Geeniruokaa vaiko eikö
Lähetetty: 26.08.2006 11:06
Geenimanipuloidusta ruuasta kiistellään edelleen. Miksei siis kitistenkin?
Niille, joita itkuisella mirjapyykkö-katseella tehostettu "ihminen ei saa leikkiä jumalaa" -vetoomus lähinnä ärsyttää, argumentti geenimanipulaatiota vastaan on se, että geenien toiminta tunnetaan edelleen huonosti. Geeni - eli pätkä DNA:ta - ei toimi yksiselitteisesti. Sama pätkä DNA:ta voi aktivoitua eri osista ja synnyttää useita erilaisia proteiineja - joita puolestaan vielä solussa olevat entsyymit muokkaavat entisestään. Koska solujen molekyyliliikenne poikkeaa eri lajien välillä ja nämä verkostot ovat hyvin monimutkaisia, ei kyetä tarkkaan varmistamaan että yhdestä lajista toiseen siirretty geeni toimii juuri sillä tavalla kuin halutaan, ilman arvaamattomia seurauksia.
Tätä aluetta tutkimaan on noussut genetiikan seuraajaksi niinkutsuttu epigenetiikka, joka keskittyy geenien sijasta koko niitä ympäröivään molekyyliverkostoon. Ala on kuitenkin vielä nuori ja sillä on suuria esteitä kavuttavanaan, sillä biologian verkot ovat kerrassaan itsetarkoituksellisen kryptisiä. (Tilannetta kuvaa hyvin se, että googlettamalla "epigenetiikka" ei löydy kuin 5 osumaa. Siksi englanninkielinen linkki.)
Yksi argumentti geeniruuan vastustamisen vastustamiselle (?) on se, ettei saisi tuomita itse menetelmää - geenimanipulaatio on vain menetelmä, siinä missä jalostus ja lannoituskin. Ongelma ei siis ole siinä että lajeja geenimanipuloidaan, vaan siinä millaisiin tarkoitusperiin tätä käytetään. Eli huomioidaanko tuotteessa myös asiakkaiden ja ympäristön edut, vaiko pelkästään yhtiön taloudellinen etu. Toisin sanoen itse geenimanipulaatiota ei kannata vastustaa, vaan keskittyä bisnekseen ja politiikkaan niiden takana.
Esimerkkinä suuryhtiöiden kehittelemät torjunta-aineita kestävät lajikkeet, jotka paitsi lisäävät torjunta-aineiden käyttöä ja myyntiä, myös sotkevat viljelysalueiden mullan eliötasapainon aika pahasti. Lopulta käy kuten sairaalabakteereille käy, eli kehittyy myös torjunta-aineiden kestäviä tuholaisia. Yhtiöt eivät näe tässä ongelmaa, vaan vain mahdollisuudet jatkobisnekselle kehittää uusi lajike ja uusi sille sopiva torjunta-aine - ja viljelijäin eliöyhteisöt alkavat huutaa leipää. Lajikkeita kehittelevät yhtiöt eivät siis huomioi kaikkia tekijöitä. En osoittelisi heitä kuitenkaan sormella sokeasta taloudellisen edun tavoittelusta, sillä täytyyhän homman kuitenkin olla kannattavaa että siihen ryhdytään.
"Maailman ruokkiminen" on geenimanipulaation puolesta melko heppoinen peruste maailmassa, jossa osa ylensyö itsensä hengiltä ja loppu kärsii nälänhätää. Ongelmana ei ole ruuan puute, vaan sen jaka(utu)minen.
Mitä sinä olet mieltä? Kuten yleensä, minun on vaikea olla mitään mieltä näiden kaikkien vahvojen perustelujen valossa. Veikkaan kolmosta. Mitä mä voitin?
Niille, joita itkuisella mirjapyykkö-katseella tehostettu "ihminen ei saa leikkiä jumalaa" -vetoomus lähinnä ärsyttää, argumentti geenimanipulaatiota vastaan on se, että geenien toiminta tunnetaan edelleen huonosti. Geeni - eli pätkä DNA:ta - ei toimi yksiselitteisesti. Sama pätkä DNA:ta voi aktivoitua eri osista ja synnyttää useita erilaisia proteiineja - joita puolestaan vielä solussa olevat entsyymit muokkaavat entisestään. Koska solujen molekyyliliikenne poikkeaa eri lajien välillä ja nämä verkostot ovat hyvin monimutkaisia, ei kyetä tarkkaan varmistamaan että yhdestä lajista toiseen siirretty geeni toimii juuri sillä tavalla kuin halutaan, ilman arvaamattomia seurauksia.
Tätä aluetta tutkimaan on noussut genetiikan seuraajaksi niinkutsuttu epigenetiikka, joka keskittyy geenien sijasta koko niitä ympäröivään molekyyliverkostoon. Ala on kuitenkin vielä nuori ja sillä on suuria esteitä kavuttavanaan, sillä biologian verkot ovat kerrassaan itsetarkoituksellisen kryptisiä. (Tilannetta kuvaa hyvin se, että googlettamalla "epigenetiikka" ei löydy kuin 5 osumaa. Siksi englanninkielinen linkki.)
Yksi argumentti geeniruuan vastustamisen vastustamiselle (?) on se, ettei saisi tuomita itse menetelmää - geenimanipulaatio on vain menetelmä, siinä missä jalostus ja lannoituskin. Ongelma ei siis ole siinä että lajeja geenimanipuloidaan, vaan siinä millaisiin tarkoitusperiin tätä käytetään. Eli huomioidaanko tuotteessa myös asiakkaiden ja ympäristön edut, vaiko pelkästään yhtiön taloudellinen etu. Toisin sanoen itse geenimanipulaatiota ei kannata vastustaa, vaan keskittyä bisnekseen ja politiikkaan niiden takana.
Esimerkkinä suuryhtiöiden kehittelemät torjunta-aineita kestävät lajikkeet, jotka paitsi lisäävät torjunta-aineiden käyttöä ja myyntiä, myös sotkevat viljelysalueiden mullan eliötasapainon aika pahasti. Lopulta käy kuten sairaalabakteereille käy, eli kehittyy myös torjunta-aineiden kestäviä tuholaisia. Yhtiöt eivät näe tässä ongelmaa, vaan vain mahdollisuudet jatkobisnekselle kehittää uusi lajike ja uusi sille sopiva torjunta-aine - ja viljelijäin eliöyhteisöt alkavat huutaa leipää. Lajikkeita kehittelevät yhtiöt eivät siis huomioi kaikkia tekijöitä. En osoittelisi heitä kuitenkaan sormella sokeasta taloudellisen edun tavoittelusta, sillä täytyyhän homman kuitenkin olla kannattavaa että siihen ryhdytään.
"Maailman ruokkiminen" on geenimanipulaation puolesta melko heppoinen peruste maailmassa, jossa osa ylensyö itsensä hengiltä ja loppu kärsii nälänhätää. Ongelmana ei ole ruuan puute, vaan sen jaka(utu)minen.
Mitä sinä olet mieltä? Kuten yleensä, minun on vaikea olla mitään mieltä näiden kaikkien vahvojen perustelujen valossa. Veikkaan kolmosta. Mitä mä voitin?