Kitinä

McJanne kirjoitti:Kas, reissusta tarttui taskuun Juoppohullun päiväkirjat. Suosittelen.

About viikko sitten luin Raskausarpia ja eilen aloitin Vaippaihottuman lukemisen. Ostin pupulle vuosipäivän kunniaksi tuon jälkimmäisen. Ihan älyttömän hauskoja kirjoja.

Kansallisromanttisen kauteni merkeissä luin uudelleen - ensi kertaa sitten kouluaikojen - Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Siitä ei nyt enempää, koska kaikki osaavat varmasti ulkoa standardiylistykset teoksen merkityksestä suomalaisen mentaliteetin kuvaajana ja muokkaajana.

Paitsi että järkytyksekseni jouduin huomaamaan, että aikamme vitsauksista suurin, tuo lintuinfluenssaa, Iranin ydinuhkaa ja SM-liigan kurinpitotyöryhmääkin kammottavampi tekijä, löytyy jo kansallisromaanistamme! Seitsemän veljeksen viidennessä luvussa Kiven kertojanääni yltyy nimittäin yht'äkkiä käyttämään kuvauksessaan lähes puhdasveristä sä-passiivia:

Aleksis Kivi kirjoitti:Avara on kantoinen aho, mutta kauemmas sen reunoja ei kuitenkaan näe sun silmäs; sillä idässä, etelässä, lännes­sä sulkevat metsät sun silmäsi alan ja pohjosessa korkea vuori. Mutta jos astut tämän vuoren harvoilla kuusilla kruunatulle harjanteelle, niin kantaapa silmäsi etäälle kohden kaikkia ilmoja. Sen eteläisellä puolella näet ensik­si ihan jalkas alla tuon mainitun, juohevasti kaltevan ahon, kauempana synkeän korven, sen takana taasen Sompiosuon, ja tuolla ilman reunalla kohoo ylös vaisusti sinertävä Teerimäki.

Sä-passiivi on saatanasta! Luulin, että se on missien, jääkiekkoilijoiden ja kilpa-autoilijoiden kontribuutio kulttuuriimme, mutta niin vain senkin juuret ovat syvällä A. Stenvallin kielikäsityksessä. Maailmani on murskana. Postaisiko tämän Shrinkkiin?

Simon Ings: Rautakalan kaupunki

Kirjassa oli niin paljon homoeroottisia piirteitä, että järkytyksen, shokin ja kuvotuksen vuoksi kirjan tapahtumat jäivät vähän hämärän peittoon. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pieneen ja rajalliseen maailmaan, joka käsittää kaupungin ja sitä ympäröivän maaseudun. Kaupunkia ylläpidetään vanhoilla rituaaleilla ja itseään ihmiset ylläpitävät taiteiden avulla. Lopulta kaiken tarkoituksettomuus ajaa ihmiset epätoivoiseen itsetuhoisuuteen. Lähinnä kirja käsittelee kai sitä mitä kaikkea kasaamme muuriksi itsemme ja tarkoituksettomuuden väliin. Päähenkilöt tietysti luovat katseensa alussa ja lopussa suljetun piirin ulkopuolelle. Vähän ehkä kulunutta. Markkinoidakseni kerron vielä, että kirja sisältää myös alaikäiseen sekaantumista ja lajien välistä seksiä.

Tuula Sariola: Hirtetty hiljaisuudessa

Surkea. Aivan surkea. Aluksi sitä odottaa, että tapahtumat lähtisivät käyntiin, sitten sekoaa lukuisan poliisiparven nimistä ja sitten murhaajaksi paljastuu itsestäänselvin tapaus. Tämä oli surkea esitys suomalaiseksi dekkariksi. Eikä voi edes käyttää tekosyynä, että aika olisi ajanut tämän ohi, kun kirja on kirjoitettu 2000-luvun alussa. Toisin oli Eeva Tenhusen Kuolema savolaiseen tapaan, aika oli ajanut reippaasti ohi, mutta ei sekään sentään näin typerä ollut.

Lolita kirjoitti:Tuula Sariola: Hirtetty hiljaisuudessa

Meillä on kyllä pakko olla sama kirjahylly.

