Sivu 5/59

Re: Luin kirjan

Lähetetty: 24.11.2005 11:45
Kirjoittaja urpiainen
Simo Halinen: Idänsydänsimpukka.

Esikoisromaani (vuodelta 2004) ihmissuhdekiemuroista ja itsensä etsimisestä. Hohhoijaa, luettu tuhanteen kertaan? Kuitenkin minusta tämä kirja poikkesi todella edukseen. Väkevää kertomista, joka herättää ajatuksia ja toimii monilla tasoilla. Tai sitten minua vain sattuneista syistä koskettaa kertomukset 30-ja-risat ylikoulutetuista humanistipehmomiehistä, jotka ovat pinnalta katsoen esimerkillisiä Uusia Miehiä, mutta toisaalta tuntevat häpeää omasta kätketystä ja perinteisestä äijä-miehuudestaan. Fyysinen kamppailu on vierasta, mutta akateemisesta tutkimuksesta tulee miehen mitta.

Hieman ehkä romaanin tarkkanäköistä psykologiaa latistavat yksinkertaiset ja yltiömahtipontiset meri-vertauskuvat: Myrsky sekoittaa kaiken vanhan ja pakottaa etsimään uuden suunnan, on katkaistava köysi isän veistämään perinteiseen puuveneeseen, jota on myrskyyn asti hinannut taakkanaan, myrsky katkaisee lossia ohjaavan vaijerin jättäen lossin oman onnensa nojaan pois valmiiksi suunnitellulta reitiltä, paitaan takertunut sydänsimpukka täytyy vapauttaa ja palauttaa omaan elementtiinsä jotta se ei tukehtuisi jne.

Kuitenkin, Halinen onnistuu erinomaisesti tunkeutumaan kolmiodraaman osapuolten - ja väliin putoavan lapsen - mielenliikkeisiin siten, että kukaan ei ole yksiselitteisesti paha tai hyvä, väärässä tai oikeassa. Erinomaista työtä ja hieno romaani.

Re: Luin kirjan

Lähetetty: 25.11.2005 14:02
Kirjoittaja Kreivitar
Aito_Johanna kirjoitti: Olen lukenut myös. Teoksen tyyli on vanhanaikaisuudessaan viehättävää, ja jos nyt ei ihan nipotarkkana ole lähdeviitteitä kaipaamassa, niin onhan siinä tarjolla aimo annos Ranskan historiaa mukaansatempaavasti.
Jos (kun) historia kiehtoo, niin suosittelen myös Gina Kausin Katariina Suurta. Sen löysin aikoinaan jostakin kirppikseltä.

Näissä vanhoissa teoksissa kiehtoo etenkin kielenkäyttö sekä tietty spekulatiivisuus. Siihen aikaan tuo historiantutkinta ja -tulkinta kun oli hieman eri luokkaa. Minusta on oikeasti mukavaa vaihtelua lukea joskus jotain ilman viittauksia johonkin joka toisen sanan jälkeen.

Tällä hetkellä minulla on kesken Karin Fossumin Hullujenhuone. Tuntuu kun palaisi kotiin, aina kun avaan kyseisen kirjan kannet.

Re: Luin kirjan

Lähetetty: 28.11.2005 18:58
Kirjoittaja KGrilli
Jack Welch : Winning


sain tänään akateemisesta. tilasin jokunen viikko sitten, mutta oli sillä kertaa loppu. myyvät viitisenkymmentä kirjaa aina parissa viikossa. kuulemma.

Re: Luin kirjan

Lähetetty: 05.12.2005 23:51
Kirjoittaja Chap
Luettu the tipping point. Kirja selittää erilaisten "epidemioiden" ja hittien syntymistä. Menetteli, hauskaa tarinan kerrontaa, korkeintaan keskinkertaista teoriaa.

