James Potkukelkka kirjoitti: 03.05.2024 8:31
urpiainen kirjoitti: 02.05.2024 15:08
vaan pikemminkin liberaalin demokratian kaventumista
Minkäslaisia tuollaisia pyrkimyksiä oikeistolla Suomessa on? Eivätkös esim vihapuheen ja maalittamisen kieltävät hankkeet (jotka todella rajoittaisivat sananvapautta) ole olleet vasemmiston hankkeita?
Suomihan lienee edelleen vakavammin otetuissa listauksissa (esim. se tännekin usein linkkaamani Freedom House) varmaan maailman vapain valtio juuri liberaalin demokratian edellytysten mielessä. En odota tästä tipahtamista jonnekin Puolan-Unkarin tielle mitenkään salamannopeasti, sen verran meillä lienee institutionaalista suojarakennetta liberaalin demokratian peruselementeille. Mutta kyllä mun mielestä äärioikeiston ajama poliittinen suunta on selvä, vaikka keinot ovatkin vielä enemmän pehmeitä, poliittiseen diskurssiin ja Overtonin ikkunaan liittyviä kuin suoria lakimuutoksia tai muuta sellaista institutionaalista vainoamista.
Mutta siis sisällöllisesti, jos nyt katsoo vaikka tällaista listaa liberaalin demokratian peruspiirteistä (tuo tarkempi määritelmä -kohta), niin aika moni niistä on persujen (ja kravattipersujen) kiihtyvän kritiikin kohteina:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Liberaali ... telm%C3%A4
Tuon listan demokratia-osuus on vielä aika turvassa. Hyökkäys demoratiaa vastaan näkyy enemmän siinä, että demokratia ei selvästikään ole näille itseisarvo, vaan keino saada valtaa, jolla päästään määräämään ohi vähemmistöryhmien intressien. Liberaalin demokratian kulmakiviä on enemmistön tyrannian torjuminen vahvalla vähemmistösuojalla. Kun kuuntelee nykyoikeistoa, tämä jäsennys on aika kateissa, ja demokratiassa korostuu liberaalin jäsennyksen sijaan nimenomaan majoritaarinen parlamentarismi: parlamentaarisen enemmistön turvin sanellaan, ei neuvotella. Diskurssia ohjaavat autoritaarisuus, hierarkisuus, vähät välittäminen oikeusvaltiosta ja vähemmistöistä sekä ihmisten jyrkkä kategorisointi (tämä maanisuus sukupuolibinäärisyyden ja vastaavien kanssa on, kuten von Wright sanoisi, symptoomi jostain syvemmästä, ja tässä yhteydessä se syvempi on protofasismi).
Korruptiokohta on myös aika vähäistä, tai ainakaan poliittisissa nimityksissä ja sen sellaisissa ei juuri erota aiemmastakin maan tavasta. Ehkä joku PeVin päämäärätietoinen politisointi on räikein esimerkki.
Ilmaisu- ja uskonnonvapaus tuon sivun listan mielessä on haastettu, mutta sekin vielä enemmän diskurssin kuin viranomaistoimien tasolla (eli olemme siinä kohdassa, jossa suunta pitäisi kääntää). Mediaa vastaan kohdistetaan maalituskampanjoita, jopa ministerit tekevät tätä tavalla, joka vielä hetki sitten olisi ollut aivan mahdotonta. Suomen pisteet lehdistönvapausindekseissä ovat jo pudonneet. Poliittisista kilpailijoista puhutaan tavalla, joka olisi sekin ollut mahdotonta ennen persuja. Oma lehti ei sitoudu minkäänlaisiin eettisiin ohjeisiin tai median itsesäätelyelimeen, vaan varaa oikeuden väännellä totuutta miten tahansa näkee asiaansa parhaiten ajettavan. Taiteelle, tieteelle ja opetussisällöille vaaditaan oikeaoppisuutta valvovaa poliittista komiteaa, ja tutkijoita koitetaan diskreditoida surutta, jos tieteellinen argumentaatio ei tue ideologiaa.
Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus on vähintäänkin kyseenalaistavan kritiikin kohteena, vaikka toki literalismilla sanotaan, että vapautta ei rajoiteta, kunhan kysytään.
Laillisuusperiaate on harvinaisen hyökkäyksen kohteena, jos lakiloordit valvovat laillisuutta, politiikan huipulta vaaditaan heidän erottamistaan. Ministeriövetoista oikeuslaitoksen riippumattomuuden vahvistamista jarrutetaan poliittisin perustein.
Yksilön itsemääräämisoikeus ei ole suoraan uhattuna, enemmän ollaan tuolla kulttuurin ohjaamisen ja indoktrinaation tasolla. Tiedämme, että kansalaiset, tutkijat, toimittajat jne välttävät kritisoimasta äärioikeistoa, tai kirjoittamasta äärioikeistolle tärkeistä aiheista, koska semiorganisoitu törkytulva, joka siitä heti seuraa, sekä suoranaiaset uhkaukset vaikka somessa, on niin raskas hyökkäys. Ja siis meillä ei tosiaan ole ollut poliittista väkivaltaa toisinajattelijoita kohtaan tässä mittakaavassa sitten edellisen äärioikeiston nousun 1930-luvulla. Uhka on vielä pieni, mutta on aivan hurjaa, miten tätä vähätellään ilmiönä. Se, että valtion korkein johto on limittynyt ekstremistisen väkivaltaokeiston kanssa on aika hurjaa.
Mä ne näe minkäänlaista vastaavaa, laajaa ja kokonaisvaltaista poliittista hyökkäystä liberaalin demokratian luonnetta vastaan vasemmiston taholta.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."