huima kirjoitti:
Miten on aistittavissa tekopyhyyttä tässä Gattacan julistuksessa. Miten se että jollekin ei ole 'käyttöä' on ennenkään estänyt todellisia intohimoisia neroja tai muuten vain hulluja paneutumasta hankkeisiinsa ja toteuttamasta niitä, oli niistä luvassa palkkioita tai ei.
Toki meillä on ollut historiassa vaikka kuinka paljon aikoja jolloin tieteen tekeminen on ollut vain rikkaiden ja aatelien etuus muiden kamppaillessa elämänsä kanssa, mutta nykyään asiat ovat monessa kohtaa toisin. Jos ei jää kotiin nukkumaan ja kirjoittamaan Kityyn, voi tehdä elämällään jotakin.
Tästä olisi varmastikin mielenkiintoista keskustella vaikka kuinka, ellei koko ajan otsalohkoa kutittaisi se karu ajatus että kapinaviestisi systeemejä vastaan ja oman väärinymmärretyn neroutesi toitottaminen olisi vain eskapismia siitä ettei ole koskaan nostanut persettään oikeasti ylös ja tehnyt elämällään mitään. On helpompaa olla havukka-ahon ajattelija jossain kaukana, kuin pistää itseään oikeasti likoon ja yrittää muuttaa maailmaa.
Älä stressaa kun en minäkään muita syyllistä.
Minun luuseriuteni ja rappiotilani ei ole kenenkään muun syytä kuin itseni.
Syyllisyyttä koen omasta lamaantumisestani, varsinkin siitä etten ole hoitanut varsinaista elämäntehtävääni, eli eläinoikeus- ja luonnonsuojeluhommaa. Ilmeinen messiaskompleksi minulla, mielisairautta varmaan sekin.
Perusluonteestani johtuvia sopeutumisvaikeuksia toki on, ja niiden käsittely on vienyt liikaa aikaa. Oikeastaan olisin tarvinnut saman läpikäyneen valmentajan, mutta sellaista ei ole vastaan tullut.
Sitten vahitellen on helpottanut hyväksyä suhteellinen omituisuuteni. Vaikka naiseniskentäpuuhissa. En enää viitsi stressata, pitäisikö minun naista saadakseni ohjeiden mukaan muuttua sosiaalisemmaksi ja pukeutua trendivaatteisiin. Siinä on nimittäin se, että niin neuvovat ovat oikeasti itse sosiaalisia alunperinkin, pitävät sosiaalisuutta ja ehkä trendikkyyttä ihanteena. Minä taas en, ja itseäni vastaan rikkoisin ja pelleksi rupeaisin jos pelkän pillun takia moiseen alkaisin. Joten antaapa baariporukan hypellä keskenään, niinniin baareissa luonnostaan viihtyen. Ihan eri laji kuin minä. Mitä sitä kadehtimaan kun en kadehdi pingviinienkään pariutumismenoja.
Sitten olen vierastanut ihmisiä jo kauan ennen luuseriutumistani.
Kun katsoo ihmisiä, niin näkee perussuomalaisia, joiden maailma rajoittuu kysymyksiin: "Onko kaanis ilima? No tuliko kallaa? Onko hyviä pottuja? Voe kun suomi saes mitallin ja voettaes euroviisuissa." Ihmiset sitoutuvat puoluekantoihin ja ajattelevat niinkuin puolue ajattelee. Uskonnollisuuteen taipuvaiset ihmiset taas useimmiten valitsevat jonkun valmiin uskonnon opit. Kamppailulajiharrastajat opettelevat katojaan kuin koneet. (Vaikka Bruce Leellä oli siihen jotain sanottavaa
) Vanhemmat lukevat kasvatusoppaita ja hokevat oppimiaan lauseita: "lapsella pitää olla rajat". Suomalaiset riisuvat kenkänsä sisällä ja pitävät koiransa hihnassa, kun käsketään.
Koulussa lahjakkaat ihmiset ihan tosissaan kuuden ällän jälkeen miettivät lähtisivätkö tuomareiksi, lääkäreiksi, ekonomeiksi vai insinööreiksi. Kuulemma vaikea valita. Harvoin palavaa intohimoa vain yhteen noista tai mihinkään muuhun asiaan. Saattaisi johtua ns. aikuismaisuudesta ja ylivertaisesta sosiaalisesta velvollisuudentunnosta. Niitä ihmisiä tuntien vaikea uskoa. Ehkä sittenkin on niin, että tuossa valmiissa lokerossa menestymisessä ovat heidän maailmansa ja ymmärryksensä rajat? Kaikkia noita ammattilaisia toki itsekin tarvitsen, hyvä kun tekevät, mutta tuon ihmistyypin tavan suhtautua omaan elämäänsä koen vieraaksi.
