Kitinä

James Bondeja sarjakuvamuodossa.

Vankileirien saaristo. Suosittelen etenkin kaikille, jotka meinaavat äänestää vihreitä.

Antero Kekkonen: Antikainen, toimittaja

Suosittelen.

George R. R. Martin - Valtaistuinpeli

Sattumalta kirjastosta nappaamani pääsiäspyhien ajankuluke osoitttautui yllättävän hyväksi. HBO tekee tästä sarjaa, ensimmäinen jakso tuli juuri ulos.

James Ellroy: Alamaailma-trilogia

Eli:
American tabloid
Cold six thousand
Blood's a rover

Toimii paremmin kuin ehkä mikään koskaan ennen, niin alkuperäiskielellä kuin suomeksikin. Amerikan poliittinen historia 50-luvun lopusta aina 70-luvun alkuun dekkareina, joissa fakta ja fiktio sekoittuvat pahemman kerran. Kirjoitettu niin hyvin, että voisi kuvitella lukevansa ehtaa historiikkia. Henkilöhahmoissa on karua syvyyttä ja juoni hemmetin monisyinen, palaset loksahtelevat millin tarkkuudella paikoilleen loppua kohti. Jokainen kirja on oma tarinansa, mutta seuraava jatkuu aina edellisen tuhkista ja osa hahmoista elää kirjasta toiseen, joten suositeltava marssijärjestys on lueteltu yllä. Tyyli on monta pykälää karskin puolella, Jari Tervo kuvaili sitä jokseenkin näin: "Jos kuuden minuutin muna on kovaksikeitetty, Ellroyta on keitetty vuorokausi". Ei siis ihan herkimmille pikku tissiposkille tarkoitettu, mutta mässäilee imho väkivallalla juuri sen verran mitä vaaditaankin, jotta kävisi ilmi, ettei meiningissä kyse ole kultapossukerhon kevätjuhlista.
En osaa laittaa noita paremmuusjärjestykseen, kaikki ne oli luettava.

James Ellroy: Musta Dahlia

L.A.-kvartetin avajaiseepos. Tyyli edellisestä trilogiasta muuttunut hitusen fiktion puolelle, vaikka kuvaamaansa aikaa ja paikkaa pystyy tätäkin lukiessa hengittämään - jos jää henkiin. Tässä on kuitenkin laitettu enemmän painoarvoa itse tarinalle, ja se(kin) on aivan loistavasti kirjoitettu ja uskomattoman hyvin läjässä pidetty kaikessa monimutkaisuudessaankin. Olen nähnyt tämän aiemmin leffaversiona, mutta silti luin lähes yhdeltä istumalta viimeiset 150 sivua. Ei voi kuin suositella, leffa ei saa millään vangittua puoliakaan kirjan sisällöstä. Ei vaadi aiempia opintoja, vaan aloittaa oman kokonaisuutensa.

Anna-Lena Lauren: "Hulluja nuo venäläiset" -Tuokiokuvia Venäjältä

Hubert Selby Jr. : Päätepysäkki: Brooklyn (kesken vielä)

Ei varsinaisesti kirja, mutta Kari Suomalaisen piirroskokoelma Piirrosparaati. Löytö Sangia nimisen divarin (Töölössä) alennuslootasta. 1 euro.

Hynynen: Kesämies

Kotiteollisuus-nokkamies sortuu rahastamaan. Tämä läystäke on koottu vanhoista keikkapäiväkirjoista ja valikoiduista, jo aikaisemmin julkaistuista "Rakkaudella Hynynen"-pakinoista.

Menihän tuo kevyenä kesälukemisena. Ei suomalaisen keikkarokkarin arki kyllä kummoista ole:
- herätään vitunmoisessa krapulassa lattialta/hotellihuoneesta/keikkabussista
- nukutaan
- ruvetaan vetämään viinaa
- vedetään keikka
- vedetään lisää viinaa, kunnes joku sammuu
- toista seuraavana päivänä alusta

Toisaalta - Mötley Crûen "Törkytehtaassa" rundi sujuu presiis samalla tavalla, paitsi viinan sijasta vedetään humehia ja keikkabussin sijasta suhataan Learjetillä.

Anna Johansson: Norsu nailoneissa

Kirja naisista, lihavuudesta ja syömisestä. Otin tämän aikanaan luettavakseni, kun olin lihava ja syöminen oli minulle ongelma, mutta luin kuitenkin vasta nyt kun lihavuus on takana. Mielenkiintoista mietintöä naisten kehoihin kohdistuvista odotuksista ja vaatimuksista, lihavuuden häpeällisyydestä ja syövään naiseen liittyvistä odotuksista, ahmimisesta ja itsekontrollista.

