Re: Pidätkö itsestäsi?
Lähetetty: 04.10.2006 20:12
Harvoin oma inhimillisyys herättää itsessä samanlaista lämpöä kuin muiden. Toisaalta en kyllä inhoakaan itseäni ja pyrin kyllä monin keinoin suojelemaan itseäni vastakohtana itsetuholle tai välinpitämättömyydelle itseä kohtaan, että kai sitten pidän.
Toi paskanpuhuminen kyllä on ihan seurasta kiinni. Huomasi taas, kun viime viikonloppuna tapasi vanhoja tuttuja pikkupaikkakunnalta, ei helvetti sitä (tavallaan kuitenkin jotenkin hyväntahtoista) mollaamista, joka alkoi heti kun joku oli lähtenyt seurueesta. Jotain outoa, vahvaa mielihyvää tuosta juoruilusta kyllä sai vaikka tiesin mitä kaikkea ittestänikin puhutaan silloin kun en ole paikalla. Ei liittynyt siihen, että saa tuntea itsensä paremmaksi, vaan yhteisöllisyyden tunteeseen, ne ihmiset on tuntenut niin pitkään että tietää niiden kaikki huonot puolet ja silti pitää niistä... Joskus varsinkin jos joku on oikeasti tosi ilkeä ja epäreilu, on terapeuttista haukkua sitä oikein kunnolla yhdessä. Joidenkin muiden ihmisten kanssa taas kieltäydyn kaikesta selkäänpuukottamisesta ihan raivostuttavuuteen asti (en esim. suostu kanssapilkkaamaan jotain huonosti tuntemaani ihmistä, joka on loukannut asiasta avautuvaa läheistäni, vaan tiukkaan että mitäs sinä teit sille ensin).
Toi paskanpuhuminen kyllä on ihan seurasta kiinni. Huomasi taas, kun viime viikonloppuna tapasi vanhoja tuttuja pikkupaikkakunnalta, ei helvetti sitä (tavallaan kuitenkin jotenkin hyväntahtoista) mollaamista, joka alkoi heti kun joku oli lähtenyt seurueesta. Jotain outoa, vahvaa mielihyvää tuosta juoruilusta kyllä sai vaikka tiesin mitä kaikkea ittestänikin puhutaan silloin kun en ole paikalla. Ei liittynyt siihen, että saa tuntea itsensä paremmaksi, vaan yhteisöllisyyden tunteeseen, ne ihmiset on tuntenut niin pitkään että tietää niiden kaikki huonot puolet ja silti pitää niistä... Joskus varsinkin jos joku on oikeasti tosi ilkeä ja epäreilu, on terapeuttista haukkua sitä oikein kunnolla yhdessä. Joidenkin muiden ihmisten kanssa taas kieltäydyn kaikesta selkäänpuukottamisesta ihan raivostuttavuuteen asti (en esim. suostu kanssapilkkaamaan jotain huonosti tuntemaani ihmistä, joka on loukannut asiasta avautuvaa läheistäni, vaan tiukkaan että mitäs sinä teit sille ensin).
Eli ajatus vakaa, mutta välillä oman maailmansa katveessa ja vapautunut fiilis paras, kun ei kelaa mitään turhaa. Paskaa saattaa toki kelata, vaikka ei haluaisikaan...