Kitinä

CandyMan kirjoitti:Kunhan tuo auktoriteettien puuttuminen tilanteeseen suoritetaan oikealla tavalla. Jos rehtori tyytyy julistamaan aamunavauksessaan "Tietoomme on tullut että jotakuta kiusataan koulussamme, ja tätä emme suvaitse.", jotenkin tuntuu että se tekisi kiusatun olon entistä kiusallisemmaksi ja tekee hänestä entistä enemmän silmätikun.

Eikös tuo ajattelu ole identtinen perheväkivaltatapauksissa, joissa uhri ei kehtaa syyttää pahoinpitelijäänsä? Kyse lienee enemmän tilanteen aiheuttamasta pelkoreaktiosta/poikkeutilakäyttäytymisestä (esim. Tukholma-syndrooma) kuin mistään muusta. Uhri kokee ansaitsevansa kohtalonsa ja kaikenlainen puuttuminen tähän on merkki uhrin heikkoudesta eli siitä, että hän ansaitsee vieläkin enemmän tulla kiusatuksi/hakatuksi.

Riemumieli kirjoitti:

CandyMan kirjoitti:Kunhan tuo auktoriteettien puuttuminen tilanteeseen suoritetaan oikealla tavalla. Jos rehtori tyytyy julistamaan aamunavauksessaan "Tietoomme on tullut että jotakuta kiusataan koulussamme, ja tätä emme suvaitse.", jotenkin tuntuu että se tekisi kiusatun olon entistä kiusallisemmaksi ja tekee hänestä entistä enemmän silmätikun.

Eikös tuo ajattelu ole identtinen perheväkivaltatapauksissa, joissa uhri ei kehtaa syyttää pahoinpitelijää? Kyse lienee enemmän tilanteen aiheuttamasta pelkoreaktiosta kuin mistään muusta. Uhri kokee ansaitsevansa kohtalonsa ja kaikenlainen puuttuminen tähän on merkki uhrin heikkoudesta eli siitä, että hän ansaitsee vieläkin enemmän tulla kiusatuksi/hakatuksi.

Ei ole. Kuten sanoin, kyse on siitä miten asiaan puututaan. Voidaanhan ajatella että perheväkivaltatapauksessa uhrin tilannetta ei juurikaan helpottaisi jos joku sosiaali-ihminen vain tyytyy soittamaan väkivaltaa toteuttavalle osapuolelle ja hieman kyselee väitetystä perheväkivallasta, tai ehkä jopa hieman uskaltautuisi nuhtelemaankin häntä. Tällaisessa tapauksessa parempi ratkaisu voisi olla uhrin muuttaminen joko turvakotiin tai sukulaistensa luokse, mutta eikös silloin voitaisi samalla tavoin itkeä "Miksi uhri joutuu aina joustamaan? Miksei hakkaajaa pakotettu muuttamaan pois kodista uhrin luota?".

Jos aletaan puhua esim. kiusaajien siirtämisestä toiseen kouluun, eikö ensin pitäisi pystyä jotenkin vedenpitävästi todistamaan mihin tarkalleen on syyllistytty ja ketkä ovat syyllistyneet? En ole toiminut luokanvalvojana, mutta voisin kuvitella että suurin osa kiusaamisesta tapahtuu heidän valvontansa ulkopuolella. Vai pitäisikö koulusta erottamisissa luottaa vain uhrin sanaan, ja samalla erotetaan myös pari jotka sattuivat vaan olemaan paikalla kun kiusaaminen tapahtui (ja jotka uhri siten koki kiusaajiksi)? Eivät nämä ole niin yksioikoisia ja helppoja asioita kuin jotkut tuntuvat ajattelevan.

CandyMan kirjoitti:Ei ole. Kuten sanoin, kyse on siitä miten asiaan puututaan.

Nymmää ymmärrän ja komppaan. Ajattelin vain sitä, että kun asiaan puututaan (siis oikealla tavalla), niin silloin katuma-ajatukset olisivat merkki pelkoreaktioista (ei viitsitä nostaa meteliä, ehkä olin sakinhivutuksen tarpeessa jne.).