevat vähän niinkuin automaattisesti nykyään, joten ei tarvitse sitä asiaa stressata, which is nice.

Joo, on se helppoa olla aikuinen. Ei tarvitse enää sivukaupalla loruilla olevansa reipas, ulospäinsuuntautunut, ahkera ja motivoitunut johonkin paskaduuniin, mitä ei oikeasti edes haluaisi. Yksi puhelinsoitto ja taikasanat "työkokemusta" tai "pätevyys" ovat tähän mennessä riittäneet aika pitkälle.

hermine kirjoitti: Joo, on se helppoa olla aikuinen. Ei tarvitse enää sivukaupalla loruilla olevansa reipas, ulospäinsuuntautunut, ahkera ja motivoitunut johonkin paskaduuniin, mitä ei oikeasti edes haluaisi. Yksi puhelinsoitto ja taikasanat "työkokemusta" tai "pätevyys" ovat tähän mennessä riittäneet aika pitkälle.

=D
Mie valehtelin aina noihin työkyselyihin niin että korvat heiluu.
"Oon tiimityöskentelijä, ahkera, iloinen ja sosiaalinen, ja oon tosi ylpeä siitä jos saan tulla haravoimaan Teidän Aristokraattisuutenne pihaa minimipalkalla." Taisi olla vähän läpinäkyvää, kun kukaan ei vastannut.

Paitsi Joensuun kaupingin ympäristötiimi lähestyi 2001, kun aloittelin yliopistossa. Joku "tienaa tonni" - kampanja oli käynnissä, vastasin että jos nyt tältä omalta alalta löytäisi mielummin hommia.

Oikeastaan ihan hyvä että en koskaan saanut kesätöitä, säästyinpä ikäviltä kokemuksilta. Puhumattakaan työnantajista.

Kaksi viimeisintä työpaikkaa olen saanut kun minulle on soitettu kotiin! Ensinmäisellä kerralla kaveri oli vihjaissut pomolleen työttömyydestäni ja toiseen paikkaan olin lähettänyt työhakemuksen joskus yli kymmenen vuotta aikaisemmin ja he olivat selaillessaan vanhoja hakemuksia kiinnittäneet huomiota erääseen erikoisosaamiseeni. Kannatti sittenkin lähettää silloin joskus lamavuosina ne toistasataa työhakemusta vaikka se turhauttavalta silloin tuntuikin.

Todella harva työnantaja tuntuu tosiaankin edes vastaavan kirjeisiin. Luulisi ettei se nyt olisi niin vaikeaa kopioida sitä "Valinta ei valitettavasti osunut tällä kertaa kohdallenne" liirumlaarumia vaikka jokaiselle hakialle. Odotus ja epätietoisuus kun ovat niin luotaansa työntäviä olotiloja.

Nykyinen työpaikan sain hakemalla. Täytin rekryfirman kotisivuilla jonkin lomakkeen läppänä viinispäissäni Olin sitten ihanasti pihalla, kun tuli puhelu, että olit hakenut työpaikka.. "ai olin vai "

Edellinen työ tuli suhteilla, olin ollut joskus vuonna nakki työharjoittelussa (TET) äidin asiakkaalla, ja TET-jakson jälkeen mua pyydettiin joka joulu lomatuuraajaksi. Ja sitten kaksi vuotta sitten, kun taloushallintoa hoitavan ihmisen kanssa oli jotain ongelmia, niin ne halusivat mut sinne hoitamaan koko taloushallintoa.

Kaupan kassaksi päädyin siten, että kävin kaupassa kysyin, että onko töitä, sanoivat, että on.

Kolme kesää olin Veikkauksella, ihan suhteilla pääsin.

Lehtienjakotyö oli kans sellainen, että soitettiin vain sinne jakelufirmaan, ja sitten alkoi 2,5 vuotta mainoslehtien jakoa.

Perhefirmassa oon kans ollut jo vuosia (varmaan jotain yhdeksän vuotta) vaikuttamassa, siellä oli aluksi pakko auttaa, nykyään teen töitä äidille mielelläni.

Nykyisen työpaikan sain, koska satuin syntymään tähän sukuun...

Edelliseen paikkaan kävelin sisälle ja ilmoitin paikan pomolle, että mä tuun tänne töihin. Onnistui.

millivanilli kirjoitti:*ollut töissä yhteensä n. 22 vuotta*

Melkein vois kohta soitella jonnekin valtuutetulle että lapsityövoimaa on ollut Suomessakin