Kitinä

sincia kirjoitti:
Eilen lopetin Tolppa-apinan. Jäin Juha Vuorisen kirjoihin jumiin Raskausarpia luettuani. Aivan jumalattoman hauska ja osuva kirja. Toi Tolppis ei ollut niin hyvä, kai se toinen oli tutumpaa kauraa. Jonossa on myös Kristianin nuoruusvuodet sekä aito ja alkuperäinen Juoppohullun päiväkirja. Vaippaihottumaa pokkariksi odotellessa..

ihan loistavat kirjat! harmi vaan kun olet lukenut väärässä järjestyksessä, mutta ymmärtäähän tuon, sinulle raskausarpia on aiheena lähempi kuin minulle, joten minä pidin ensimmäisestä juoppohullusta eniten. vaippaihottuma ja kristianin nuoruusvuodet ostolistalla, tottakai.

viimeksi olen tainnut lukea ihmisen tahran, kenen se nyt olikaan, enkä pitänyt siitä. todella raskasta tekstiä, juoni hajosi siihen tekstin tylsyyteen kun ei pystynyt keskittymään, luin sen läpi vain koska ajattelin "tässä on pakko tapahtua vielä jotain, on ihan pakko" mutta ei. pettymys oli myös viimeisellä sivulla suuri.

Paavi Johanna

http://www.catholic.fi/kirkko/25v/25-johanna.htm

Olipa HYVÄ!

Irvine Welshin "Porno" siis Trainspottingin jatko-osa. Aivan loistavan hauska, paras pitkiin aikoihin lukemani kirja. Jos Trainspotting ei uponnut(leffana tahi kirjana) niin tuskin tämäkään. Tämän luin yhtä aikaa sekä englanniksi että suomeksi, suomennos oli hyvä mutta kyllä enkku..anteeksi skottiversio vei voiton! Vielä mainintsen että osa kirjasta oli ihan normienglanniksi

Hieman erilainen opus toistaiseksi kesken, Noah Chomskyn Merirosvoja ja keisareita? nimi hieman unohtui, kertoo kansainvälisen terrorismin historiasta, erityisesti keskittynyt lähi-idän tilanteeseen ja myöhemmin lisätty myös pakolliset 9/11 -pohdinnat. Yllättävän selkeäkielistä tekstiä Chomskylta.. Jos aihe siis kiinnostaa.

Enkelit ja demonit odottelee lukemista..

William Kennedy: Karhiainen
Peter von Bagh: Elvis! Amerikkalaisen laulajan elämä ja kuolema
Eino Säisä: Ensirakkaus ja muita novelleja

Kahta viimeistä jopa suosittelen.

James Patterson: Pelon ratsumiehet
Hyvää ja karmivaa murhamysteeri meininkiä. Suosittelen muitakin Pattersoneja. Testattu on!

pajazzo kirjoitti:James Patterson: Pelon ratsumiehet
Hyvää ja karmivaa murhamysteeri meininkiä. Suosittelen muitakin Pattersoneja. Testattu on!

Minä olen noita Pattersoneja urakalla lukenut ja aluksi pidin todella paljon. Nyt ovat uusimmat alkaneet olla aika heppoista kauraa juonen osalta ja jotenkin typerän epäuskottavia. Tiedä sitten onko oma maku "kehittynyt" vai kirjojen taso todella laskenut. Pitää kokeilla Jack & Jill uusintana.

Pattersonin jännärit ovat mukavia, mutta hänen romanttisempi kirjansa; Suzannen päiväkirja, oli liian siirappista ja ennalta arvattavaa höttöä. Pitkä bussimatka oli ainoa syy miksi luin sen kokonaan.

Kesän pettymyksiin kuului myös Patricia Cornwellin Pahan jäljillä. Olenkohan muuttunut, vai onkohan hänen tapansa kirjoittaa muuttunut, kun en enää näistä uudemmista kirjoista ole innostunut?

lainasin kirjastosta kirjan "ei yksin geeneistä" ja olen sitä vähän lueskellut... pari hyvää lausetta on löytynyt, mutta muuten aikalailla sellaista, jonka itsekin pystyisi tajuamaan ilman kirja viisautta... eli kohtuu piaskaa... suomeksi easya

Hilpi kirjoitti:Pattersonin jännärit ovat mukavia, mutta hänen romanttisempi kirjansa; Suzannen päiväkirja, oli liian siirappista ja ennalta arvattavaa höttöä.

