Sinkkumatti kirjoitti:
Jos minä saisin päättää, ei yksikään ihminen tuhlaisi yliopistossa 5-7 vuotta valmistuakseen työttömäksi tyhjäntoimittajaksi ja ikuiseksi opiskelijaksi. Kaikki tuohon valmentavat koulutukset kun olisi ammuttu alas
Sinkkumatti kirjoitti:
Ei se mikään viha ole, vaan säälitys siihen, että koko opiskeluaika käytetään sellaisen asian opiskeluun joka ei pahimmassa tapauksessa koskaan elätä.
Se vaan on minusta erittäin typerää, ja siinä vaiheessa menettää oikeutensa valittaa töiden puutetta.
Sinkkumatti kirjoitti:
Pitäisi, koska on typerää ja täysin hukkaanheitettyä lähteä edes opiskelemaan alaa, jossa työllistyminen on hyvin epävarmaa, jo harvojen virkojen ja tilaisuuksien muodossa.
Esim. serkkutyttöni opiskeli uskonnontutkijaksi 6 vuotta. No nyt se on uskonnontutkija jo ties kuin monetta vuotta ja elää isinsä rahoilla, kun omalla alalla vaan ei ole töitä.
Duoda duoda..
Etkös anna perustutkimukselle arvoa?
Saisiko olla vain kaupallisesti hyödynnettäviä aloja?
Minusta saa ja pitää olla tähtitiedettä, biologiaa, historiaa, psykologiaa, miksei uskontotiedettäkin. Tyhmä ja sivistymätön maailma tämä olisi ilman "hyödytöntä" perustutkimusta. Sellaisia opiskelemaan hakeutuvat ovat useimmiten kiinnostuneet niistä aiheista sen aiheen itsensä vuoksi, sellaisiakin on. Toinen juttu sitten, että työnsaanti voi olla vaikeaa, jos ala ei ole kaupallisesti sovellettavissa. Silti kuka niillä aloilla aloittava opiskelija tietäisi, saako hän työtä alallaan vai ei? Ja osasta tulee kuin tuleekin tutkijoita ja puhtaan tieteen jatkajia. Silti, ehkä opiskelijapaikkojen vähentäminen olisi joillakin aloilla aiheellista, perustutkimuksen tarpeet ovat paremmin arvioitavissa kuin talouselämän muutokset.
Minä itse olen kummajainen opiskelumotivaatiossakin.¨
En nimittäin sitten niin millään keksinyt alaa, jolle sopisin. Laudaturin paperit lukiosta, ja silti tuntuu ettei minusta ole mihinkään. Käden taitoa vaativat alat oli ilman muuta mahdottomia. Lyhyen matikan (pitkässä tipahdin jo ekana kuukautena) lukeneena siihen aikaan lääketiede ja tekniset alat olivat pois laskuista. Menin lukemaan biologiaa vähän epäpuhtaalla motiivilla, ei tieteen itsensä takia vaan tarkoituksena pätevöityä luonnonsuojeluun tai eläinsuojeluun. Siellä en sitten millään selvinnyt kasvien- ja hyönteisten tunnistuksesta, muistini ei riitä niihin pikkueroihin ja latinalaisiin nimiin. Kemiasta ja biokemiasta vielä selvisin, mutta matikka lähti pitkän matikan tasolta, joten se siitä. Ainia missä pärjäsin, oli fysiologinen eläintiede, ja se taas olisi tarkoittanut jatkuvaa eläinkokeiden tekoa ja ristiriidassa sille miksi koko paikkaan hain. Sekin muuten viittasi teknisiin taipumuksiin, elukoiden mekanismit.. mutta inssiksi menon esteenä oli se lyhyt matikka.. Minulla oli romanttisia haaveita suurpetojen tutkimisesta tai gorillojen kyttäämisestä Afrikassa, mutta käytännössä suomalaiset eläintieteen tutkimusprojektit silloin olivat luokkaa jonkun lätäkön vesiliskopopulaation ekologia. Enkä ole koskaan ollut mikään lintubongari tai kasvien keräilijä kuten useimmat biologit.
Historiaan vaihdoin kai kun en mitään muuta keksinyt. Osin mielenkiintoista, enimmäkseen puuduttavaa luennoilla istumista. Selvää oli, etten töitä sillä koskaan saa. Eihän tuo Turbokaan pysyvää alan työtä ole saanut edes opettajan pätevyydellä, selvä merkki minulle sekin. Toinen sen alan kaverini on ollut mm. varastomiehenä, matkahuollossa ja muuttomiehenä. Minulta se opiskelu oli vain hengissäpysymistä. Koko ajan masennuksen lamauttamana ja toivoa vailla. Eli siis motivaatio ja innostus puuttui.. ja en tiedä mikä olisi oikea ala jonne olisin päässyt ja siellä pärjännyt.
