urpiainen kirjoitti:Mediocre writers borrow; great writers steal. - T. S. Eliot
Implisiittisenä ajatuksena Eliotilla oli tietysti se, että ne hybristelijät, jotka eivät nöyrästi seiso jättiläisten harteilla (eivätkä edes lainaa), harvoin saavat aikaiseksi mitään mielenkiintoista. Kumpa useampi tässä tositv-maassa jaksaisi lukea - ja käyttää - klassikoita!
Kuinka totta! Itsensä kehittäminen ja sivistäminen on tärkeää, ja vielä tärkeämpää on esittää tärkeää ja kaikkitietävää, jos ei muuten niin lainaamalla tai varastamalla muualta. Itsetehostusta siinä missä moni muukin inhimillinen toiminta. Tässä minun pieni kontribuutioni tähän urpiaisen ja Supparin näytelmään:
Elektroninsiirtoketju on mitokondrion sisäkalvolla tapahtuva energiaa tuottava reaktiosarja, jossa sitruunahappokierrossa koentsyymeille siirtyneitä vetyjä siirrellään entsyymiltä toiselle, jolloin syntyy energiaa. Vapautuva energia varastoidaan suurenergisiin fosfaattiyhdisteisiin, kuten ATP:hen. Lopulta vety siirtyy molekulaariselle hapelle, joka hapettuu ja muodostuu vettä.
Apoptoosi, eli solukuolema, on solujen jakautumista säätelevien geenien määräämä solujen ohjelmoitu kuoleminen, joka on normaali osa yksilökehitystä ja kudosten uusiutumista.
Apoptoosissa solut kutistuvat ja vetäytyvät irti sitä ympäröivistä soluista. Heti apoptoosin jälkeen syöjäsolut yleensä syövät surkastumassa olevan solun, mutta ellei näin käy, solu hajoaa edelleen pienemmiksi rakkuloiksi jonka jälkeen viimeistään syöjäsolut tuhoavat solun. Joskus kuitenkin nämä kutistuneet solut voivat säilyä pitkiäkin aikoja tehtävässään, mm. silmän linssi koostuu lähinnä kuolleista soluista.
Yksilönkehityksen aikana mm. sormien synty on apoptoosin ansiota, sen johdosta sormet muotoutuvat turhien solujen kuollessa niiden väleistä pois. Myös auringonvalon johdosta kuolleet ihosolut kuolevat apoptoottisesti. Apoptoosilla on myös keskeinen merkitys immuunipuolustuksessa ja syöpään liittyy usein apoptoosin estyminen.
Kielellistä lahjakkuuttaan voi myös käyttää itsetehostuksen keinona, kuten vaikkapa toteamalla ykskantaan notta
בניגוד לנקרוזה - מוות טראומטי של תאים בעקבות זיהום או פציעה - הרי שתהליך האפופטוזה הינו מדורג, מסודר ועקבי. האפופטוזה הינה אחד התהליכים המרתקים והנחקרים ביותר בביולוגיה, והיא שופכת אור על תהליכים רבים אחרים בתא ועל שלל נושאים גנטיים, ביוכימיים ורפואיים.
המונח מתייחס למוות של תאים בייצורים רב-תאיים. אפופטוזה יכולה להיות מונעת כתוצאה מאות חיצוני, אשר נקלט על-גבי ממברנת התא, או באופן פנימי, בדרך-כלל כתוצאה מתנאי מצוקה, כגון מחסור חמור במזון. אפופטוזה אינה מעידה תמיד על פגיעה או תהליך שלילי אחר אותו הייצור חווה; לעתים קרובות מושמדים תאים באופן מבוקר על-ידי אפופטוזה, לתועלת הייצור. דוגמאות יפות לכך קיימות בביולוגיה התפתחותית: עוברי האדם, למשל, מקבלים את צורתם הסופית (צורת התינוק) לאחר שתאים רבים בגופם מושמדים במהלך ההריון. בין אצבעות העובר, למשל, קיימים קרומים במשך חודשי ההריון הראשונים (קרומים אלו הינם שרידים אבולוציוניים המעידים על מוצא האדם). במהלך ההריון נעלמים קרומים אלו והאצבעות נפרדות האחת מהשנייה ומקבלות את צורתן המוכרת. העלמות התאים המרכיבים את הקרומים נעשית באמצעות אפופטוזה.
האפופטוזה הינו תהליך מורכב ומדורג, במהלכו מספר רב של חלבונים ואנזימים מפעילים האחד את השני. היררכיית התהליך מוגדרת בצורה נוקשה, כך שכל אנזים מסוים מפעיל אנזים מסוים אחר, "לפי התור" ובהתאם להשתלשלות ארועים ביוכימית בעלת "היגיון" רב. בשיאו של התהליך נוצרים חלבונים ואנזימים פרוטאוליטיים (מפרקי חלבונים), המאכלים בהדרגה את התא. התא מתפרק למספר גופיפים אשר מאוחר יותר מסולקים על-ידי פגוציטים של מערכת החיסון.
חלבונים ואנזימים רבים משתתפים בתהליך האפופטוזה. אם בגן המקודד לאחד מחלבונים אלו חלה מוטציה, הרי שתהליך האפופטוזה ייבלם; התא לא יהיה מסוגל למות, ימשיך לגדול ולהתחלק ויתפתח לגידול סרטני. לעתים פגיעה בגן המקודד לחלבון אפופטוטי נגרמת על-ידי נגיף, במהלך השתלטות הנגיף על הגנום התאי. זוהי הדרך בה גורמים נגיפים מסוימים למחלת הסרטן.
גורמים רבים עשויים להתניע את תהליך האפופטוזה, חלקם צוינו לעיל:
Kiva leikki kertakaikkiaan, eikä se koskaan vanhene.