Kitinä

Ksantippa: Mies on välttämätön

Pakinakokoelma. Ei hassumpi.

Suvinen kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:

Suvinen kirjoitti:Voi kiesus mitä kaikkea tänne on tullutkaan kirjoiteltua.

Tää on kyllä joo pikkaisen, sanoisinko, kiusallista. Mutta Marriage Plot oli kyllä minusta taas ihan hyvä, kuten myös muutkin kunnon perhedraamat, tulivat kolmoselta eli eivät! Lisäksi treenasin just horjuvaa virkamiesruotsiani tahkoamalla Monika Fagerholmin Den amerikanska flickanin alkukielellä. Mä olen kyllä varovaisesti innossani siitäkin.

Äpyh, itse tietenkin punastelin omalle ältsin kikkailevalle lörpöttelylleni viiden vuoden takaa. Tarkoitus ei ollut millään muotoa urpsua mollata, muistelin vain joskus lukeneeni sen Cunningham- disautuksen ja siksi kaivelin viestin esiin. Vinkki: ei kannata lukea omia tuotoksiaan, öö, koskaan tuolta muutaman vuoden takaa.

Kun lukee tuoreita kirjoituksiaan, tulee aina tunne, että onpas fiksua tekstiä. Kun lukee muutaman vuoden vanhoja, tulee tunne, että kukas tämä ärsyttävä nilkki on.

John Grisham: Joulua pakoon

Romaani tai tarina, joka ilakoi Jouluun liittyvän hössötyksen kustannuksella.

Carol Anne Davis: Children Who kill - Profiles of Pre-Teen and Teenage Killers

Nimen perusteella voisi kuvitella kyseessä olevan tapahtumia revittelevän ja kauhistelevan kirjan, mutta todellisuudessa tämä oli todella hyvä. Asiat kerrotaan kiihkoilematta niinkuin ne tapahtui ja etsitään syitä tapahtumille. Tietenkin hieman puuduttavaksi käy se, että syy löytyy aina samasta paikasta, mutta uskon että siinä on kuitenkin vahvasti totuus taustalla. Lapsi, joka tappaa tulee rakkaudettomasta kodista, jossa on joutunut hyväksikäytetyksi tavalla tai toisella. Häntä on kiusattu, pilkattu, alistettu, pahoinpidelty, tukahdutettu, hänen ei ole annettu olla lapsi ja hänet on altistettu asioille, joista hänen ei pitäisi tietää mitään.

Toinen hyvä pointti kirjassa oli, että lasta pidetään aina pahana. Yksikään lapsi ei synny pahaksi, vaan ympäristö, elämä muokkaa. Kun vuosia pahoinpidelty ja kaltoin kohdeltu puoliso tappaa kumppaninsa, riittää ymmärrystä ja tappaja nähdään todellisena uhrina. mutta kun lapsi tappaa häntä kiduttaneen ja hyväksikäyttäneen vanhemman, on lapsi paha.

Täydet viisi tähteä tälle kirjalle.

Sami Parkkonen: "Lainsuojattomat - Villiintynyt Legenda"

Kirjoittaja pyrkii kirjoittamaan "auki" outlaw-bikerlegendoja ja osoittamaan että ne ovat osittain liioiteltuja.

Tykkäsin:
- "erilainen näkökulma" aiheeseen
- suomalaisten bikerien haastattelut
- esittää joitakin hyviä kysymyksiä virkavallan toimien laillisuuteen liittyen

En pitänyt:
- kirjoittaja sortuu samaan mistä muita toimittajia moittii - valmiiksi pureskellun tiedon julkaisemiseen sellaisenaan. Suurin osa lähteistä on aiheesta jo aikaisemmin julkaistua tekstiä, joka toki lainausten yhteydessä mainitaan. Jää väistämättä sellainen maku, että suurin osa tutkimustyöstä on tehty nojatuolista käsin. Paperinmakuista, vaikka itselle uusiakin juttuja löysin.
- kerhoviitteiden ja henkilöiden "sumentaminen". Kuka tahansa aiheeseen vähääkään perehtynyt osaa yhdistää "suomen ensimmäisen Karhuosaston rynnäkön kerhotiloihin" HA:hin ja "karismaattisen biker-bändin nokkamiehen" Marko Hirsmaan, joten miksi niitä ei voinut mainita? Kysehän ei ole salaisesta tai uudesta tiedosta.
- suomalaisten bikereiden ANONYYMIT haastattelut. Kaikki henkilöllisyydet ja kerhoviitteet poistettu. Kriittinen lukija kysyy itseltään, ovatko nämä autenttisia vai osittain sepitettä? Kuvaliite varsin suppea.
- teksti olisi kaivannut lisää toimittamista. Puhekielisyys ja sivistyssanat samassa lauseessa syövät tehoa toisiltaan. Taitto osittain huolimatonta (käsin tehtyjä rivinvaihtoja keskellä lausetta) ja kohtuullisen paljon kirjoitusvirheitä ("MCarthy" ym)