Tilasin viime yönä amazonista 17 kirjaa lisää, joten ei tarvitse ihan heti hankkia lisää kirjoja sen takia, että olisin lukenut kaikki omistamani kirjat :P

Re: Luin kirjan

Lähetetty: 15.12.2005 8:29
Kirjoittaja Geetzu
Suvinen kirjoitti:Eikö täällä kukaan muu enää lue kirjoja?
Ei oo enää tätäkään topicia muistanut. Tosin melko vähälle on lukemiset jääny kesän jälkeen. Ei mitään mieleenpainuvaa, erityisen innostavaa opusta ole tullut luettua, joitain jännärijuttuja pari. Niin ja Nalle Puhia ja Muumeja... Nyt on aluillaan Bret Easton Ellisin Lunar Park. Vajaa 500 sivua ja tavote ehtiä lukemaan ennen joulua. Aattona kun lukemattomien kirjojen pino aina vaan kasvaa ja joululoma on hyvää aikaa sen purkamiseen...

Pakko muuten vähän narista tähän, että pienen muksun kanssa elellessä lukeminen jää todella vähiin. Pienen valvoessa ei kirjaan pysty keskittymään kun on vahdittava jatkuvasti edes toisella silmällä touhuja, telkkari tai kity sopii niin paljon paremmin tämmöseks taustapuuhaks. Mutta eiköhän sitä myöhemmin vielä ehdi. :]

Re: Luin kirjan

Lähetetty: 15.12.2005 8:49
Kirjoittaja Clay
Suvinen kirjoitti:Eikö täällä kukaan muu enää lue kirjoja?
Iain M. Banks: Pelaaja, Aseiden käyttö (siis kaksi kirjaa)
Douglas Niles: Lohikäärmeet
Douglas Adams: Dirk Gentlyn holistinen etsivätoimisto

Ja ehkä jotain muitakin, en muista.

En jaksa mitään arvosteluja kirjoittaa - Adams ja Banks: peukalo ylöspäin, Niles: peukalo alaspäin.

Re: Luin kirjan

Lähetetty: 15.12.2005 13:03
Kirjoittaja SnapaHead
Suvinen kirjoitti: Paljonko muuten noin keskimäärin luette ( kirjoja ), entä leffakulutus?
Itselläni menee aika keskimäärin kirja viikossa, joitain kahlaan pidempään ja jotkut taas ahmaisen päivässä tai parissa.
Leffoja katsoisin enemmänkin, jos olisi aikaa. Yhden tai pari viikossa katsastan.
Kirjoja en lue enkä ole koskaan lukenut. Täysin typerää puuhaa. Jotain vitun järkeä harrastaa satoja vuosia vanhaa mediaa, mummoille tuollainen. Mä pelaan tietokonepelejä, semmosia autojuttuja, vruum vruum ja sitte välillä jalkkista.

Re: Luin kirjan

Lähetetty: 15.12.2005 13:06
Kirjoittaja urpiainen
Suvinen kirjoitti:(...)
Luen niin paljon ammattikirjallisuutta (josta sentään minäkään en kehtaa raportoida palstalle...), että kaunokirjallisuuden lukemiseen jää aikaa valitettavan vähän. Aina on kuitenkin romaani työn alla. Nyt John Irvingin uusin eli Until I Find You (tällaisen viihdekirjallisuuden harrastamisen tunnustaminen tietysti syö kulttuurielitististä katu-uskottavuuttani pahasti, mutta minkäs teet). Tyrmistyttävän tylsä raportti tulossa, kunhan kirjan saan loppuun ja asiaa vähän mietittyä (nyt noin sivulla 600 eikä loppua näy).

Re: Luin kirjan

Lähetetty: 15.12.2005 13:10
Kirjoittaja SnapaHead
Niin joo, sitte mä kerran pelasin semmosta Mortal Kompattia. Vitsi ku siin veti upperkutin ni kavereilt tuli mansikkahilloa, sairaan hauska. Luin mä sit sen vihkosen mikä siin tuli mukana, siin oli ihan opettavaisii hommia. Jos paino niinku X-X-X-Y niin skorpio nykäs semmosen narun päässä oleval keihäällä kaverii rintaan. Vähäks sitä söi. Mä voitin.

Re: Luin kirjan

Lähetetty: 15.12.2005 13:32
Kirjoittaja Aito_Johanna
Suvinen kirjoitti:Eikö täällä kukaan muu enää lue kirjoja?
Lukee, ei vain raportoi niistä täällä.