Itsessäni erotan ihan selvästi vatsan nälän ja suun nälän. Vatsan nälkää tunnen harvoin, koska syön jo ennen kuin tulee nälkä, mutta suun nälkää tuntee usein ja liian usein tulee jopa ruokittua. Entä miksi omaa syömistään pitäisi hillitä? Miksi nainen ei saisi syödä paljon ja hyvällä ruokahalulla? Kun syö niin, että tuntuu hyvältä, ei syö turhaan eikä ylimääräistä. Pelottaisi oikeasti syödä ihan kontrolloimatta, kuvittelen etten pysty lopettamaan. Mutta suhteessani ruokaan onkin vielä hiomista.

Risto Isomäki: Sarasvatin Hiekkaa

Hämmästyttävän laadukas kotimainen ekotrilleri, jossa pohdiskellaan mm Atlantiksen mysteeriä, keinoja ilmastonmuutoksen torjumiseen ja napajäätiköiden sulamisen aiheuttamia uhkakuvia.

Kirjoittajan "tietokirjailijatausta" puskee väistämättä läpi. Faktat esitetään uskottavasti, mutta henkilöhahmot jäävät ohueksi ja dialogi on ajoittain stilisoimatonta ja latteaa.

Voin silti suositella scifistä ja ympäristöasioista kiinnostuneille. Kyllä tämä pesi jonkun Michael Crichtonin "Pelon Ilmaston" mennen tullen.

Justin Cronin: Ensimmäinen siirtokunta

Apokalyptista sci-fiä vampyyreilla. Jos tämä herätti kiinnostuksen, voin suositella.

Bruce Willisika kirjoitti:...

Onko sulla noi pölyttymässä nyt jossain?

huima kirjoitti:

Bruce Willisika kirjoitti:...

Onko sulla noi pölyttymässä nyt jossain?

Joo, kirjastossa.

Tim Weiner - CIA. Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun historia

Miljardeja ja taas miljardeja, mutta tulos lähentelee nollaa.

Anthony Bozza - Eminem

Tämä on ollut hyllyssä useamman vuoden, vihdoin pääsin perehtymään. Ehdotonta herkkua fanille, vaikkakin Em´jää kohtuullisen kaukaiseksi henkilönä. Mutta näinhän se on aina ollut. Enemmän keskittyy musiikkiinsa (joka toki on sama kuin Em´ joten sinänsä, jääkö sittenkään) ja räpin historiaan, valkoiseen ja mustaan.

Suosittelisin erityisesti ihmisille joilla ei ole käsitystä herran musiikista, vain luuloja, jos niitäkään. Ja diggaajille, tietty.

EDIT: Luin myös Steven Hallin Haitekstin ja pidin kovasti.

küllküll kirjoitti:Risto Isomäki: Sarasvatin Hiekkaa

Hämmästyttävän laadukas kotimainen ekotrilleri, jossa pohdiskellaan mm Atlantiksen mysteeriä, keinoja ilmastonmuutoksen torjumiseen ja napajäätiköiden sulamisen aiheuttamia uhkakuvia.

Kirjoittajan "tietokirjailijatausta" puskee väistämättä läpi. Faktat esitetään uskottavasti, mutta henkilöhahmot jäävät ohueksi ja dialogi on ajoittain stilisoimatonta ja latteaa.

Voin silti suositella scifistä ja ympäristöasioista kiinnostuneille. Kyllä tämä pesi jonkun Michael Crichtonin "Pelon Ilmaston" mennen tullen.

Emt. Ei noi Isomäet oikein kolahda. Pari oon lukenut kyllä. Ton ja heräämisen. Henkilöhahmot on jotenkin kökköjä ja seksikin puuttuu.

Tuli toisesta ketjusta mieleen, niin ajattelin mainostaa. Okalinnuista kuuluisan Colleen McCulloughin loistavaa Masters of Rome -sarjaa ei valitettavasti ole käännetty suomeksi, mutta aivan loistavia kirjoja, jotka tuo hyvin eloa Rooman historiaan. Myös Rome -tv sarjan tapahtumista ja henkilöhahmoista saa enemmän irti, kun tuon sarjan on lukaissut.

Jan Wallentin - Strindbergin tähti

Joo. Tätä mainostetaan kansainvälisenä menestystrillerinä.
Alku lupaa hyvää ja juttu pysyy kasassa noin kirjan puoliväliin saakka. Sitten lähtee lapasesta.
Mukaan on sotkettu ihan liikaa elementtejä: murhia, aasatarut, natsit, 1800-luvun tiedemiehet ja tutkimusmatkat, salainen järjestö... Tällä palasten määrällä kirjan olisi pitänyt olla noin viisi kertaa pidempi. Puolivälin jälkeen kaikki jää pintapuoliseksi.
Sisällöstä ei enempiä jos joku vaikka tykkää lukea
En kuitenkaan pystynyt lopettamaan lukemista. Ei siksi, että tarina olisi hyvä vaan siksi, että olin utelias näkemään kuinka kirjailija saa levällään olevat langat takaisin yhteen. Ei saanut. Uskomatonta pjaskaa. Asteikolla 1-10 arvosanaksi 5 alkuosan hyvän idean takia.

