Juuri palattu yhdistetyltä loma- ja työreissulta Israelista. Tuon kauempana en ole toistaiseksi vielä käynytkään koto-Suomesta.
Hyvää:
- ruoka, vaikka olikin kosheria. En ihmettele että monet paikalliset ovat lihavia vaikka asepalvelus onkin kaikille pakollinen. Sea food pasta oli aivan saatanan hyvää, ja viimeisen illan brassiravintolassa käynti päättyi ähkyyn, kun pöytään kärrättiin jatkuvasti uusia lihapaloja. Kalkkunan sydäntä en tosin pistänyt poskeeni, jätin tilaa maukkaammalle lihalle.
- naiset: rakastuin matkan aikana 148 kertaa. Jonkun väitteen mukaan Israelissa on suurin prosentuaalinen osuus naisista kauniita kuin missään muussa maassa. Tiedä nyt tuosta, mutta älyttömän hyvännäköisiä siellä seassa joka tapauksessa oli, jopa näin talvella. Hyvänä puolena oli laaja skaala vaikka israelilaisia onkin vain hiukan enemmän kuin suomalaisia (7 milj): oli vaaleista blondeista tummiin kauriinsilmiin, kaikkia tasapuolisesti.
- ihmiset osaavat peittää yllättävän hyvin jatkuvan kuolemanpelon alla ja vihamielisten kymmeniä kertoja isompien maiden puristuksessa elämisen. Oli vaikea uskoa että puolta vuotta aiemmin alueelle satoi parisenkymmentä hizbollahin rakettia, pääkohteena ilmeisesti alueella oleva valtava kemikaalitehdaskompleksi, joka on muuten upeasti valaistu yöllä. Muutenkin todellisuus on siellä jotain toista kuin täällä.
Siinä missä Jerusalem Post:ssa normaali uutinen oli esim. oikeudenkäynti 13-v palestiinalaistytön ampuneita israelilaissotilaita vastaan ja josko he olivat saaneet salaiset ohjeet ampua yöaikaan varoittamatta kaikkia lähestyviä kohteita, paluulennolla lukemassani keskiviikon Hesarissa uutisoitiin HKL:n bussissa virtsanneesta humalaisesta ja kuinka bussikuski ei ollut tehnyt asialle mitään. Kauheita tapauksia toki molemmat. Paikallislehdissä uutisoituja Lähi-idän uutisia ei voinutkaan enää ohittaa olankohautuksella "kun ne tapahtuvat jossain kaukana".
Huonoa:
- Joskus tuntui kummallista solidaarisuuden puutetta jokapäiväisissä asioissa, esim. vikana aamuna muut taksikuskit eivät meinanneet päästää pussitettua taksisuhariamme pois pinteestä, ilmeisesti tarkoituksena jotta me olisimme vaihtaneet heidän kyytiinsä. Toisena päivänä taksikuski käski taksiin jo istuneen asiakkaan pois koska arveli saavansa meidän kyydistämme enemmän rahaa. Tuollaista suomalaisille outoa toimintaa.
- Liikennekulttuuri oli arvatenkin hanurista. Tarkoituksena on aina ajaa keskiviivalla jotta hallitsee kahta kaistaa samanaikaisesti. Takaisintulomatkalla Tel Aviviin pääsikin näkemään ihan läheltä liikenneonnettomuuden ohittaessamme sellaisen hitaasti, joku nuori nainen oli ilmeisesti ajanut päin betoniseinämää hetkeä aiemmin. Auton etuosa oli rusinana ja neiti vielä sisällä. Ei onneksi näyttänyt hengenvaaralliselta tilanteelta.
- Paluulennolla vieressä istunut ja aktiivisesti tuttavuutta tehnyt saksalaisneitokainen jäi kummittelemaan mieleeni.
Katsotaan josko sieltä on mitään järkeviä kuvia. Minulla ei kameraa ollut, joten olin työkaverin varassa, joka taasen ei näppäillyt niin innokkaasti (enää). Mäen päällä olevan hotellin 19. kerroksesta oli ihan kiitettävät näkymät.
Sitten Känädään.
Ehkä mäkin sit kun oon oikeesti aikuinen 
Mua siis tosi paljon kiinnostais Israel/Palestiina -reissu, mutta toistaiseksi en ole uskaltanut/saanut mahdollisuutta lähteä, vaikka sieltä useampikin tuttu on elävänä palannut, toisin sanoen ei siis yksikään kuolleena.