Viimeisin lukemukseni: Pentti Haanpää: Taivalvaaran näyttelijä

Koko syksyn lukemukseni:

John Galsworthy: Nykyaikainen komedia
Ruth Rendell: Paholainen silmissäin
Ruth Rendell: Nokikolarin poika
Hermann Hesse: Demian
Hannu Raittila: Pamisoksen purkaus
Mika Waltari: Tähdet kertovat, komisario Palmu


...ja nyt huomaan, että olen tänä syksynä lukenut aika vähän, noin kirja per kaksi viikkoa. Miten onkin ollut niin kiire? No, onneksi alkaa joululoma. Joululomalla aion lukea ainakin uusimman Finlandia-voittajan, jonka mitä todennäköisimmin saan joululahjaksi.

Re: Luin kirjan

Lähetetty: 15.12.2005 13:43
Kirjoittaja Clay
Suvinen kirjoitti:
Clay kirjoitti: En jaksa mitään arvosteluja kirjoittaa
Höh, arvostelujen kirjoittaminenhan on parasta puuhaa, vaikkei ketään kiinnostakaan niitä lukea :D
Noh.. itse asiassa aloitin kirjottamaan jotain arvosteluntynkää, mutta huomasin runosuolen olevan täysin ummessa.
Suvinen kirjoitti:Paljonko muuten noin keskimäärin luette ( kirjoja )
Välillä luen enemmän, välillä vähemmän - nyt kuluneena syksynä varmaan kirjan tai kaksi kuukaudessa.

Re: Luin kirjan

Lähetetty: 15.12.2005 13:53
Kirjoittaja Ann
Suvinen kirjoitti:Eikö täällä kukaan muu enää lue kirjoja?
Lukisi, jos tulis eteen jotain joka houkuttelisi. Viimeisintä kiinnostuksen kohdetta turhaan metsästettyäni, en ole oikein syttynyt niteisiin.

Kirjaan korkeampi kynnys tarttua kuin leffaan. Toisaalta kyrsii kyllä katsella katselemisen vuoksi.

Re: Luin kirjan

Lähetetty: 15.12.2005 14:16
Kirjoittaja Ann
Suvinen kirjoitti:Itse yleensä valitsen puolet kirjoista ihan arvostelujen perusteella.
Juuh, kyllähän näillä arvosteluilla on minulle huomattavasti isompi merkitys kirjojen kohdalla kuin mitä vastaavasti on leffojen kanssa. Tästä aiemmin mainitsemastani ei-ole-saatavilla-kirjasta kiinnostuin aikoinaan juuri erään Cityläisen suosituksen takia.

Moukkana ja silmäkarkin ystävänä, tunnustan kiinnostuksen usein syttyvän kansilehtisten perusteella. Saisivat panostaa niihin himppasen enempi.

Re: Luin kirjan

Lähetetty: 15.12.2005 14:26
Kirjoittaja AarneAnkka
AarneAnkka kirjoitti:
Aito_Johanna kirjoitti:
AarneAnkka kirjoitti:Kääpiö
Oi, tämä on yksi minulle kovimmin kolahtaneista lukuelämyksistä!
Kappas, löytyi toinenkin tämän kirjan lukenut. <yläviitonen>
Suvinen kirjoitti:Kääpiö kuvaa keskiajan (?) italialaisen ruhtinaan hovia ja ruhtinaan omaa kääpiötä, joka on kaikkea muuta kuin huvittava narri.
:) :) :) ½
Ja kolmas! :D

Re: Luin kirjan

Lähetetty: 15.12.2005 14:27
Kirjoittaja Aito_Johanna
Aito_Johanna kirjoitti:
Koko syksyn lukemukseni:
Ah, tiesin, ettei lista voi olla noin lyhyt. Yksi unohtui: Martti Linna: Syysmarkkinat

...ja arvostelua väsään noista joskus, jos huvittaa

Re: Luin kirjan

Lähetetty: 15.12.2005 14:48
Kirjoittaja Sannu
Olen lukenut viimeaikoina paljonkin hyviä kirjoja, joista lämpimästi voisin suositella Tuomas Vimman Helsinki 12 ja Laura Honkasalon Tyttökerho.