Filosofiasta kiinnostuin, mutta sekin negatiivisen aggrettumisen kautta siihen paskanjauhantaan. Filosofeille nyt varsinkaan ei ole töitä.
Isä aikoinaan sanoi että menisin lukemaan lakia. Mutta ala tuntui niin kuivakkaalta ja minulla on huono muisti. Ja olen anarkisti, koko laki ja järjestys tuntui vieraalta.
Uusiopehmis kirjoitti:
Suhdanneherkillä aloilla se voi olla vähän vaikeaa. 90-luvulla itkettiin kamalasti, että Suomen taloutta tukkii se, ettei tietotekniikan osaajia kouluteta tarpeeksi. Nyt taas itketään sitä, että tietotekniikan aloituspaikkoja on aivan liikaa. Vrt. analogiapuolelta valmistunut insinööri, jonka töihin tullessa (vaan ei opintoja aloittaessa) huomaa valmistuneensa keskelle digitalisoitumisen murroskautta.
Jep.
Kohta alkaa Nokiallakin iso luuta käymään. Osaajia kun löytyy Kiinasta ja Intiasta paljon halvemmalla. Meillä toivottomilla työttömillä tampioillakin näkyy se trendiherkkyys. 90-luvun loppupuolella kurssitettiin vaikka kuinka paljon työttömiä alkeistason nettinörteiksi, ja sitten se kupla puhkesi. 4 vuotta työkokemustani ei ole mitään, selainpää ei ole mitään, sitä teetetään ilmaiseksi sukulaispojilla tai kaltaisillani alipalkatuilla. Toki netti on enimmäkseen sen tason bulkkityötä, mutta oikeaan työpaikkaan pitäisi nykyään osata kaikki mahdollinen ohjelmointi. Eikä minulla ole siihen kykyä eikä kiinnostusta. Vielä hölmömpi oli media-assistenttikurssi, jossa oikein opetin alkeisnettisivuosuuden. Kurssin pääaihe oli multimediaromppujen tekoa! Siis haloo isokin hyöty sen kurssin läpäisseille nykyään? Ohimeneviä buumeja.
Sitten tietysti nyt kun lopultakin olen saamassa maatilan, niin eikös EU tukahduta sen peltoviljelypuolen ja ala on yleisesti halveksuttu. Enollani sentään oli jonakin vuonna kunnan isoimmat veroäyrit, eikä hän ikinä koskenut metsiin, pelkkä viljely riitti.
Turbohaltijan duunarihakuisuudesta tuli mieleen:
Voin olla väärässä täällä Kitinän rinnakkaistodellisuudessa. Mutta nykyään duunarin hommiin vaaditaan yleensä amiksen käynti. Poikkeuksena vanhat duunarit jotka aikoinaan pääsivät työelämään ilman koulutusta. Ja vielä nykyään ne, joilla on ylimaallisen hyvät kädentaidot mihin vaan käytännön hommaan. Amiksen käynniksi menisi Turbolla, luulisin. Turbolla on kyllä kokemusta nuorison kanssa työskentelystä ja hän kuulemma "pitää ihmisistä" (YÖK!). Mutta silti olla yhtenä OPPILAANA koiran kehitystasolla olevien amiskakrujen kanssa on jotain, johon minun on vaikea Turboa kuvitella. Tuollainen sivistynyt keski-ikäistyvä maisterismies erottuisi siellä kuin törröttävä tulehtunut ideaalisiitin.
Pääkaupunkiseudulla sentään riittää "paskaduuneja", ja ilmeisesti niistä maksetaankin ihan liikaa
Mutta joo, helpompi sekin jos jo asuu pääkaupunkiseudulla ja äitikin on siellä
Itse en siihen helvettiin paskapätkätöihin lähde, sori vaan moralistit.
Eilisen paikallislehdessä (taitaa olla jo roskissa) oli tämän seudun työllisyystilanteesta. Täällä Keski-savossa on Suomen suurin työttömyysaste, olikos se peräti 12 tai 15 prosenttia. Erityisesti työttömyyttä on kaupan, palvelujen ja käsityöammattien aloilla. Työttömiä on moninkertainen määrä kaikkien alojen avoimiin työpaikkoihin nähden (tarttis löytää se lehti ja varmistaa luvut).
Sanomattakin selvää, että muita kuin amisduunaripaikkoja täällä ei ole avoinna juuri koskaan. Täytetytkin akateemista tai opistokoulutusta vaativat on jotain lääkäreitä, paperikoneinssejä, opettajia, työkkärin sosiologeja ja kunnan virkamiehiä poliittisissa viroissa. Merkonomeja on kaupoissa ja kirjanpitäjinä. Pienyrityksiä ei mahdu lisää. Jos uusi tulee, joku muu tekee konkan. Tännehän en toki jäisi, mutta kun en osaa mitään pääkaupunkiseudullekaan vakityöhön kelpaavaa ja käden taitoja minulla siis ei ole niin yhtään.