Linda Howard - Kasvot yössä

Ihan sama tyyli kuin edellisessä kirjassa, tavallaan odotin kuitenkin parempaa, hiukan kylmäksi jätti (nimenomaan tämä kylmyys liittyen kirjan juoneen nauratti jokseenkin).

Kylmän sodan kujanjuoksu, Heikki Tiilikainen, Ajatus kirjat 2003

Heikki Tiilikainen everstiluutnantti evp. s.1941 oli aikoinaan mm. Kotkan edustalla sijaitsevan Kirkonmaan linnakkeen päällikkönä, Ruotuväki sekä Suomen sotilas lehtien päätoimittajana sekä YK-tehtävissä Kashmirissa.

Kirjassa on hauskoja (silloin vähemmän hauskoja) tarinoita kylmän sodan ajalta, kuten lokakuun 1968 tapahtuma Hangossa vain kaksi kuukautta Tsekkoslovakian miehityksen jälkeen. Kekkonen oli sopinut supersalaisen tapaamisen silloisen Neuvostoliiton pääministerin Kosyginin kanssa tapahtuvaksi kansainvälisellä vesialueella Hangon edustalla. Kekkonen lähti matkaan merenkulkuhallituksen yhteysaluksella, joka tunnistettiin Russarön linnakkeella vahingossa väärin troolariksi. Lisäksi jäi havaitsematta, että aluksen mastossa liehui Tasavallan Presidentin päällikkyyslippu.
Suunnitelmana oli, että Kosygin saapuu paikalle neuvostoliittolaisella hävittäjällä ja siirtyy sitten yhteysalukselle. Tarkoituksena oli mennä Kekkosen kanssa kalastamaan Hiittisten vesille. Merenkäynti oli kuitenkin liian kova aluksesta toiseen siirtymisele, joten päätettiin, että neukkuhävittäjä ajaa yhteysaluksen perässä Hangon rannikkovesille. Puolustusvoimissa oli vain kolmelle ylimmälle pampulle kerrottu tapaamisesta ja Russarön linnakkeella tulkittiin, että troolarille ja hävittäjälle oli tullut jotain kärhämää ja sota-alus ajoi nyt troolaria takaa ja tunkeutui röyhkeästi Suomen aluevesille. Koko Hangon Rannikkopatteristohan siinä sitten hälytettiin ja esikuntakomppaniasta lähetettiin konepistooliryhmä Hangon Länsisatamaan.

Toinen tarina kertoo, että kun Tupolev-matkustajakone toi venäläiset konekaapparit Helsinki-Vantaan lentokentälle vuonna 1977 kaappaajat vaativat länsimaisia pornolehtiä toimitettavaksi koneeseen.

Danielle Steel - Torjuttu totuus

Tässä on kirjailija, jonka teoksia en koskaan uskonut lukevani, mutta kun sattui olemaan eXtra alennuksessa ja aihekkin mielenkiintoinen: insesti, tappo, vankila, mahdollinen toinen tappo, päätin kokeilla.

Juoni on sujuva ja ennalta arvattava, mutta pitää kuitenkin lukijansa tarpeeksi otteessaan. Tätä lukiessa heräsi paljonkin kysymyksiä kuten kuinka usein oikeassa elämässä tulee vastaan samanlaisia tapauksia, jossa mahdoton on kuitenkin ollut mahdollista, onko uhri loppuelämänsä uhri; voiko hän itse tehdä asialle jotakin, voiko uhrin leimalla matkustaa läpi elämän vedoten aina uhrina olemiseen vai onko ihmisen otettava oma elämänsä käsiinsä, oli sitten kuinka kamalia asioita menneisyydessä kokenut, miksi joitakin ihmisiä on niin helppo läpi elämän käyttää hyväksi monilla eri tavoilla, joka lukiessa toisaalta alkoi jopa kovasti ärsyttämään "miten ihminen voi olla noin tyhmä" ajatusmallilla myöhemmin esiin tulleissa tapahtumissa, ei alkutapahtumassa.

Muita kirjailijan teoksia en kuitenkaan enää usko lukevani vaikka tämä ihan ok pläjäys olikin, ei ihan omaa tyylilajiani kuitenkaan ja etsittyäni tietoja muista kirjoista ei eteen tullut muita mielenkiintoisilta vaikuttavia juonikuvioita.

