Kitinä

Dumari kirjoitti:

millivanilli kirjoitti:*ollut töissä yhteensä n. 22 vuotta*

Melkein vois kohta soitella jonnekin valtuutetulle että lapsityövoimaa on ollut Suomessakin

Mulla vaan on välillä ollut monta työtä samanaikaisesti

Oon yleensä käynyt paikan päällä kysymässä josko olis töitä. Nykyisen sain ilmoittamalla lehdessä että tarvin työpaikan ja pomo soitti että tuus käymään. Olin kyllä ihan paska jäykkänä silloin, mutta sain kuitenkin jotain hommaa ja siitä sitten ylenin nykyiseen asemaani.

Nykyään mulle soitellaan ja yritetään houkutella vaihtamaan työpaikkaa viime talven pesuladuuni tuli niin että olin ollut niillä rekrytointifirman kautta ja soittivat että tuu vakituiseksi. Ja minähän menin.

Nykyisiin hommiini ajauduin alun perin erikoisella tavalla. Olin tuttavani kautta lähettänyt CV:ni yhteen isohkoon yritykseen. Joitakin viikkoja myöhemmin minulle soitettiin ja pyydettiin työhaastatteluun seuraavana päivänä. Haastattelijana tulisi olemaan eräs suuri johtaja. Itse työstä minulle kerrottiin yhdellä lauseella ja se vaikutti mielenkiintoiselta.

Seuraavan päivänä jouduin sitten elämäni absurdimpaan työhaastatteluun. Ensimmäiset asiat mitä suuri johtaja minulta kysyi, olivat milloin voin aloittaa ja paljonko haluan palkkaa – oli kuulemma kiire löytää joku kun hänen pomonsa oli häntä painostanut asian suhteen. Olin tilanteessa, jossa pääsin aloittamaan heti ja palkkatoivekin oli helppo antaa kun oli kaksi tarjousta jo taskussa. Mukana ollut henkilöstöpäällikkö oli silmiin nähden kiusaantunut johtajan tavasta vetää työhaastattelu ja vaikka duunista oli käytännössä jo sovittu, pyysi hän minua vähän kertomaan itsestäni ja kysyi pari kysymystä liittyen ansioluettelooni. Sitten oli minun vuoro kysyä mitä minkälaisesta duunista tarkemmin ottaen oli kysymys. Lopuksi suuri johtaja halusi vielä tietää aloitanko samana päivänä (oli perjantai-iltapäivä) vai maanantaina. Aloitin maanantaina. Työhaastattelu kesti 15 minuuttia. Nykyään kys. suuri johtaja on eläkkeellä ja minä samassa firmassa, mutta toisessa liiketoimintayksikössä.

Sukulaissuhteilla ainakin kaksi paikkaa, sitten paljon mihin olen itse hakenut, ja tuo viimosimman baarin viimeiset vuodet minuu rukoiltiin jatkamaan
Nimenomaan baarihommiinon pyydetty, kun on kuultu että kokemusta on. Nykyään saa maksaa miljuunia että kellekään örvelölle enää kossua kaadan.

Nykyiseen työhöni päädyin exäni kautta. Olin ollut silloin jonkin aikaa työttömänä, ja kun minulta kysyttiin että kiinnostaako, vastasin enempiä miettimättä joo.
Tarkoitus oli olla töissä vain vähän aikaa kunnes löydän oikeita töitä. Viime viikolla tuli 4-vuotta täyteen. Jos nyt tässä vaikka yrittäisin etsiä niitä oikeita töitä ihan aikuisten oikeesti...

työkkärin tipistä olen tallentelemassa kadonneita tavaroita...perse ruvella istumista,ehkä mulle kumminki sopis joku vähän liikkuvampi työ kuin istua 8h koneen ääressä eikä siitä juuri paljoa mihinkään liikuta...

