Sisustaminen ja eläimet

[mustaenkeli]

Kertokaa. Kuinka huomioitte mahdolliset eläimenne kotia sisustaessa.
Tai vaihtoehtoisesti, kuinka eläimenne huomioi kotinne.

Pysyykö posliiniastiat hyllyjen päällä? Kirjat kirjahyllyssä? Mites se läpikustu sohva? Montako kaukosäädintä järsitty kappaleiksi? Entäs viherkasvien henkiinjäämisprosentti?

Millaisia toimenpiteitä kotiinne on tarvinnut tehdä eläimen myötä, vai onko eläin saanut tuhota kaiken rauhassa?

[KisSandra]

Kukista olen luopunut. Joskin suunnitelmissa on niiden takaisin hivuttaminen ja erinäiset toimenpiteet tämän onnistumiseksi (=kukkien sijoittamispaikkojen valinta ja tarpeeksi äitelät kissankarkotteet purkkien reunoille tmv.)

Koriste-esineiden osalta en ole suuria (tai vaikeiksi kokemiani) muutoksia joutunut tekemään. Toki vähän sijoittelussa on kissojen kulkereittejä ajateltu. Nykyisin esimerkiksi kirjahyllyn päällä ei ole kuin seinän vieri pulloja täynnä (ihan hyvin ovat pystyssä ja paikallaan pysyneet siinä), tämä siitä syystä, että hyllyn päällys on ainoa paikka huushollissa mistä kissat oikeasti näkevät ulos ja pihan tapahtumiin.

Sohvia tai muitakaan huonekaluja meillä ei ole kustu. Raapiminenkin on pysynyt kohtuudessa (=sohva ja muut näkyvät kalusteet on jätetty rauhaan, sängynalus sen sijaan on hiukan päässyt kärsimään).

Enemmän mieluusti huomioisin kissojani sisutuksessa, ostamalla esimerkiksi korkean kiipeilypuun ja rakentamalla ulkoiluhäkin. Tän hetkinen parveke todella hankalan mallinen edes suunnitella mtn häkkejä, olenkin hakenut samasta talosta (siis tehnyt talon sisäisen vaihtohakemuksen) sellaista kämppää missä olis lasitettu parveke, sitten sais kissat olla parvekkeella paljon vapaammin.

[mustaenkeli]

Mulla viimonen kaktus lähti, kun Maukka meni moista popsimaan. Sen jälkeen ei oo minkäänmoisia kasveja näkynyt. Toinen juttu, mitä Maukka rakasti, oli kaikki tärkeät paperit, laskut, koulujutut yms. jos en aamulla riittävän aikasin noussu kippaamaan katille ruokaa, ni yöpöydän päältä ne kaikki tärkeimmät paperit sai kynsistä ja hampaista kyytiä. (Piti opetella laittaa arvopaperit laatikkoon).

Viimekesän hoitokoira söi kännykkäni kuoret. Menin unohtamaan luurin sängyn päälle ja läksin töihin... näky ei ollu nätti, mutta saimpa uuet värikuoret. Siniset! Sen koommin en oo jättäny puhelinta koiralle leikkikaluksi.

Tuo sohva on kyllä aika raavittu... mutta ei niin törkeän näkönen ku se yks edellinen soffa... (Minneköhän sen heitin?! Naapurille kai...).

Niin, ja sitten sillä kesän hoitokoiralla oli tapana dyykkailla öisin roskiksia... ja johan oli taas päivällä koiran masu sekasin. Opin aika nopsaan nostamaan keittiön roskiksen aina yöksi siihen lavuaarin päälle.
Eikä leipäpussia passaa jättää mihinkään tassujen ulottuville, jos sitä leipää haluaa vielä kotiin palatessa syödä, tai sitä... mitä siitä mahdollisesti voisi olla jäljellä.

Kissojen vuoksi on tullu useamman kerran peittoja pestyä koneessa. Profity harrasti protestikseen kiukustuessaan kusemista peiton päälle....

[Riemumieli]

Koiralle mattoja lattialle, etteivät jalat mene ihan vänkyrälle. Muuten riittää kova kuri eli hyvät tavat. Koira ei tee mitään mitä ei halua, jos on vain valmis kouluttamaan eikä anna periksi niin kuin useat tuntuvat tekevän. Oikea tapa ei ole nostaa roskista pois koiran ulottuvilta, vaan opettaa koira siihen, ettei roskikseen kosketa.