Re: Luin kirjan

Lähetetty: 15.12.2005 14:54
Kirjoittaja Lolita
Mä olen mielestäni lukenut viime aikoina sellaista hömpänpömppää, etten ole tänne niitä viitsinyt raportoida. Joukossa mm. harlequin-soopaa lomalla, Seppo Jokisen Hukan enkelit, pari Minette Waltersia ja nyt menossa Karin Slaughterin uusin englanninkielisenä pokkarina (tästä puuttuu ne yökköväkivaltamässäilyt, mitä löytyy ekoista suomennetuista). Pikaruokakansa on ollut nyt keskeneräisenä kuukausikaupalla. Sellainen kunnollinen täyspainoinen lukeminen on ollut vähissä.

Nyt yritän opetella taas käyttämään kirjastoa ainaisen kirjojen ostamisen sijasta. Sen luulisi hieman parantavan lukemisen tasoa.

Re: Luin kirjan

Lähetetty: 15.12.2005 14:54
Kirjoittaja WanhaPervo
Tämän on varmasti moni jo lukenut The Dirt - Törkytehdas

Minulla on menossa. Suosittelen!

Kirja herättää erikoisella tavalla inhoaa, sääliä ja ihailua.

Tuosta saisi mahtavan elokuvan.

Re: Luin kirjan

Lähetetty: 15.12.2005 20:47
Kirjoittaja lepsukka
Tänään sain kahlattua läpi "palkanlaskennan perusteet"-kirjan. Kuivaa ku mikä.
Mut ihan noin vapaa-ajan lukemisena mulla on nautiskeluvuorossa
"set in stone" (edited by Angela Brown).
Tuo on sellanen eroottissävytteinen novellikokoelma,
jonka olen toki lukenut jo aikaisemmin ja nyt vain poimin tarpeen tullen parhaat päältä... :vihelt:
(saanpahan jotain vipinää tylsiin bussi/junamatkoihin)

Re: Luin kirjan

Lähetetty: 15.12.2005 21:31
Kirjoittaja SnapaHead
Ja sitten kun Colin mcRae -rallyn pääle lukisitte Niin kauas kuin yötä riittää ja Kuolema luotolla. Niin... niin... ei mitään. Huutomerkin paikka on vikkelä.
Varsinkin tältä EiTsei-Biaitchilta olisi mielenkiintoista kuulla jotain kommenttia oikeasta kirjallisuudesta.

Re: Luin kirjan

Lähetetty: 19.12.2005 11:59
Kirjoittaja Homeboy65
Teuvo Pakkala: Lapsia / Pikkuihmisiä

Novelleja. Suosittelen.

Re: Luin kirjan

Lähetetty: 20.12.2005 11:09
Kirjoittaja urpiainen
urpiainen kirjoitti:
Bliss kirjoitti:Mikko Rimmisen Pussikaljaromaani
Mutta kirjan suurin ansio on minusta kuitenkin Rimmisen kielessä.
Rimmisen ihailuni on menossa aivan liian pitkälle. Ajaudun joka päivä tarkistamaan (vai tarkastamaan?), onko mies päivittänyt blogiaan ( http://blogit.helsinginsanomat.fi/rimminen/ ). Miten joku onnistuukin kirjoittamaan niin älykkäästi hukkaamatta tekstinsä kepeyttä hetkeksikään! Ja Rimminen vielä tekee tämän suomeksi: luulin, että tällainen tyyli vaati Perrieriä, Alppiaurinkoa ja koulutusta Ecole Normal Superieurissa.

Re: Luin kirjan

Lähetetty: 21.12.2005 17:08
Kirjoittaja lepsukka
Lueskelin tuossa yhdeltä istumalta tyttöystäväni päiväkirjan.

(tosin se oli 10 vuotta vanha ja kirjailija itse pyysi
minua lukemaan sen)
:wink:

Re: Luin kirjan

Lähetetty: 21.12.2005 17:33
Kirjoittaja Tiikeriankka
Mitäs sitä... Rooman sotilasmahti (tai joku vastaava). Enempi sellainen dokumentaarinen tekele. Ihan kiva.