Tuomio:
Kiinnostava lukukokemus aiheesta kiinnostuneelle. Ihan tämän perusteella en ole valmis "valkopesemään" prosenttikerhoja, mutta kiitän silti kirjaa minulle suositelleita.

NICHOLS, DAVE:ONE PERCENTER

Pyörän seisoessa tallissa pitää pitkät loskakuukaudet käyttää hyödyllisesti - vaikkapa lukemalla biker-aiheisia kirjoja.

Sami Parkkosen "Lainsuojattomien" tapaan muutamia kivoja uusia juttuja, ok kuvaliite, mutta mitään maatamullistavaa outlaw-jengien synnystä en kirjasta löytänyt joka ei olisi muualtakin tullut vastaan. HD:n historiikki, brändin rakentuminen ja kamppailu japsipyörien invaasiota vastaan oli melkein kirjan mielenkiintoisinta antia. Samaten uutta oli se, että 1900-luvulla USA:ssa on toiminut 300 eri moottoripyörävalmistajaa. Hoodee oli pitkään ainoa, mutta sen menestyksen myötä uusia kilpailijoita on pyrkinyt jaolle. Victoryn mallistossa on ihan päheän näköisiä tehdas-customeita - BossHoss on sitten överiosastolla oma lukunsa (Nascar-auton V8-moottori kaksipyöräisessä, haloo!)

Itse prosenttikerhot pysyvät tämänkin kirjan jälkeen mysteerinä.

Nyt luvussa Alex Cainen "Fat Mexican", jossa Bandidosiin soluttautunut ATF-undercover jakaa "sisäpiirin tietoa".

Läski meksikaano sai mennä jäähylle, kun äkkäsin kirjaston uutuushyllystä

Duff McKagan: Its So Easy ja Muita Valheita

Gunnari-basisti muistelee. Ei haittaa, vaikka tämä on mulle jo kolmas näkemys Pyssyruusujen noususta, uhosta ja tuhosta. Hyvin on ukko toipunut viina- ja kokkelisekoiluistaan. Painosta hävinnyt 30 kiloa, nätti vaimo ja lapset, vähän rahaa pankissa ja soittaminenkin maistuu. Hieman epäilevästi suhtauduin kirjattuihin kulutusmääriin ("... siirryin vodkasta viiniin, jota kuluikin sitten kymmenen pulloa päivässä"). Toisaalta, haiman repeämistä ei taida ihan viikonlopputissuttelulla saada aikaan.

Suomennos olisi saanut olla parempi. Kaipasin samanlaista kielellistä lennokkuutta kuin "Törkytehtaassa" tai "Minä Ozzyssä", mutta kyllä tätä uskaltaa varauksetta suositella rokkaribiojen ystävälle. Hyvä selviytymistarina ja uusi näkökulma legendaan.

Alex Caine: Fat Mexican

Iso pettymys. Ei tarjonnut mitään merkittävää uutta Bandidos-kerhosta, ei soluttautujan first-hand -kokemuksia kerhon toiminnasta. Suurin osa kirjasta keskityttiin Bandidoksen Kanadan-kahinoihin sekä sisäiseen verilöylyyn, jossa yksi chapter kylmäsi haulikoilla toisen chapterin melkein kokonaan. Ensiksimainitun prospektijäsen oli erehtynyt hinaamaan pois auton, jossa oli HA:n huumelasti ja kerhojen välisen rauhan säilyttämiseksi syylliset täytyi uhrata. Se siitä protherhuudista...

Lee Child: Epäilty

17. Jack Reacher - tällä kertaa käytiin päähenkilön "syntytarina". Mississippiläisen sotilastukikohdan ulkopuolelta löytyy teurastettuja tyttöjä ja tukikohdan henkilökunnan jäsentä epäillään.

Taattua tavaraa - niin hyvässä kuin pahassa. Ei tämä paras Reacher ole, mutta parhaassa kolmanneksessa helposti.


