Kitinä

Cormac McCarthy: Matka toiseen maailmaan

Disneymäinen alku pojan ja suden toveruudesta saa traagisempia käänteitä Meksikon maaperällä. Kirja kertoo villin villin lännen viimeisistä vuosista, hienosti kirjoitettu, varsinkin pitkähkön scifi-putken jälkeen kontrasti oli huomattava.

^ Sama kun nyt löysi paikan, jossa oli koko setti.

Frank McCourt: Teacher Man

Seitsemännen portaan enkelin ja Amerikan ihmemaassa kirjoittajan kolmas. Opekuvausta 1950-1980 -lukujen New Yorkista. Diggasin hulluna, mut ehkä vaatii jonkinmoista kiinnostusta alaan, toisin kuin kaksi ekaa kirjaa.

Saul Bellow: Tartu tilaisuuteen

Pienoisromaani. Ei huono.

Risto Isomäki: Herääminen

Kevyt Sci-fi kirja. Ei mikään kirjallisuuden merkkiteos, mutta lukihan sen.

Metaaniklatraatti näyttelee juonessa osaa. Erityisesti Clathrate gun -hypoteesi, joka on kyllä pelottava.

Juoneen oli kuitenkin survottu liian paljon eri tekijöitä. .

Stockmannin viereinen Akateeminen kirjakauppa.

Voi hitsi pertsa, juuri myin omat lukemani Mäet pois, tuonne HLC asti oli kertaalleen luettuina pokkareina ;( Noi löytyy kyllä kirjakaupoistakin.

Neil Gaiman: Hämähäkkijumala

Ihan näppärä kertomus, mutta kyllä vähän pettymys, olisi varmasti toiminut paremmin sarjakuvana. Jumalten kommelluksista kirja kertoo, vähän kulunutta jo Gaimanilla.

Bisquit: Vilpittömästi teidän

Pakinakokoelma

Risto Isomäki: Jumalan pikkusormi.

Hauska teknoromaani, joka oli nopea lukea.

Suomeenkin 3 kilometriä korkea aurinkovoimala!

Tytti Parras: Pensionaatti

Ennemmin ton luki kuin päihinsä otti.

Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys

"Tarkastelee hienovaraisesti yksinäisyyden, riippuvuuden ja toiseuden välistä ristiriitaa. Kahdesta rikkoutuneesta tulee erottamattomat, mutta yhtä heistä ei saa."

Kertomus kahdesta aika omalaatuisesta tyypistä. Suosittelen, mutten ihan kaikkein herkkiksimmille. Joitakin "rajuja" kuvauksia.

Sapphire: Precious - Harlemilaistytön tarina (vissiin)

Aika järkky kertomus, mutta hyvä. Yhdessä kohdassa piti vähän ottaa taukoa, kun kävi liian rankaksi. Kirja paljon syvällisempi kuin leffa, ylläri.

Ton precioussin luin jo yli kuukausi sitten, mutta parhaimmillaan luen kirjan päivässä, eihän hyvää voi keskenkään jättää Nyt on ollu vähän hiljasta lukurintamalla kun pitäny touhuta kaikkee muuta

Luin Leena Lehtolaisen Väärän jäljillä. Vaikka pidänkin Kallio-sarjasta, kallistuin vihdoin sille linjalle, että Maria Kallion hahmon voisi viimein haudata ja kuopata lopullisesti. Aikansa kutakin. Kuolonkorinat on jo useamman kirjan kohdalla havaittu. Ei toimi ei.

En ole vielä hankkinut uusinta teostaan nimeltä Henkivartija, siinä esitellään uusi hahmo, josko tästä olisi vaikka seuraajaa luvassa. Vaikea sanoa lukematta.

Mirva Saukkolan Murha on muotia pläjäys meni vielä suussa sulavana kermakakkuna, mutta tämä nyt lukemani Murhaava katseluaika oli yhtä tuskaa. Niin kovin kevyttä. Keveys ei sinänsä ole automaattisesti negatiivinen asia, mutta kun mitään syvällisyyttä ei löydy, ihmiset on tyhjiä eikä juonikaan pysy kasassa niin voi voi. Oikeastaan juoni tuntui olevan sivuosassa. Henkilöiden ärsyttävyys on taas ihan toinen juttu.

Voisi kutsu muoti-ja merkkituotteiden oppaaksi.

Raiskausyrityksen jälkeen: " Minä tyrskähtelin itkusta ja kastelin kyynelillä hänen Paul Bocuse-t-paitansa."

Syvällistä!

Hannu Salama: Joulukuun kuudes

Pienoisromaani, ei huono.

Anne Holt: 1222. Mukiinmenevä dekkari, klassista rikosromaaniviihdettä. Voi suositella kelle vain joka esimerkiksi Agatha Christiestä pitää.

Robin Hobb: Lordi kultainen I - III (eli Narrin matka, Narrin palvelija ja Narrin kohtalo) tuli luettua sitä ennen. Suuresta halustani huolimatta en voinut lukea trilogiaa ihan kokonaan putkeen, vaan jakamaa kirjat jopa parin viikon ajalle. On se rankkaa. Fantasiaan hurahtaneillehan tuota voi suositella. Aiemman trilogian lukemisesta on apua, mutta en ole varma onko se välttämätöntä. Melkoisen klassista fantasiaa, vaikka jostain syystä haltiat ja kääpiöt puuttuvatkin . Pidin kirjoista muuten vallan kovasti, mutta loppuun olin lievästi pettynyt (Vähän turhan saippuamainen).

David & Leigh Eddings: Reginan laulu. Aika paska kirja. Tuli silti luettua loppuun (no parinkymmenen sivun verran hyppäsin yli). Idea perusjuonesta ihan hyvä, toteutus ärsyttävä. Välillä tuntui kuin kirjoittaja(jat) olisi luetellut kauppalistaakin intohimoisemmin kuin kirjoittanut kirjan tekstiä, epäkiinnostaviin ja juonen kannalta yhden tekeviin asioihin käytettiin ultimaallisen paljon sivuja, hahmot jäivät paperisen ohuiksi persooniksi ja niin sanotut yllätysmomentit juonessa olivat aivan liian itsestään selviä. Laimea psykologinen trilleri, jonka voin silmissäni nähdä keskinkertaisena Hollywood-leffana.

Agatha Christie: Neiti Marple koston jumalattarena. Lukaisihan tuon sellaisena yhden illan kevyenä lukemisena.

Eppu Nuotio - Musta

Me likes

Koko Twilight sarja. Harlan Cobenin Viaton.

Kaisa Raittila: Olavi Sydänmaanlakka - Jengistä Aseman Lapsiin ja Walkersiin

Pääkalloprikaati.

Suomalainen dekkari joka meni läpi vähän liian nopeasti. Potentiaalia ei käytetty loppuun, vaan hommia kehiteltiin yli kirjan puolen välin ja sitten tuli kiire saattaa kaikki loppuun.

Kymmenen vuotta lisää kokemusta ja kirjoittamista, niin Sipilästä tulee hyvä.