Risto Erosen Työn Rakastaja. Kohtuullisen päätön kirja tyypistä, joka yrittää voittaa työn työllä. Ihan kiva.

Jonkun riipustelijan Oryx ja Crake. Futuristista tuomiopäivän maalailua siitä kuinka ihmiskunta tuhoaa itsensä. Ihan kiva.

Re: Luin kirjan

Lähetetty: 22.12.2005 13:03
Kirjoittaja urpiainen
urpiainen kirjoitti:Aina on kuitenkin romaani työn alla. Nyt John Irvingin uusin eli Until I Find You (tällaisen viihdekirjallisuuden harrastamisen tunnustaminen tietysti syö kulttuurielitististä katu-uskottavuuttani pahasti, mutta minkäs teet). Tyrmistyttävän tylsä raportti tulossa, kunhan kirjan saan loppuun ja asiaa vähän mietittyä (nyt noin sivulla 600 eikä loppua näy).
No nyt on Until I Find You kahlattu loppuun. Kirjahan on sikäli ajankohtainen ja jopa poliittisesti arkaluontoinen, että istuva presidentti ja vasemmiston presidenttiehdokas Tarja Halonen nimesi johtavassa kotimaisessa kulttuurijulkaisussa City-lehdessä John Irvingin yhdeksi mielikirjailijoistaan pahoitellen sitä, että Irving ei ole pitkään aikaan julkaissut uutta kirjaa. Until I Find You on kuitenkin kuluvalta vuodelta, eli presidentille sattui paha poliittinen lapsus haastattelussa.

Vaikka Irving ei ns. vakavaa kirjallisuutta olekaan, herran parhaat opukset (mielestäni Garpin maailma ja Oman elämänsä sankari) ovat kuitenkin taidokkaita ja hienoja romaaneja jossain samassa mielessä kuin parhaat epäsovinnaiset mutta viihdyttävän sujuvat amerikkalaiset televisiosarjat tyyliin Mullan alla ovat hienoa kulttuuria. Vaikka tästä uudesta romaanista löytyy monia Irvingin tavaramerkkejä - Maine ja New Hampshire sisäoppilaitoksineen, paini ja prostituioidut, insestiäkin lähestyvä tavanomaisesta poikkeava seksuaalisuus jne jne - Irving ei kuitenkaan yllä parhaimpien saavutustensa tasolle.

Yksi ongelma on kirjan pituus. Yli 800 sivua olisi kestänyt vähän tiivistämistäkin. Tosin Irvingin kertojantaidot on tunnustettava: tylsä kirja ei ole missään vaiheessa - vaikka ei kirjassa kyllä aina tunnu mitään pointtiakaan olevan. Ja tavallaan kai kirjan pituus palvelee ainakin yhtä kirjan keskeistä teemaa: ovatko kaukaiset muistomme vaikkapa lapsuudesta aitoja muistoja, vai perustuvatko ne pikemminkin vanhempien myöhempiin kertomuksiin siitä, mitä silloin tapahtui? Kun Irving alkaa viitata 600 sivua aiemmin käsiteltyihin yksityiskohtiin, ei lukija enää ole varma, muistaako niitä kunnolla ja kertooko Irving ne samalla lailla kuin 600 sivua aiemmin.

Irvingin tuttuun tapaan kirjan päähenkilö liikkuu myös Euroopassa pistäytyen kahdesti jopa Helsingissä (tosin Helsinki ja Tukholma mainitaan Pohjanmeren satamakaupungeiksi...). Salvessa syödään, Hotelli Tornin American Barissa käydään drinkillä ja Temppeliaukion kirkossa kuullaan musiikkia (etu-töölöläistä egoani kolhaisee töölöläisen arkkitehtuurin valitettava vähättely). Yksi kirjan keskeisistä teemoista on myös tatuointimaailman kuvaus, ja uskoisin kirjassa esiintyvien helsinkiläisten tatuointiliikkeiden ja tatuoitsijoiden olevan todellisia. Tämäkin saattaa kiinnostaa asianharrastajia.

Yli 800 sivua sujuvaa viihdettä, mutta ei paljon enempää.