Kissat ovat hankalampia, kun niihin ei kuri tehoa. Sisälle kusemiseen auttaa tietty kastrointi, seinille kiipeilyyn tuskin mikään. Onneksi kissa on sen verran hyvä liikkeissään, että pahoja vahinkoja sattuu harvoin.

[Geetzu]

Kisujen kanssa en ole elellyt mutta koirat ovat kyllä aina pentuaikana jo vaatineet omat pikku juttunsa, jotka sitten jääneet perheessä tavoiksi, vaikkei niiden ylläpitoon enää ehkä tarvetta olisikaan ollut... Johtovammaisena (hyi piuhaa näkyvillä yäk) ei niihin ole elukoiden vuoksi tarvinnut puuttua, samaten kukat ovat olleet poissa sisätiloista, mutta turvallisuussyistä on sohvan tai nojatuolin paikkaa vähän vaihdettu (kaikki hölmöt koirani aina halunneet noiden alle ja joskus jääneet jumiin saaden ihan hillittömän kohtauksen), kotoa lähtiessä tuolit siirretty tukevasti keittiönpöydän alle (yhdellä nartulla oli tapana kivuta yksinjäädessään pöydälle ja haukkua siitä sitten sopivasti ikkunakorkeudelta kadulla tallaajille), liesi turvattu, ekassa kodissani eli yksiössä keittokomerolla poistettiin aina sulakekin kun sen aikaisella vuffella oli tarve hyppiä uunia vasten, tsekata jos joku safkanmuru ois jääny hellalle. Samainen piski oppi avaamaan jääkaapin, siihen tuli semmonen hakanen. Ja roskikseen tietty.

Hmmh, mitäs vielä? No sisustukseen on vaikutettu ihan simppelisti syömällä vaikkapa mattoa just sen verran, että ihmisen on pakko ostaa uus, tai verhoja vähän natusteltu sieltä täältä, jolloin ihmisen on ollut pakko lyhentää ne fiksummiksi... 2 kaukosäädintä meni mutta ne korvasikin hienosti sellainen yhteinen, johon piski ei enää koskenut. Pari kännykkää latureineen syöty, jätti tavan nostaa tommoset aina tarpeeks korkeelle (ei päde aina, lapsi tuhonnut nyt jo 3 puhelinta ja yhden laturin). Huonekaluja ei muuten mulla ole tuhottu, eikä muutamaa pentupisuviikkoa lukuunottamatta sisään kuseksittu. Kyllä noi eläimet on helppoja verrattuna kakaroihin... :puuh: Tai no sama kakara-aika kai kaikilla suhteessa elinikään.

[Geetzu]

-- Oikea tapa ei ole nostaa roskista pois koiran ulottuvilta, vaan opettaa koira siihen, ettei roskikseen kosketa.

Tää on totta mutta onpa pirullisen hankala toteuttaa mikäli koiralla on yksinollessaan vapaa pääsy keittiöön. On hippasen turha antaa noottia sitten tuntien päästä kotiutuessaan kun banskunkuoret ja muut puolittain syötyinä pitkin kämppää...

[Riemumieli]

Tää on totta mutta onpa pirullisen hankala toteuttaa mikäli koiralla on yksinollessaan vapaa pääsy keittiöön.

En väittänytkään, että se olisi helppoa. Tarkoitin nimenomaan sitä, että annetaan liian helposti periksi. Tässä yhteydessä viittaan aloittamaani ketjuun ärsyttävistä rotista (nämä pienet koirat), joille ei ole opetettu yhtään mitään. Pienten koirien omistajat taitavat voittopuolisesti edustaa sitä osaa ihmiskunnasta, joille aamulla sängystä ylös nouseminen on jo saavutus sinänsä tjsp.

[Geetzu]

Tää on totta mutta onpa pirullisen hankala toteuttaa mikäli koiralla on yksinollessaan vapaa pääsy keittiöön.