Tästä pitää olla kyllä samaa mieltä. Mikä lie hairahdus Pattersonilta. Epäilin oikeasti kirjaa jonkun muun kirjoittamaksi.

Helen Wambach: Kokemuksia edellisestä elämästä

Psykologi Helen Wambach tutki 750 hypnotisoidun koehenkilön vastauksia kysymyksiin, jotka koskivat elämää ennen syntymää. Kahden vuoden tutkimusten perusteella tri Wambach tuli vakuuttuneeksi siitä, että 90 % koehenkilöistä näki kiistattomasti katkelmia aikaisemmasta elämästään.

Merja Virolainen: Shamanismin ja noituuden käsikirja

Mielenkiintoisin osio käsittelee laajasti noitavainoja sekä niiden historiaa myös Suomessa.

Ja loitsu kateutta vastaan:

Päästä luonto, päästä luoja,
päästä ihmistä terveheks´!
Ken katteen katsoo,
kiero silmä keksinöö?
Silmä vettä vuotakoo,
silmä vettä, toinen verta,
räntää räpyttäköö!
Etsi einees, hae haltijais
joka porton polvesta,
joka huoran huolimesta!
Mie oon akka rautalakki.
Tempaan merestä miekan!
Tuoll´mie hampaat hajotan,
leukapielet levitän!

Dan Brownin Enkelit ja demonit tuli viimeksi lukaistua.
Oli kyllä liian saman kaltainen Da Vinci koodin kanssa.
Vai pitäisikö sanoa toisinpäin?

Viimeinkin tukin aukon sivistyksessäni ja lukaisin Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjan. Aika ajoin varsin viihdyttävä lukukokemus, pitänee tutustua myös herran muuhun tuotantantoon.

sincia kirjoitti:Enemmän mystiikkaa, kryptologiaa, historiaa jne mukaan niin maistuu paremmalta.

Jos noi jutut kiinnostaa niin kannattaa lukea Pyhä veri pyhä graal.
Siitä on kaikki Brownin jutut repästy.
Oli mun mielestä kiinnostava kirja, ehkä paikka paikoin vähän liiankin yksityiskohtainen.
Asiat oli kuitenkin selkeästi jaoteltu joten koko kirjan kahlaamisen jälkeen oli helppo palata niihin juttuihin jotka erityisesti kiinnosti.
Kaiken kaikkiaan teoriana aika järisyttävä.

Colin McAdamin teos Jotain suurta oli jokseenkin hämmentävä. Pidin kirjasta, se onnistui maalaamaan hyvin kuvaukset päähenkilöistä (etenkin McGuintin pariskunnasta), mutta petyin kirjan loppuun.

Ihan kuin kirjailija olisi saanut tietyn sivumäärän täyteen ja hänelle tuli kiire saada kirja päätökseen äkkiä. Tapahtumat saatiinkin kyllä päätökseen, mutta noin syvällisten henkilökuvien luominen olisi ansainnut mielestäni myös syvällisemmän käsittelyn henkilöiden tunteille, ajatuksille.

Odotin koko kirjan ajan pääsyä etenkin Kathleenin pään sisälle, mutta turhaa oli odotus. Myöskään varsinaista pääsyä kenenkään muunkaan päähän ei ollut ja se oli sääli, vaikka kirjan tyyli olisi sen mahdollistanut, jos kirjoittaja vain niin olisi halunnut.

Kirjan takakansiteksti muuten oli suolesta. Käväisi jo mielessä, ettei sen kirjoittaja ole lukenut edes itse romaania, vaan ainoastaan jonkun esittelyn kys. kirjasta.

Pakko vielä mainita ihastuttava divarilöytöni: Stefan Zweigin kirjoittama Marie Antoinette (suomennos vuodelta 1952). Kirja on elämäkerrallinen, mutta siinä ei mainita lähteitä ja muutenkin kirjoittaja tekee itse hyvin paljon päätelmiä eli lukiessa tulee muistaa olla kriittinen. Mutta vau mitä kieltä - suomennos on hyvä, vaikka kirja vilisee kirjoitus- ja kielioppivirheitä.


Edit: Ne virheet virheet prkl.

Kreivitar kirjoitti:Pakko vielä mainita ihastuttava divarilöytöni: Stefan Zweigin kirjoittama Marie Antoinette (suomennos vuodelta 1952). Kirja on elämäkerrallinen, mutta siinä ei mainita lähteitä ja muutenkin kirjoittaja tekee itse hyvin paljon päätelmiä eli lukiessa tulee muistaa olla kriittinen. Mutta vau mitä kieltä - suomennos on hyvä, vaikka kirja vilisee kirjoitus- ja kielioppivirheitä.


