NuoriDaavid kirjoitti:Mutta päätöset saattaisivat olla silti parempia, koska uudelleen valinnasta ei tarvitsisi välittää.
Itse asiassa nykyisen systeemin ehkä suurin vahvuus on siinä, että monet kansanedustajat ovat ammattipoliitikkoja ja he pyrkivät varmistamaan uudelleenvalintansa. Suurin osa yrittää siis olla ryssimättä ja he petaavat tulevaisuuttaan päättäjien joukossa, eivät päättäjien ulkopuolella. Jos minut valittaisiin arvalla, niin olisin kiinnostunut vain lahjuksista ja pestiä seuraavista palkkioduuneista.
urpiainen kirjoitti:Otetaan vaikkapa ihan random 200 hengen porukka, jolle annetaan päätettäväksi joku asia. Lähtökohtaisestihan tulos olisi kansanäänestyksen kaltainen: verot valtion maksettaviksi ja rikolliset hirtetään eduskuntatalon pylväisiin. Mutta jos tälle porukalle annetaan mahdollisuus saada laaja asiantuntijatieto käyttöön, jos he saavat kuulla eri lobbareita ja tutkijoita kattavasti, niin kannat muuttuvat nmopeasti ja lopputuloksena saadaan vähintään yhtä hyvä tulos kuin eduskunnasta - eihän tämän esimerkin tilanne sitten enää niin eduskunnasta eroakaan.
Olen aika vakuuttunut, että lähes yhtä hyvään lopputulokseen päästään rajaamalla äänestettävät asiat fiksusti. Käytännössä lobbareiden ja asiantuntijoiden kuulemisessa ei ole kysymys oikeiden vastausten löytämisestä, vaan tuon tuomat hyödyt keskittyvät täydellisen hevonpaskan poistamiseen ihmisten ajattelusta. Tyypillisesti hyvinkin yksinkertaisen trade offin sisällyttäminen kysymykseen auttaa tavallista tallaajaa oikeille raiteille. Valistunutkin päättäjä on tyypillisesti täydellisen kyvytön ennustamaan päätöksensä tarkkoja seurauksia, joten päätökset pitäisi rajata sellaisiin asioihin, joista jostain syystä pitää tai joista ehdottomasti halutaan päättää.
Kiinan taloudellinen menestys ja toisaalta euroopan velkakriisi ovat aika hyviä esimerkkejä siitä, että monien asioiden hoitaminen ei vaadi demokratiaa ja toisaalta demokratia voi olla hämmästyttävän kyvytön hoitamaan yhteisiä asioita. Miten oli mahdollista, että euroalue ei tehnyt mitään, vaikka kaikki asiantuntijat kykenivat jo euron alusta asti kertomaan mitä yhteinen valuutta vaatii?
Yhteiskuntien ymmärtämisen kannalta seuraavat vuosikymmmenet tulevat olemaan mielenkiintoisia. Läntisten demokratioiden kyky kasvattaa hyvinvointiaan on kyseenalainen ja monet nousevat maat ovat hyvin erilaisia järjestelmiä. Toivottavasti tulevaisuus opettaa meille jotain valtion roolista. En ole lainkaan vakuuttunut, että totuus löytyy niistä maista, joissa talouskasvu nyt vain sattui alkamaan ensimmäisessä aallossa.