Arnold Schwarzenegger (+haamu): Total Recall (bio)

Huomattavasti kattavampi, kuin pari vuotta sitten julkaistu unauthorized memoirs.

Harva bioska on herättänyt niin paljon ristiriitaisia tunteita kuin tämä. Yhtäältä "ryysyistä rikkauksiin - The Toteuttaja" -tarina kiehtoo: etenkin nuoren Arnoldin seikkailut kehonrakennusmaailmassa. Leffauraan ehdittäessä ukon bisnesmiäspuoli nousee päällimmäiseksi ja vie viimeisetkin illuusiot siitä, että Hölöwyyd-elokuvia tehtäessä jollain taiteellisilla tai tarinankerronnallisilla arvoilla olisi vitunkaan väliä. Dolla se on joka puhuu.

Vähän tästä jäi maksetun mainoksen maku suuhun. Arska myy itseään ja "amerikkalaista unelmaa" vaahto suussa. Bongasin myös joitakin semitörkeitä asia- tai käännösvirheitä. Pahiten hyppäsi silmille "... James Cameron käsikirjoitti 'Alien-kahdeksas matkustaja' 'Rambo II' ohessa. No ei nyt ihan. Camskulla ei ole mitään tekemistä kummankaan pätkän kanssa. Olin liittämässä jonon jatkoksi väittämän "Jean Claude Van Damme näytteli alunperin 'Predatoria'", mutta kyllä se Wikin mukaan totta on eikä tarua. Samoin heitto "... suosittelimme kehitysvammaisille lapsille kuntoutusharjoituksiin maastavetoa ja penkkipunnerrusta, koska ne ovat turvallisia liikkeitä joissa mikään ei voi mennä vikaan". Maastaveto väärin tehtynä on erittäin tehokas keino täräyttää selkänsä sysipaskaksi, teidän kuvernooriutenne.

Hyvä kuvaliite kumminkin mukana.

Olin utelias ja Fifty shades of grey tarttui mukaani kaupungilta. En tiedä mitä odotin, mutta en ainakaan näin surkeasti kirjoitettua opusta. Jätin kirjan kesken, vaikka en ehtinyt vielä edes kohuttuihin BDSM-kohtauksiin asti. Ei vain pysty, saan aivosärkyä. Taisi olla aivan liian suuret odotukset kaiken mediahuomion takia.

^ En aio kyseistä läsyä edes avata. Jopa sen poikima aikuisviihde-"parodia" oli kuraa. Aina kun alakulttuurista ruvetaan tekemään meinstriimiä, lopputulos on vetinen, keskinkertainen ja puolilöysä.

Mediahuomio ei kyllä korreloi millään tavalla kohteensa laadun kanssa - ainakaan kirjallisuudesta puhuttaessa. Minusta Dan Brownin kirjat ovat kömpelösti kirjoitettua, tökeröä pashaa. "Davinssin lisäksi" kärsin "Murtumattoman Linnakkeen" läpi. Hypeliejua. "Davissin" synopsis sinänsä mielenkiintoinen, mutta toteutustapa luokattoman huono.

Mutta Dan-setä on nauranut varmasti koko matkan pankkiin. Suuren yleisen makua ei voi koskaan tarpeeksi aliarvioida.

Dan Brownin kirjat ovat mitä mainiointa kesämökkiviihdettä. Siis sellaista, jota luetaan laiturilla maatessa. Ei tartte liikaa ajatella ja koko ajan vähän tapahtuu.

^ Mie suosin samaan tarkoitukseen Jerry Cottoneita tai "Heroiinipäiväkirjoja" - tai Bukowskia

KKK kirjoitti:^ Mie suosin samaan tarkoitukseen Jerry Cottoneita tai "Heroiinipäiväkirjoja" - tai Bukowskia

No ehkä mäkin hieman enemmän suosin vaikkapa Agatha Christietä (ei kesää ilman brittiläisiä murhia!!!) ja Susikoskia
Kesäaika vaatii hattaraa aivoille ja ns. akkainkirjoja ei vain voi lukea.

Esko Valtaoja: Kaiken käsikirja

Ihan kelpo opus kuvailemaan maailmankaikkeuden sekä ihmisen historiaa ja herättämään kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. Aika paljolti sivuaa ja kokoaa yhteen samoja aiheita kuin aiemmin lukemani, palkittukin Kotona maailmankaikkeudessa , jota suosittelenkin paremman kattavuutensa vuoksi lähtökohdaksi aiheesta/kirjailijasta kiinnostuneille.