Jilliane Hoffman - Cupido

Kertoo nuoresta naisesta, jonka lakiopinnot ovat lopuillaan ja muutenkin elämä mallillaan kunnes koittaa ilta, joka muuttaa kaiken. Hänet raiskataan raa'asti ja melkein tapetaan. Vuosien jälkeen toimiessaan syyttäjänä saa hän hoidettavakseen jutun, jossa syytetään Cupidoa; sadistista sarjamurhaajaa, joka riistää sydämen uhriensa rinnasta. Hän tunnistaa Cupidon raiskaajakseen, ja hänen on valittava tapahtuuko oikeus vaiko oikeutettu kosto.

Suosittelen lämpimästi tätä lukunautintoa, jos pitää esimerkiksi Gerritsenistä ja Cornwellista. Sopivan raaka ja verinen, pitää lukijansa otteessaan.

Bushin uusi maailma - syntyykö imperiumi?

Ruotsalaisen Ny Tid- lehden päätoimittajan artikkeleita koottuna kirjaksi. Mielenkiintoisia tarinoita uuskonservatismisen opin takaa. Kirjoitettu mielestäni asiallisesti ja kiihkottomasti.

Ebola kirjoitti:Jilliane Hoffman - Cupido

Et ikinä arvaa, minkä kirjan aloitin eilen illalla...

Margaret Weis & Tracy Hickman: Laskevan auringon lohikäärmeet

Tädit osaa edelleen kirjoittaa. Yksi ennalta-arvattavata juonikuvio ja yksi lievästi ärsyttävä hahmo, mutta muuten sujuvaa ja tarttuvaa tarinointia.

David Baldacci: Aikapommi

Tämä oli huono. Paljon perustelemattomia tapahtumia, mitään taustoja ei kerrottu. Kirja oli siis vuoropuhelua ja välissä kertomusta tapahtumien etenemisestä. Alussa oli ainekset vaikka mihin ja idea oli hyvä, mutta kaikki vesitettiin loppuun mennessä. Kyllähän tämän nyt luki, mutta parempikin olisi voinut olla.


Harlan Coben: Sillä tiellään

Tämä taas oli hyvä. Pohjana murha ja kadonnut veli, ja siitä lähtee juoni rullaamaan. Seikkailun ja jännityksen sijasta keskityttiin aika paljon draamaan ja ihmissuhteisiin, mutta kirja ei siitä kärsinyt, päin vastoin. Tästä sanoisin, että elämänmakuinen.

Max Barry - Jennifer Valtiovalta

Kertoo siitä millaista ehkä olisi jos vallassa olisivat suuryhtiöt ja demokratiaa vain pienessä osassa maapalloa.
Tarina saa alkunsa kun Hack Nike allekirjoittaa sopimuksen, jonka sisältöä ei tunne. Hackin tehtävä on panna toimeen Niken Mercury tossujen myyntikamppanja; myydään kengät 2500 dollarin hintaan ja ammutaan kymmenen ensimmäistä ostajaa.
Tästä alkaa monen henkilöhamon tähdittämä kertomus, jonka keskeisenä hahmona toimii Jennifer Valtiovalta, joka omaa vielä hitusen vanhanaikaista oikeudentajua.
Vaikka henkilöhahmoja onkin paljon, pystyy kirjoittaja pitämään ne kasassa, alussa tosin on sekavuutta siitä kuka sanoo ja tekee mitäkin, mutta loppua kohden paranee huomattavasti. Yhtiöt ovat kaikkien tuntemia (Nike, McDonald's ym.).
Lisämaustetta antaa se, että henkilöiden sukunimet ovat aina heidän edustamiensa yhtiöiden nimiä. Juoni huipentuu suuryhtiöiden keskenäiseen sotaan, mutta saako maailmassa oikeutta, jossa demokratia, julkiset palvelut, yksillöllisyys, työttömyys ja köyhyys ovat kirosanoja.

Jilliane Hoffman - Cupido
Tämä ylitti ennakko-odotukseni reippaasti ja oli just niin hyvä kuin Ebola sanoikin. Vasta ihan loppupuolella oli muutama käänne, jotka olivat ennalta-arvattavia ja joihin en ollut tyytyväinen.