En väittänytkään, että se olisi helppoa. Tarkoitin nimenomaan sitä, että annetaan liian helposti periksi. Tässä yhteydessä viittaan aloittamaani ketjuun ärsyttävistä rotista (nämä pienet koirat), joille ei ole opetettu yhtään mitään. Pienten koirien omistajat taitavat voittopuolisesti edustaa sitä osaa ihmiskunnasta, joille aamulla sängystä ylös nouseminen on jo saavutus sinänsä tjsp.

Joo, noita "pienelle koiralle ei niin tarvitse opettaa vaikkapa hihnassa nätisti kulkemista kun eihän se kenellekään ole fyysinen uhka, antaa räksyttää ja hyppiä, kyllä mä pidän hihnasta tukevasti kiinni" toki riittää... Moni tuommonen muuten aika hirviörakki on kyllä kotioloissa suht kivastikin. Esimerkkinä mielessä mummollani asuneet kaikki rakkinsa, chihuahuat ja kääpiömäyrikset, jotka eivät ole kotona hyppineet silmille kai kun tietävät jo olevansa pomoja, mitä nyt toi hassu mummo antaa rapsutusta ja ruokaa mitä nätimmin käyttäytyy... Clever ones. Ulkomaailmassa laumaa on puolustettava ja jos ei mummo sitä tee niin koiranhan on pakko (räksyttävät mallit).

[leila]

Hyvin vaihtelevasti lajista riippuen ovat lemmikit kotiin vaikuttaneet. Ehdottomasti helpoin tapaus on nykyinen beaglemme Musti, joka ei ole saanut juuri mitään vahinkoa aikaiseksi. Pentuna söi ehkä kahdet jo ennestään huonot kengät ja järsi yhden tuolin jalkoja. No tyhjensi se pyykkikorista minun likaisia alushousujani ja miehen sukkia, haisivat ilmeisesti samanlaisille. Mustilla oli pentuna ollessaan koirakaveri, jonka kanssa sai purkaa pahimmat energiat ja koska asumme isossa talossa, koira ei saa olla kuin tietyissä tiloissa. Meidän koiruus ei nuku sängyssä.

Kissat ovat kyllä mahdottomia sisustajia kynsiessään ja kiipeillessään. Tosin nekin rahoittuvat aikuistuessaan.

[Riemumieli]

Esimerkkinä mielessä mummollani asuneet...

Mummot ja vaarit vielä jotenkin ymmärtää, mutta ne kaikki muut omistajat. Koira otetaan syliin jo kilometrin päästä, ettei vain äidin pikku kultsipuppeli pelästy vastaan tulevaa keskikokoista koiraa. Sitten kun räksytys alkaa, oma koiruus ottaa toisinaan sen verran pulttia, että tekisi mieli päästää se irti opettamaan rotalle, ettei useita kertoja itseään isommille kannata päätään aukoa.

[Geetzu]

Sitten kun räksytys alkaa, oma koiruus ottaa toisinaan sen verran pulttia, että tekisi mieli päästää se irti opettamaan rotalle, ettei useita kertoja itseään isommille kannata päätään aukoa.

Ei isomman tarvitse ottaa pulttia jos on johtajallaan hanskassa.
(Ja vain kahdesta hyvin käyttäytyvästä itselläni kokemusta, shit mikä määrä tunteja varmaan upposikin harrastukseen: tee pinseristä ja rotikasta täysin luotettavia ja muu maailma noraavia, en jaksais tällä hetkellä.)

[ninnithequeen]

Molemmat sohvamme ovat ilmaiseksi saatuja, vanhoja, raavittuja, toinen kustukin, mutta päälliset tekevät ihmeitä. Ihan turha ostaa tonnin sohvaa tähän huusholliin.
Kynttilät pysyy aina TV-kaapin tai kirjahyllyn päällä, samoin kalleimmat/rakkaimmat posliini-ja lasiesineet.
Matot saan aina aamuisin ojennella paikoilleen, kun katit on leikkiny yöllä hippaa.
Kunnon tuuletusta (ulko-ovi ja partsin-ovi molemmat auki) voi harrastaa vain kun kissat on suljettuna tietokonehuoneeseen.
Mitään valkoista tänne ei hankita. Karvapallo-oksennukset näkyy esim. valkoisesta matosta vaikka kuinka pesisi. Tosin en muutenkaan kyllä tykkää valkoisesta.
Kanit eivät kyllä ole onnistuneet syömään kuin yhden johdon yksistä jouluvaloista. Soukan kämpässä tosin lähti tapetit seinästä...
Toinen kaneista veti napaansa parimetrisen kultaköynnöksen - juurineen. Kissat eivät juurikaan kukista välitä, rönsyliljat kun nostan amppeliin. Ne maistuisi kyllä.