(Mutta joo, itse olisin halunnut lentäjäksi, koneiston osaksi siis, mutta liian huonot silmät)
Tit-for-tat keljuilun jatkona tuo sinun killkillin sanoin "hevonpaskabingo" -sanastosi ammattiosaamisketjussa. Kai sinä käsität, että omien piiriesi ulkopuolella tuollaiselle nauretaan, ja loppukäyttäjä-asiakkaat paskat nakkaavat biztalkistasi? Itse luulen, että tuotekehittelyä vain haittaa jos asiat jaottelette noilla kankeilla kauppalehti/johtamisopas -sanoilla. Eikö tuollaisen sisäistäminen sitäpaitsi ole oman itsen ja luovuudensa tappamista?
Tuo sillä lepyttelyllä, että minä en sinun töitäsi oppisi koskaan tekemään, aivojeni laskentateho ei riittäisi.
Minä taas.. ei paljoa raakaa laskentatehoa teihin oikeisiin IT-nörtteihin verrattuna. Ei kirjoitustaitoakaan johonkin Snapaheadiin tai aliarvostettuun Slamiin verrattuna.
En ole kulttuuriolento vaan säikähtänyt villieläin.
Pienestä pitäen olen ihmetellyt, mikä tämä maailma on missä elän ja tarttisko minun tehdä jotain sen hyväksi. Olen epäonnistunut joo. Koskaan en ole käsittänyt, miksi valmiisiin muotteihin niin halulla sopeudutaan. Sitä aikuismaista vastuuntuntoako? Viisauttako? En aina usko. Yksi naapurini luki lisensiaatiksi ja halusi firmojen tiedottajaksi. Intohimona tiedottaa ja tehdä peeärrää mille vaan firmalle. Miksi? Eikö se ole sama kuin itsemurha? Vai eikö omaa itseä edes olekaan, jonka siinä tappaisi?
Minulle tulee tästä kauhufiilis. Että onko eläviä ihmisiä olemassakaan, vai ovatko kaikki vain ohjelmoituja robotteja? Sama kauhu jonka sinä ehkä kokisit, jos huomaisit että muut ihmiset ovatkin zombieita.
Eikä tämä oloni ole kenenkään muun syy. Ei ketään "pahaa jätkää". Vain oma kummallisuuteni.
Oikeille neroille on tyypillistä sitkeys ja piittaamattomuus siitä, ymmärtääkö muu maailma heitä. Mistä he sen vahvuuden saavat, en aina käsitä. Tuskin joku Shakespeare suri sitä, ymmärtääkö sen ajan yleisö eli oppimaton katurahvas hänen näytelmiensä kaikki nyanssit. Mutta entäs jos se johtui siitä, että Shakespeare uskoi ihmisistä liian hyvää ja kuvitteli heidän ymmärtävän? Bach taas oikeutti taiteensa sillä, että hän sävelsi "Jumalan kunniaksi". Mutta entäs jos ei usko sellaiseen Jumalaan? Entä onkin vain minä ja ihmismassat joiden erilaiseen tietoisuuteen kokee hukkuvansa?
Yllä mainitusta länsimaisesta akateemisesta filosofiasta.. ei se niin tärkeää ole minullekaan. Eikä ole mikään ainutkertainen oivallus, että länsimainen filosofia on pääosin näennäisongelmia, eikä mikään oikea tiede. Sen joko tajuaa tai ei pysty tajuamaan, ja on siis minun mielestäni kuin kaksiulotteinen olento kolmiulotteisessa maailmassa.
Sinne sekaan meno "menestystä" yrittämään taas olisi aika turhaa, jos ei koko alaa arvosta. Ja sitkeä ennakkoluuloni on, että länsimainen filosofia on kyseenalaistamattomiin lähtöoletuksiin perustuvaa Uskontoa. Miksi pyrkiä kardinaaliksi, jos olen ateisti?
Tietty joo masentavaa, että sitä niin "viisaana" pidetään. Parempi pysyä kaukana kuitenkin.
Aikaahan se vie sulatella näitä pettymyksiä ihmisiin, politiikkaan, uskontoon ja filosofiaan. Lopulta jää se anteeksi vaan tyytyminen siihen, että on sentään oma nenä paskan yläpuolella. Että on sittenkin enemmän elossa kuin kiiltävät tehokoneet, vaikka kuolemaa tekeekin. Enkä jaksa lässyttää tässä, että "saatan toki olla täysin väärässäkin". Nerohan näet TIETÄÄ olevansa oikeassa!
"Juokse villi lapsi,
juokse kauemmaksi.
Siellä kasvat vahvemmaksi
ja vapaammaksi!"
Olen aina sanonut, että naiset voisivat pyytää vuorostaan miehiä treffeille ja viedä lätkämatsiin.. mutta että horatsuja bongaamaan.. (vaikka ei tämä treffikutsu ollutkaan.)