OperaDuudson kirjoitti:työkkärin tipistä olen tallentelemassa kadonneita tavaroita...perse ruvella istumista,ehkä mulle kumminki sopis joku vähän liikkuvampi työ kuin istua 8h koneen ääressä eikä siitä juuri paljoa mihinkään liikuta...

Ootko huomannu, että aina ku meet johkin duuniin, oot siitä innoissas ja sit kuukauden päästä valitat että se on ihan paskaa? Onks se kotona makaaminen oikeasti niin paljon kivempaa?

Uusiopehmis kirjoitti:

OperaDuudson kirjoitti:työkkärin tipistä olen tallentelemassa kadonneita tavaroita...perse ruvella istumista,ehkä mulle kumminki sopis joku vähän liikkuvampi työ kuin istua 8h koneen ääressä eikä siitä juuri paljoa mihinkään liikuta...

Ootko huomannu, että aina ku meet johkin duuniin, oot siitä innoissas ja sit kuukauden päästä valitat että se on ihan paskaa? Onks se kotona makaaminen oikeasti niin paljon kivempaa?

Mun on jotenkin vaikea kuvitella edes suht normaaliälyistä ihmistä (kehitysvammaiset, jotka ihan aidosti saa kauheat kiksit jostain kuminauhojen pussittamisesta päivä toisensa jälkeen on sitten asia erikseen), jolle ei työllistämishommissa kävisi noin, aika puuduttavia rutiinitöitähän nuo usein on. Ihailtavaa, jos joku pystyy olemaan edes aluksi innoissaan.

Haha, Herminen ja Mylwinin kesätyöhakemusavautumiset voisivat olla kuin mun suustani.

Väsäilin hakemuksia läjäpäin kahtena edellisenä kesänä. Toissa kesänä taisin lähettää noin 50 hakemusta. Pääsin sentään kahteen työhaastatteluun ja sain yhden työpaikankin, tosin varsin rapaisen sellaisen. Valtaosa firmoista ei vaivautunut edes vastaamaan, vaikka viilasin hakemuksiani viimeisen päälle. Seuraavana kesänä en jaksanut edes lähettää hakemuksiani ko. paikkoihin.

Noh, viime kesänä (tai oikeestaan tänä kesänä -- onhan kesää vielä vähän jäljellä) taisin lähettää noin 30 hakemusta. Ei yhtään työhaastattelua eikä luonnollisesti työpaikkaakaan. Hmm, neljästä paikasta taidettiin lähettää se "kiitos, mutta ei kiitos" -viesti. Hiukan alkoi usko loppua, mikä näkyikin lopulta hakemuksissa. McDonald'siin hakiessani mopo taisi karata vähän käsistäkin. Väänsin ko. hakemusta nauraen. Taisin kirjoittaa jotain tähän tyyliin: "Olen varma, että rikastaisin McDonald'sin työyhteisöä ja omalta osaltani vahvistaisin jo niin voimakkaana elävää McDonald's-henkeä."

Nykyisen työpaikkani sain kohtalaisen helpolla. Täytin vain hyvin yksinkertaisen hakemuskaavakkeen ja lähetin liitteeksi opintorekisteriotteeni. Rennon työhaastattelun jälkeen sain kuulla saaneeni työpaikan. Päädyin tuohon työhön, koska rahatilanne pakotti hakemaan jonkinlaista osa-aikatyötä ja nykyinen työni vaikutti mahdollisimman vähän opintoja haittaavalta.

Hain nykyistä työpaikkaani netin kautta, ja sain sen parin haastattelu- ja testikierroksen jälkeen. Mä olen oikeasti tosi hyvä kirjoittamaan hakemuksia, koska usein on kutsuttu haastatteluun.

Uusiopehmis kirjoitti:

OperaDuudson kirjoitti:työkkärin tipistä olen tallentelemassa kadonneita tavaroita...perse ruvella istumista,ehkä mulle kumminki sopis joku vähän liikkuvampi työ kuin istua 8h koneen ääressä eikä siitä juuri paljoa mihinkään liikuta...