Edit: Ne virheet virheet prkl.

Olen lukenut myös. Teoksen tyyli on vanhanaikaisuudessaan viehättävää, ja jos nyt ei ihan nipotarkkana ole lähdeviitteitä kaipaamassa, niin onhan siinä tarjolla aimo annos Ranskan historiaa mukaansatempaavasti.

Viimeisin lukemani kirja on edelleenkin Francoise Saganin Tervetuloa ikävä, joka oli ihana. Muuten on mennyt Seiskan luvuksi kesän jälkeen. Ei kun luinhan mä sen supermielenkiintoisen psykologisen opuksen nimeltä Murderer Next Door - Why the Mind is Designed to Kill.

Michael Lydon - Ray Charles, Man and Music
Dan Fante - Pönttö
Anton Tsehov - Turhia ihmisiä

Pistänen myöhemmin kommentaaria.

Viimeisin lukemani kaunokirjallinen teos oli John Irvingin Oman elämänsä sankari. Takakansi ei turhaan mainostanut sitä romaaniksi, johon mahtuu koko elämä. Opin sekä eetterinimppauksesta että siiderinteosta, enkä vähiten abortin suorittamisesta. Myös elämän vaikein asia eli rakkaus oli juonessa mukana aivan lohduttomalla tavalla. Itkin ja nauroin.

liz kirjoitti:Viimeisin lukemani kaunokirjallinen teos oli John Irvingin Oman elämänsä sankari. Takakansi ei turhaan mainostanut sitä romaaniksi, johon mahtuu koko elämä. Opin sekä eetterinimppauksesta että siiderinteosta, enkä vähiten abortin suorittamisesta. Myös elämän vaikein asia eli rakkaus oli juonessa mukana aivan lohduttomalla tavalla. Itkin ja nauroin.

Oih, yksi suosikkikirjailijoistani. Garpin maailma, Kaikki isäni hotellit ja Vesimies suosikkeja tuon sinun mainitsemasi lisäksi. Minuun vetoaa Irvingin mielikuvitukselliset ja kummalliset juonikuviot. Minun kaltaistani omituista ja vinoa huumoria.

John Fante - Tomu tietää oli just mökkilukemisena. Ostin puhtaasti takakannen perusteella:
"John Fanten Tomu tietää on hienoin koskaan lukemani romaani." -Charles Bukowski

Tykkäsin tosi paljon itse tarinasta, sopivan egoisasta kirjailijanuorukaisesta LA:n hotellissa pienen pienine hassuine murheineen ja ylpeilynaiheineen. Niin semmosella rikkaalla tyylillä kirjotettu, että aion lukea kirjailijan muutkin. Poikansa, Dan Fanten, kirja 'aasin vaihteet' (muistaakseni Snapan suositus vanhassa kityssa) tosin seuraavana vuorossa, kun tsekkailee tota kymmenen kirjan pakko lukea -pinoa. Ensin tämä siskoni mollaama Patricia Cornwellin 'Pahan jäljillä' loppuun...

Tsaari kirjoitti:Viimeinkin tukin aukon sivistyksessäni ja lukaisin Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjan. Aika ajoin varsin viihdyttävä lukukokemus, pitänee tutustua myös herran muuhun tuotantantoon.

Mä luin tuon muistaakseni Thaimaan-reissulla viime keväänä. Käkättelin aurinkotuolissa Singha-pullo kainalossa. Aivan kipeää läpänderiä.

Ukko on kirjoittanut tosiaan useamman kirjan, olisiko tuorein "nuoren isin vauvanhoito-opas", gonzo-tyyliin tottakai!

Aloitin uusintana Margaret Georgen "Minä, Kleopatran" pari päivää sitten. Vähän niinkuin jatkona Igguldenin Caesar-sarjalle, tosin enemmän hömppälinjaa.

Asiallisemmasta päästä on Bernhard Grzimekin "Suurista kissoista kääpiövuohiin" ja "Afrikan eläinten parissa", jotka löytyivät Vallilan makasiinien kirjakirppikseltä. Professori Grzimek on/oli? mm. Frankfurtin eläintarhan johtaja ja tunnettu eläinpsykologi, jonka tunnetuin kirja on "Serengeti ei saa kuolla". Kirjoissa upeita kuvia ja huumoriakaan ei puutu, kun lähdetään kuljettamaan esim. simpansseja saareen. Olisinpa syntynyt vuosisadan alussa biologiksi ja tutkijaksi.