Nyt luen yhden Ridley Pearsonin kirjan, mutta sen jälkeen lukuun lähtee Cupidon jatko-osa Morfeus.

Luinpa Charlotte Brontën legendaarisen Kotiopettajattaren romaanin. Oli kyllä niin traaginen ja dramaattinen tarina että hui ja voi. Satu onnettomasta tytöstä ja myöhemmin nuoresta naisesta, jonka elämään kertyi monenlaisia ihmissuhdedraamoja. Teoksessa tunnetaan suuria tunteita, lähinnä vihaa ja rakkautta. Kirja sopii kuin nakutettu ihmissuhdeviidakossa harhailevan ihmisen elämään. Tai sitten mahdollisimman huonosti, koska taisin tulla lopulta hieman kateelliseksi päähenkilölle. Mutta jos kestää yliampuvan melodramaattisuuden ja tietyn lapsellisen asenteen, niin tämä on loistoteos. Yli 500 sivua menivät yhdessä hujauksessa. Vaadin maailmaani vastaavaa ylitsepursuavaa romantiikkaa ja heti!

Penny Vincenzi - Vaarallisilla poluilla

Octavia ja Tom ovat täydellinen pari, menestyvät työssään ja viettävät vilkasta seuraelämää. Liitto alkaa kuitenkin rakoilla kun käy ilmi, että Tomilla on suhde. Samaan aikaan alkaa työelämässä ilmetä ongelmia. Joku on valmis tuhoamaan heidät *jännitysmusiikkia*

Ihan ok, tosin taas odotti viimeiselle sivulle pääsemistä liian pitkään, lyhyemmälläkin kerronnalla olisi pointti selväksi tullut. Tämä on oikeastaan ainoa laatuaan, meinaan en pitänyt yhdestäkään henkilöhahmosta, ajoittain jopa tuli mieleen väkivaltaisia ajatuksia, argh.
Syömisiään vahtiva, ylipingottava ja huumorintajuton vaimo, asiallisen viileä aviomies, joka yrittää toimia oikein (tässä taas hyvä esimerkki avioliitosta, jossa hirveästi epäselvyyksiä kun puolisot eivät puhu keskenään), ylisuojeleva, ehkä jopa pakkomielteinen isä sekä paras ystävä jonka elämässä on tapahtunut surullisia asioita, jotka koettelevat mielenterveyttä. Sekä lukematon määrä sivuhahmoja, joista mielestäni osa oli täysin turhia.

Juoni sinänsä on kerrassaan ennalta-arvattava, mutta ilmeisesti sen on sitä tarkoitus ollakin. Myös prinsessa Dianasta on monia mainintoja, tuli mieleen henkilökohtainen surkuttelu sekä kunnianosoitus häntä kohtaan kirjailijan puolelta.

Kannattaa lukea, jos pitää ihmissuhdeongelmista ja onnellisista lopuista.

The Red Hot Chili Peppers Like-kustannus

Ihan siedettävä rock-bio. Bändin alkutaival käydään kiitettävällä tarkkuudella läpi, mutta vuodet 1990-> juostaan läpi hirveällä vauhdilla. Näiltä vuosilta on kirjaan maltettu kirjata lähinnä keikkakalenteri ja muutamat spesiaali-esiintymiset. Käännös on sujuva ja miellyttävä lukea.

Miinuksia: kuvaliitettä ei LAINKAAN. Yksikään bändin jäsenistä ei tämän kirjan myötä tule tutummaksi. Kirjoittaja voisi ottaa oppia mainiosta Mötikkä-biosta "Törkytehdas", joka esittelee syylliset vähintäänkin kiitettävällä pieteetillä.

Ostin nyt pokkareina kaikki Patricia Cornwellin Scarpetta kirjat paitsi uusinta Pedon leimaa, ja ne olisi tässä nyt tarkoitus uudelleen lukaista läpi putkessa, ellei välillä tarvitse muuta lueskeltavaa.

John Lennon - Lennon panee omiaan / Hispanialainen jakovainaa.

Uskomatonta paskaa. Sekopään aivopieruja ja töhertelyjä. Olkoonkin mikä tahansa legenda, mutta tää oli kyllä niin pohjalta!!