Ootko huomannu, että aina ku meet johkin duuniin, oot siitä innoissas ja sit kuukauden päästä valitat että se on ihan paskaa? Onks se kotona makaaminen oikeasti niin paljon kivempaa?

Öhm on se paskaa kun kaikki paskat kaadetaan mun niskaan,ilmeisesti uusi joutuu aina ns likaämpäriksi elämään kyllästyneiden pikkupomojen pompoteltavaksi pelinappulaksi,kai siitä vähemmästäkin menee motivaatio saati sitten innostus kun ohjeet tulee usein karjumalla,kiljumalla ja kaikkea siltä väliltä,nimim ei enää ikinä yksityiselle töihin

Camilla kirjoitti:Mä olen oikeasti tosi hyvä kirjoittamaan hakemuksia

Niin mäkin omasta mielestäni. Mielestäni pystyn kirjoittamaan kohtalaisen kaunista ja informatiivista suomen kieltä ja englannin kieltä, kun oikein pinnistelen. Silti mut kutsutaan tosi harvoin työhaastatteluihin.

Ehkä se on sitten se alan työkokemuksen puute, mutta ei senkään pitäisi selittää haastatteluniukkuuttani kokonaan, sillä olen hakenut usein myös pelkkiä hanttihommia.

Luin sanomalehdestä avoimia työpaikkoja ja lähetin hakemuksen.
Viimeiseen kahteen tehtävään kysyttiin kiinnostaako.
Ei perseennuolentaa, ei takaoven kautta suhteilla, vaan omilla ansioilla.

kvasaari kirjoitti: Ehkä se on sitten se alan työkokemuksen puute, mutta ei senkään pitäisi selittää haastatteluniukkuuttani kokonaan, sillä olen hakenut usein myös pelkkiä hanttihommia.

Musta alkaa tuntua, että oikeasti joku sadisti vaan laittaa työpaikkailmoituksia lehteen ja työkkäriin ja saa sairasta nautintoa siitä kun sadat epätoivoiset ihmiset lähettelevät hänelle nöyristeleviä hakemuksiaan. Ilkeimmät pyytävät vielä kuvankin ja varmaan naureskelevat sitten niille. Vähän niinkuin jotkun huvikseen laittelevat deitti-ilmoituksia. Mitään työpaikkaa ei oikeasti ole olemassakaan.

Minunkaan kymmeniin hakemuksiini ei aiemmin vastattu. Sensijaan viime vuosina, kun olen laiskuuttani hakenut ainoastaan paikkoihin joihin riittää lyhyen kaavakkeen (tyyliin yhteystiedot, pari aiempaa työpaikkaa ja syntymäaika) täyttö tai puhelu (jossa myöskään ei juurikaan tuon kummempia asioita käydä läpi, jos niitäkään), minulla on jo useana kesänä ollut useampi paikka joista valita mihin menen. Johan on helvetti, että olen kelvannut virkaan jo useammalle yliopistolle, vaikka minua ei ole huolittu edes haastatteluun hakiessani varasto-, siivous-, kassa- tai jäätelökioskityötä!

Kumma juttu on myös se, että hyvin usein kuulen käyneen niin (itsellekin käynyt) että vaikka ilmoituksessa lukisi "emme vastaa puhelintiedusteluihin tai sähköposteihin" tai siihen ei edes olisi laitettu puhelinnumeroa, silti työpaikan saattaa saada kaivamalla numeron käsiinsä jostain ja pommittamalla puheluilla. Esim. siskoni oli tuolla tavalla saanut paikan, jossa vaadittiin usean vuoden työkokemusta (hän oli siinä vaiheessa opiskellut kyseistä alaa reilun vuoden). Toivottavasti osaavat sitten arvostaa työssäkin sitä että työntekijä tekee ihan miten itse parhaaksi näkee ohjeistuksesta piittaamatta.

hermine kirjoitti:

kvasaari kirjoitti: Ehkä se on sitten se alan työkokemuksen puute, mutta ei senkään pitäisi selittää haastatteluniukkuuttani kokonaan, sillä olen hakenut usein myös pelkkiä hanttihommia.