[elco]

Kissa yritti sänkyyn nukkumaan yöllä --> huutoa, potku päähän.
Kissa raapi sänkyä --> turpaan, vesikidutusta, huutoa
Kissa melskaa vessassa yöllä --> potku, huutoa

Nyttemmin ei tarvitse tehdä mitään. Jos kissa saa visioita rajojensa testaamisesta niin huuto ja Rehtorin puhuttelu riittää palauttamaan ruotuun. Eläin rakastaa kurinpitäjää.

[Kimmen]

Kissa yritti sänkyyn nukkumaan yöllä --> huutoa, potku päähän.
Kissa raapi sänkyä --> turpaan, vesikidutusta, huutoa
Kissa melskaa vessassa yöllä --> potku, huutoa

Nyttemmin ei tarvitse tehdä mitään. Jos kissa saa visioita rajojensa testaamisesta niin huuto ja Rehtorin puhuttelu riittää palauttamaan ruotuun. Eläin rakastaa kurinpitäjää.

Onko "Kissa" tyttöystäväsi koodinimi?

[silsis]

Kissaihmisenä myönnän, että viimeiset kaksi vuotta yhtälö on ollut tekemätön paikka. Kun remppasin kämppäni ja ostin uudet kalut, niin jostain täytyi tinkiä, ihan jo taloudellisesti ajateltuna.

Sittemmin olen harkinnut kissan ostoa, ehkä jo ennen vuodenvaihdetta, ehkä.

Viimeinen kissani oli kyllä melkoinen painajainen, sillä sen krooninen kusitauti tuotti tarpeeksi päänvaivaa lääkeruokineen ja niin... kuseksimiseen. Raapiminen ei sekään loppunut raapimispuun ostoon, josta vuokranantajan 150 euron pyyntö uusien tapettien osalta jäi muistoksi.

[Riemumieli]

Ei isomman tarvitse ottaa pulttia jos on johtajallaan hanskassa.

Olet oikeassa ja sehän se ärsyttääkin.

[CandyMan]

En uskaltaisi enää mitään häkkieläintä vaikeampaa tapausta, pelkään niin sohvani ja johtojeni puolesta. Kuten se yksi helvetin luppakorvakani joka lahjoitettiin minulle; väittivät etteivät kanit pureskele johtoja kuten marsut, hamsterit ja muut jyrsijät. Mutta eikös jo ekan päivän jälkeen johtoja oltu pureskeltu, sen lisäksi että vuode oli täynnä papanoita? Oli pahus päässyt pakoon kaukalosta, koska minulla ei ollut vielä häkkiä. Palautin pahantekijän takaisin lähettäjällä ilmatiiviissä pussissa.

Undulaatteja tai viherpeippoja voisin ehkä kuvitella hankkivani. Akvaario on liian työläs pidemmän päälle, lapsena pidin useampia sellaisia.

[leila]

Eläin rakastaa kurinpitäjää.

Nimenomaan. Kuria ja ruokaa antamalla ainakin koira pysyy ruodussa.

[Geetzu]

Eläin rakastaa kurinpitäjää.

Nimenomaan. Kuria ja ruokaa antamalla ainakin koira pysyy ruodussa.

Vaan rajansa kaikella. Syyte nousis naps kun mun nähden potkasis ees kylkeen saatika vetelis turpaan kissaansa.

[martza]

Lapsillani on ollu kolme hamsteria ja kaksi Neitokakadua. Kun nämä olivat talossa niin sotkua riitti kerrassaan. Onneksi näitä otuksia ei enään ole enään.
Koirakin on mulla ollut joskus. Se oli sileäkarvainen Griffon.
Tässä siitä kuva, minkä näköisestä rodusta on kysymys.
http://www.agraria.org/cani/piccolobrabantino.htm.

Tämä oli todella ihana ja luttana koira. Eli 12 vuotiaaksi saakka, mukavan ja rakastettavan "koiran" elämän.

