Kitinä

Suurin osa työpaikoista on saatu suhteilla. Nykyisen työn sain kun olin naapurifirmassa harjoittelussa, ja ne nappasi mut sieltä sitte hommiin.
Nimim. pätkätöissä jo 1½ vuotta samassa paikassa

Kaveri varmaan kyllästyi kun valitin aikoinaan pitkiä työpäiviä (12+ tuntia) edellisessä duunissa jossa olin tekninen projektivastaava ja sanoi että koitappas tuolta (hänen kaverin firma ja nykyinen duunipaikkani) pistin mailia jossa CV mukana ja tiedustelin olisiko hommia, kävin haastattelussa ja sitten palkkasivat junior koodariksi ja DBA:ksi.

Nykyään tittelin Junior on Senior mutta hommat saman tyyppisiä kuin aloittaessa, paitsi että teen itse myös suunnittelun ja arkkitehtuuriratkaisut kuten edellisessä firmassakin.

Piti ihan rueta laskemaan... 8 työpaikasta 4 suhteilla, 2 harjottelujen kautta ja 2 ihan hakemalla (tosin näistä molemmat Suomen ulkopuolella).
Nykynen työ alko periaattessa suhteilla. Isä tartti lomittajaa ja sitten kun tuli paikkakunnan vaihdos, tarvitsi hänen kolleegansa samoihin hommiin tyyppiä ja palkkas yllättäen mut. Mua nyt ei kiinnosta, vaikka saanki töitä suhteilla, kunhan saan. Sen verta paljon hakenu muita kautta ja kovin monta hakemusta saa yhtä haastattelu kohden vääntää. No thanks.

En tosiaan tee oman alan hommia, enkä oo varma teenkö enää koskaan. Oman alan hommissa joutuu vuorotöihin ja niitä mä yritän välttää ku ruttoa. Liian monta vuotta tehny 8-16 töitä niin ei halua enää kolmivuorotöihin. Sitä paitsi mä oon ihan päällikkö näissä nykysissä hommissa

Vakavammin vastaten: Sain työpaikkani, koska täällä oli sukua töissä, se on paras suositus alan töihin. Työpaikallani nepotismi on kunniassaan ja sisäsiittoisuuttakin löytyy.

Itse olen yleensä soittanut/meilannut/käynyt paikalla kysymässä töitä ja joka kerta kun olen työhaastatteluun mennyt, niin työpaikka on löytynyt.

Nykyisen paikan kanssa kävi jopa niin kummallisesti, että minulle soitettiin ja pyydettiin töihin, vaikka en ollut kyseisestä paikasta koskaan mitään paikkaa hakenut.

Olen haluttu.

Kuulin viidakkopuhelimesta (=kaverilta), että kaipasivat tänne ohjelmointitaitoista kaveria.
Kävin haastattelussa, tappelin itselleni työllistämistuet ½ vuodeksi ja siitä se sitte lähti.

Tuleva työpaikkani tuli sillai, että sijoitin nykyisestä duunista nuoren jatkohoitoon hevonkuuseen. Tämän hevonkuusen johtajattaren kanssa juteltua nuoreni asioitten tiimoilta tovin verran, totesin puhelimessa jotta: "Toi teiän paikka kuulostaa todella hyvältä, toimivalta ja ideaalilta paikalta, just semmoselta, missä voisin kuvitella olevani itekki töissä". Tähän kommenttiini johtajatar vastasi luurissa korvaani: "Jaa, no millonka tuut?". Ja sit se olis menoa...

[quote="mustaenkeli"][/quote]
Kato mustis! Missäs sä olet lymynnyt?

Yks toinen tutkija projektista, jossa olin aiemmin työskennellyt, soitti ja kysyi että kiinnostaisiko tulla vähäksi aikaa hänellekin töihin.