Johan on helvetti, että olen kelvannut virkaan jo useammalle yliopistolle, vaikka minua ei ole huolittu edes haastatteluun hakiessani varasto-, siivous-, kassa- tai jäätelökioskityötä!

Sama muakin suoraan sanottuna vituttaa! Yliopistolle kyllä kelpaa, mutta ei puhettakaan, että pääsis kesäks sun mainitsemiin töihin, vaikka kuinka nöyristelee.

EDIT: Tässähän alkaa uskoa olevansa ihan epäonnistunut ihminen, kun kesätöitä ei löydy, vaikka kuinka yrittää kirjoitella hakemuksia. Sitten toiset vaan tuntuvat löytävän työpaikan pelkästään sormia napsauttamalla.

Alunperin kai suhteilla.

Reilu pari vuotta sitten sain opiskellessa harjoittelupaikan nykyisessä lafkassa kaverin ollessa siellä töissä ja puhuessa mun puolesta. Harjoittelu jatkui kesätyönä yli kesän 2004. Tämän jälkeen vaihdoin puljua puoleksitoista vuodeksi kunnes viime vuodenvaihteessa tuli soitto jossa haettiin "pätevää kaveria" Noh, lafkan tuntien en epäröinnyt, eikä ylennyksen hankkimiseen mennyt kuin puoli vuotta.

Päätin vaan, että haluun tänne ja sitten lähetin hakemuksiä joka reiästä niin kauan, että sain (myöntävän) vastauksen. Tosin tää on vaan harjoittelupaikka, en tiedä onnistuisiko tällainen strategia oikean työpaikan kanssa.

llumi kirjoitti:Päätin vaan, että haluun tänne ja sitten lähetin hakemuksiä joka reiästä niin kauan, että sain (myöntävän) vastauksen. Tosin tää on vaan harjoittelupaikka, en tiedä onnistuisiko tällainen strategia oikean työpaikan kanssa.

Tuota, ei Kitinään ole erityisiä pääsyvaatimuksia.

llumi kirjoitti:joka reiästä niin kauan, että sain (myöntävän) vastauksen.

Kuulotstaa ihan normaalilta.

Uusiopehmis kirjoitti:Tuota, ei Kitinään ole erityisiä pääsyvaatimuksia.

Muodolliset pääsyvaatimukset eivät olisi pahitteeksi.

aasi kirjoitti:Muodolliset pääsyvaatimukset eivät olisi pahitteeksi.

Joku tietty kuppikoko naisilla ja kalju miehillä?

Lolita kirjoitti:

aasi kirjoitti:Muodolliset pääsyvaatimukset eivät olisi pahitteeksi.

Joku tietty kuppikoko naisilla ja kalju miehillä?

Mielummin toisinpäin?

hermine kirjoitti:

Lolita kirjoitti: Joku tietty kuppikoko naisilla ja kalju miehillä?

Mielummin toisinpäin?

Vai molempia? Hmm... kaljuja miehiä, joilla on kuppikoko.. Vaikka ei sillä, tollanen myi mulle jäätelöä tässä yksi päivä..

www.mol.fi

(tuolta olen ne saanut kimppuuni) ja yksi myös työharjoittelun kautta

llumi kirjoitti:Hmm... kaljuja miehiä, joilla on kuppikoko.. Vaikka ei sillä, tollanen myi mulle jäätelöä tässä yksi päivä..

Kuka saakutti on mennyt meikäläisen luukissa johonkin jäätelökiskaan?

Ajattelin lähetellä pari työhakemusta ihan kokeilumielessä ennenkuin alan väsäämään oikeita. Jenkkilässä olisi varmaan tilaa uusille klovneille presidentin neuvonantajien piirissä?