[Haemaeraemies]

Vie tuo hämähäkin terraario vähän turhaa tilaa keittiön työstasosta.
Mutta niin,en tajua miksi pitää ottaa kotiinsa kitumaan eläin ja viel vaikeuttaa omaa elämäänsä helvetisti siinä sivussa.

Ihmiset on typeriä.

[swirl]

Viherkasvien selviämisprosentti on meillä erittäin alhainen. Katti on nakertanut jopa erittäin piikikkääseen kaktukseen reikiä. Ja onnistui tuhoamaan myös minikasvihuoneen asukit pudottamalla kasvihuoneen kokonaisuudessaan ikkunalaudalta. TV-tason takaa on löytynyt muutamat pissat, joten siellä on rätti, johon säännöllisesti ruiskutetaan kissankarkotinta. Onneksi katti ei ole keksinyt pissata sohvalle tai sänkyyn

Arvokkaat koriste-esineet, kuten puolison isoisoisän kiinasta tuomat teeastiat, ovat vitriinikaapissa turvassa, vaikka kissa ei ole kyllä kertaakaan kiivennyt ainakaan meidän nähden kirjahyllyyn. Muutamat avohyllyillä olevat esineet on kiinnitetty karhutarralla alustaansa.

Vaatekaapeissa meillä on hakanen ovessa, koska muuten katti saa ovet auki ja kiipeää ylimmälle hyllylle köllistelemään tiputtaen matkalla valtaosan vaatteista. Eteisen kenkäkaapissa annetaan elukan suosiolla viettää aikaansa.

Parvekkeella on verkot, jotta katti voisi oleskella siellä vapaasti.

[leila]

Vaan rajansa kaikella. Syyte nousis naps kun mun nähden potkasis ees kylkeen saatika vetelis turpaan kissaansa.

Joo, kurinpito ei ole eläimen pahoinpitelyä. Meidän koira on kyllä niin älyttömän kiltti, että sille riittää tarpeen vaatiessa ihan puhuttelu jämäkällä äänellä. Olisi ihan hirveää, jos eläimet pelkäisivät minua. Mistään vaativammasta koirankoulutuksesta minä en mitään tiedäkään. Oma kasvatusperiaatteeni on ollut se, että koira elää meidän perheessä meidän tapoihin sopeutuen. Koira on otettu tiettyä tarkoitusta varten, ei keskipisteeksi meidän elämään. Sen tarpeista (ruoka, liikunta, seura) tietysti huolehditaan, mutta ylimääräistä paapomista ei juuri ole.

[Geetzu]

...

Haluun yhtyy kaikkeen, tosin mä myös tuhlasin sinkkuajan hellyystarpeet tehokkaasti lemmikkeihin, oli aika kärsiviä jopa toisinaan ja tartti musta lomaa. :p Mistään kateista mitään tietämättömänä uskallan väittää, että peruskokosen kissan ja ihmisen kokoisen koiran koulutuksessa voi kyllä käyttää hippasen eri otteita, tosin koosta huolimatta kaikella rajansa... Kun näin 100-kilosen äijän hirttävän kuristuspantaan noin 50-kilosta koiraa olin sitä mieltä, että nyt on äijän aika saada kättäpidemmästä...

[prosessi]

Koirien takia meillä ei ole mitään erikoisjärjestelyitä, ne osaavat käyttäytyä. Kissojen takia puolestaan paria huonetta pidetään eläinvapaina, haluan varmistaa että kirjat ja muutamat huonekalut säilyvät ehjinä. Viherkasveja meillä ei ole, kuten ei myöskään rikkimeneviä koriste-esineitä. Yksi huoneista on vain pupujen käytössä ja säilytystilana, tarkoitus olisi remontoida se hieman helpommin puhtaana pidettäväksi. Samainen huone oli vielä keväällä makuuhuoneemme, mutta kun olimme aikamme pitäneet karitsoita siellä, päätimme pyhittää sen kokonaan eläinkäyttöön ja siirsimme puput navetasta sinne. Kissojen tuhoama sohva on sijoitettu navettaan, eli oikeastaan olohuoneemme on siellä lampaiden parissa, kun taas olohuoneestamme on tullut makuuhuone. Kunhan saisi uuden sohvan hankittua, voisi yläkerran kirjastosta tehdä olohuoneen/vierashuoneen.