Tom Clancy + Haamu: Elävänä tai Kuolleena

800-sivuinen sotapelijärkäle islamistiterroristien monivaiheisesta iskusta USA:ta vastaan.

Oli kiva "tavata" vanhat tutut hahmot, mutta kyllä Tomppa voisi jo lopetella. Pussi alkaa olla aika tyhjä. Siitä pisteet, että salainen "Kampus"-järjestö ei yritäkään olla mikään puhtoinen demokratian vahtikoira, vaan käyttää tarvittaessa aika likaisiakin keinoja. Realismia, vaikkakin vastenmielistä sellaista.

Pääpahiksen kuulustelu sukkinylokiili+sydänkohtaus-menetelmällä peittosi harkitussa julmuudessaan kyllä saman kirjailijan "Armoa Tuntematta"-romskun painekammiosession mennen tullen. Waterboardingiakin harrastettiin. Mutta mitäpä sitä ei demokratian vuoksi.

David Baldacci : Kaappaus

Pari edellistä lukemaani Baldaccia olivat heikompia saavutuksia, mutta tämä tuntui taas paremmalta vaikkei mikään napakymppi olekkaan.

Sari Malkamäki: Sunnuntaina kahdelta

Novellikokoelma. Keskinkertainen.

Stieg Larssonin Millenium trilogia (englanniksi)
Oli jännä ja hyvä! Katon viikonloppuna ajatuksen kans ne leffat.

Seuraava kirja on stephanie meyerin: Host.

^ Kyl noi svedu-filkat on hyvää settiä. Fincherin tulkinta "The Girl With The Dragon Tattoosta" jäi vähän kalpeaksi, eniten sen takia, että Noomi Rapacen tulkinta Lisbeth Salamanderista potkii kurat Rooney Maran silmille.

KKK kirjoitti:^ Kyl noi svedu-filkat on hyvää settiä. Fincherin tulkinta "The Girl With The Dragon Tattoosta" jäi vähän kalpeaksi, eniten sen takia, että Noomi Rapacen tulkinta Lisbeth Salamanderista potkii kurat Rooney Maran silmille.

Joo ne ruotsalaisversiot mä katonkin, jenkkiversio ei kiinnosta. Oon kattonu niitä aina joskus sieltä täältä mutten koskaan ajatuksen kans oikeassa järjestyksessä alusta loppuun. Ne on kuitenki niitä leffoja jota pitäis vähän seuratakin eikä antaa aivojen olla ihan narikassa.

Anthony Boudain: Kitchen Confidential

Hävyttömän hauskat ja melkoisen rokkenrollit köökkimuistelot teeveestäkin tutulta julkimokokilta. Kokkeli- ja koniaddiktioissaan rypeltävä nomadi-chef seikkailee milloin NYC:n pintapaikoissa, milloin Mafian pyörittämissä goodfella-jointeissa.

Linkki osoittaa alkukieliseen teokseen. Itse luin laiskuuttani erinomaisesti suomennetun pokkarin. Poistui muistaakseni kympillä.

Liza Marklundin Panttivanki. Tavallaan yhdeltä istumalta/makaamalta, mutta nukuin kyllä 9h tuossa välissä. Olipas hyvä! Toisaalta se sarjamurhaajasivujuoni tuntui ihan turhalta kokonaisuuden kannalta. Erilainen monin tavoin kuin aiemmat. Onkohan tuo nyt uusin vai tulikohan viime vuonna taas uus?

Oliko tuo se lahkojuttu?

Dekkarit täytyy kai vaan ottaa viihteenä, vain pieni osa niistä on varsinaista kaunokirjallisuutta Mullakin on ollu pitkä dekkaritauko, koskenut myös telkkua. Eilen katoin Patricia Cornwellin At Riskiin eli Vaarassa perustuvan leffan. Siis ush helkkari miten paskoja romanttisia takaumakohtauksia, olin ihan että mitä vattua, miten se on suostunu tommoseen shittiin kun kirjojen perusteella sen tulisi olla (ehkä past tense) kuitenkin ihan järjissään ja jopa suhteellisen älykäs!111

Onneks se pääosaheebo oli niin hottis ja ihku, että piti kattoo loppuun kuitenkin.

Mä luen enää pohjoismaisia dekkareita. Niissä ei vilise virheettömän kauniita superihmisiä