Chelsea Cain: Sydänverellä

Mielenkiintoinen ja kiinnostava juttu tämä kauniin sarjamurhaajan ja poliisin kieroutunut riippuvaisuus suhde. Tässä aletaan olemaan asian ytimessä. Kaivattua, ei tarvitse elää sen Karin Slaughterin latino-natsi suhteen kanssa! Itse tarina taas oli hieman tylsähkö ja tavanomainen, mutta aloitin kirjasarjan toisen osan tietääkseni miten tämä peli oikein jatkuu noiden kahden välillä.

Marilyn Manson & Neil Strauss: Helvettiin ja takaisin

Varsin omaperäinen tapaus tämä Brian. Symppaan. Rispektiä että saa kaikki konservatiiviset ja hihhulit varpailleen. Kuulemisen ja lukemisen ymmärryksessä on usein vaikeuksia. Pitää sympata! Tästä huomasi että ne asiat kerrottiin mitä haluttiin kertoa, varmasti paljon jäi sanomatta.

Valotti hieman sitä miksi Mansonilla on ollut aika upeahkoja (lievästi ilmaistuna) naisia, toisaalta ei. Mutta sen varmaan saa lukea siitä Jenna Jamesonin elämäkerrasta. En muista enää, mutta taisi olla kovasti ihanainen herkkä rakastaja.

Mutta, ei kosketa mun simpukkaa.

RP kirjoitti:Chelsea Cain: Sydänverellä

Mielenkiintoinen ja kiinnostava juttu tämä kauniin sarjamurhaajan ja poliisin kieroutunut riippuvaisuus suhde. Tässä aletaan olemaan asian ytimessä. Kaivattua, ei tarvitse elää sen Karin Slaughterin latino-natsi suhteen kanssa! Itse tarina taas oli hieman tylsähkö ja tavanomainen, mutta aloitin kirjasarjan toisen osan tietääkseni miten tämä peli oikein jatkuu noiden kahden välillä.

Nyt tuli luettua samaisen sarjan toinen osa Suoraan sydämeen. Pidän siitä että kirjailia ylittää rajat. Odotin että ei, mutta tämä osa todisti että joo. Ei jätetä puolitiehen (kuten niin monesti käy), ei aliarvioida lukijaa. Tätä on kaivattu. Pitänee aloittaa kolmas ja viimeinen osa tänään, koukuttavaa.[/b]

Lucy O´Brien - Madonna

Jos on kiinnostunut Madonnan tuotannosta, ja niiden taustoista, tämä on siihen aika mukava lukuelämys. Mutta ei tämä Madonnaa henkilönä pahemmin valota, onko kala vai lintu.

^ Aika heppoinen bio oli. Löytyy omasta hyllystäkin.

Christopher Sandford: Keith Richards - Satisfaction

Ihan sujuvaa kesälukemista. Ei tarjonnut mitään uutta "merkittävää" tietoa Rollari-läksynsä aikaisemmin lukeneille "juu, käyttää se", "tappelee Jaggerin usein kanssa", "pölli riffejä mm. Ry Cooderilta" mutta jotenkin sympaattisen kuvan onnistui tästä vastoin kaikkia todennäköisyyksiä edelleen elävästä kitaralegendasta maalailemaan.

Huomasin muuten huolestuneena, että multa alkaa loppua luettava kategoriassa "rappioelämää viettäneet merkittävät rokkikukot". Vielä kun Hendrix-bion lukaisen niin se oli siinä. Uusia sekoilijoita syntyy harvakseltaan, tai sitten menevät ja ottavat itseltään hengen ennen kuin nousevat oikeasti legendoiksi.

Ari Väntänen - Hanoi Rocks, All those wasted years

Menee ainakin puoliksi kategoriaan "rappioelämää viettäneet [merkittävät] rokkikukot".

Luin tätä jo viime syksynä selaillen, nyt ihan kunnolla. Mitään tää ei anna, jos ei ole koskaan ollut edes pikkusen kiinnostunut 80-luvun Hanoi Rocksista.

^ Tuo oli genrensä kirkkainta kärkeä. Tykkäsin, vaikken Hanoita suuremmin noteerannutkaan silloin joskus...

Tämä vaikutti hauskalta - ainakin konseptin perusteella

Having a babysitter called "The Sulphate Strangler"; being forsaken by your tour bus; having a father who'd rather grease party-guests' palms with opiates than grip your mother's clammy paw during childbirth. If you thought everyday kid-rearing was difficult, then blaze through a guide to rock'n'roll parenting and prepare to baulk.

Tosiaan, luin Dave Mustainen elämäkerran ja sopi just kaverin julkisuuskuvaan: armoitettua ruikutusta ja tappiomielialaa. Genrensä huonoin.