Bliss kirjoitti:John Lennon - Lennon panee omiaan / Hispanialainen jakovainaa.
Uskomatonta paskaa. Sekopään aivopieruja ja töhertelyjä. Olkoonkin mikä tahansa legenda, mutta tää oli kyllä niin pohjalta!!

Minä olen lukenut nämä joskus 80-luvun alkupuolella - ollessani alle 10 v. Muistikuvat ovat aika hurjat. Oliko kirjoissa mukana esim. Erkki Hörpelin rasvapaise (tms.) vai onko hahmo vain sairaan mielikuvitukseni tuotetta? Joka tapauksessa, kovasti tekisi mieleni lukea opukset uudelleen näin varttuneemmalla iällä.

urpiainen kirjoitti:

Bliss kirjoitti:John Lennon - Lennon panee omiaan / Hispanialainen jakovainaa.
Uskomatonta paskaa. Sekopään aivopieruja ja töhertelyjä. Olkoonkin mikä tahansa legenda, mutta tää oli kyllä niin pohjalta!!

Minä olen lukenut nämä joskus 80-luvun alkupuolella - ollessani alle 10 v. Muistikuvat ovat aika hurjat. Oliko kirjoissa mukana esim. Erkki Hörpelin rasvapaise (tms.) vai onko hahmo vain sairaan mielikuvitukseni tuotetta? Joka tapauksessa, kovasti tekisi mieleni lukea opukset uudelleen näin varttuneemmalla iällä.

Sielläpä ne kaikki paiseet, todellisuutta on, eikä painajaisunta tai muuta mielikuvituksen tuotetta

Diana Gabaldon: Muukalainen

nainen siirtyy ajassa 1700-luvun skotlantiin. enemmän olisi voinut saada irti kulttuurieroista, mutta lähinnä keskitytään siihen kuinka kaikki miehet haluavat panna häntä niin edestä kuin takaa.

par-sky kirjoitti:Diana Gabaldon: Muukalainen

nainen siirtyy ajassa 1700-luvun skotlantiin. enemmän olisi voinut saada irti kulttuurieroista, mutta lähinnä keskitytään siihen kuinka kaikki miehet haluavat panna häntä niin edestä kuin takaa.

Pystyin lukemaan tota n. 10 sivua, sen jälkeen luokittelin kuuluvaksi kategoriaan "Akkain kioskikirjallisuus" ja luovutin. Läähnyyhkultarakas-kirjat ei ole mua varten

Bliss kirjoitti: Pystyin lukemaan tota n. 10 sivua, sen jälkeen luokittelin kuuluvaksi kategoriaan "Akkain kioskikirjallisuus" ja luovutin. Läähnyyhkultarakas-kirjat ei ole mua varten

toi on siitä hyvä, että ei juoni katkea vaikka lukisi pienissä pätkissä. vessalukemistoa jos on aku ankat loppu

Bliss kirjoitti:

par-sky kirjoitti:Diana Gabaldon: Muukalainen

nainen siirtyy ajassa 1700-luvun skotlantiin. enemmän olisi voinut saada irti kulttuurieroista, mutta lähinnä keskitytään siihen kuinka kaikki miehet haluavat panna häntä niin edestä kuin takaa.

Pystyin lukemaan tota n. 10 sivua, sen jälkeen luokittelin kuuluvaksi kategoriaan "Akkain kioskikirjallisuus" ja luovutin. Läähnyyhkultarakas-kirjat ei ole mua varten

Joo mä sain tuon joskus lahjaksi sukulaiselta, ja yritin velvollisuudentunnosta lukea, koska kuitenkin pidän lahjan antajasta. Muutaman vuoden oon tuota järkälettä yrittäny jo lukea, luovuttanut sivulle 179. Tuohon voi tarttua aina jos ei jaksaisi lukea vaikka tenttiin, alkaa koulukirjatkin kummasti tuntua kiinnostavilta. Vihaan oksettavaa päähenkilöä ja ainoa syy, miksi haluaisin lukea kirjan, olisi toive että hänelle käy huonosti. Mitä tuskin tulee tapahtumaan, tuolle on kai vielä 2 yhtä paksua jatko-osaa...