Kitinä

ninnithequeen kirjoitti:

ak kirjoitti:Yksi ongelma on siinä, että olen useilla ihmisillä ensimmäisenä luettelossa, ja kun näppäinlukko jää auki niin taskut ja kassit soittelee mulle itseksekseen.

Mun tytär on soittanut kaksi kertaa Aarne Ankalle.

Tuohonkin on kehitetty erittäin tiukkaa tiedettä vaativa ratkaisu; tallentaa ensimmäiseksi nimeksi vaikka ABBAN ja numeroksi 23. Tuon jälkeen kaverini Aki ei enää kysellyt miksi olen soitellut hänelle 23 kertaa kun hän on ollut työpalaverissa.

Dumari kirjoitti:Tuohonkin on kehitetty erittäin tiukkaa tiedettä vaativa ratkaisu; tallentaa ensimmäiseksi nimeksi vaikka ABBAN ja numeroksi 23. Tuon jälkeen kaverini Aki ei enää kysellyt miksi olen soitellut hänelle 23 kertaa kun hän on ollut työpalaverissa.

Ootko vähän hidas niinQ?

Patz kirjoitti:

Dumari kirjoitti:Tuohonkin on kehitetty erittäin tiukkaa tiedettä vaativa ratkaisu; tallentaa ensimmäiseksi nimeksi vaikka ABBAN ja numeroksi 23. Tuon jälkeen kaverini Aki ei enää kysellyt miksi olen soitellut hänelle 23 kertaa kun hän on ollut työpalaverissa.

Ootko vähän hidas niinQ?

Luin jälkikäteen winkkisi, toistoissa on tehoa joten ehkäpä palstan aivokääpät nyt tajuaa tehdä sen mitä pitää

Joo aivokääpä on tajunnu jo

Tulipahan vaan mieleen.
Olivat kyllä kovasti keskustelleet ennenkuin äiti ryntäsi paikalle kauhuissaan: "mitä ihmettä sä teet!" ja iski luurin Aarnen korvaan.

No on se kerran soittanu 112:seenkin. Keski-Suomessa oltiin ja se ei muuten naurattanu. Olivat jo kartoittaneet mistä puhelu tuli. No niin ne kyl varmaan osaa juu, mä noista mitään ymmärrä. Hyvä ettei ollu helikopteri mökin pihassa

Patz kirjoitti:Sullon sama vika kun mulla ja tähän kyllästyneenä olen laittanut omaan puhelimeen ensimmäiseksi numeron jossa ei vastaa koskaan kukaan. En siis ainakaan itse terrorisoi tuttuja taskupuheluilla. Aikanaan kun omistin vielä lankaliittymän, erityisesti faijalla ja broidilla oli tapana soitella taskuistaan mun kotivastaajaan, jonka viestejä ei saanut kelattua/poistettua ilman kuuntelua. Oli varsin raivostuttavaa kuunnella jotain työpaikkahöpinöitä minuuttitolkulla. No, jotain hyötyä niistäkin kun faija narahti syrjähypystä...

Joo, kyllä mullakin on A ilman numeroa niin ei itse ihan yhtä herkästi tössi tolla tavalla. Samaa olen suositellut myös muille, mutta kaikki ei vaan opi. Kerran yhdellä kaverilla jäi puhelin lähettämään tyhjiä tekstareita. Onneksi satuin kuulemaan puhelimen ja ehdin soittamaan takaisin. Silti ehti tulla parikymmentä viestiä. Sitten tietty jokunen muukin tekstari joka on lähtenyt vahingossa.

ninnithequeen kirjoitti:

ak kirjoitti:Yksi ongelma on siinä, että olen useilla ihmisillä ensimmäisenä luettelossa, ja kun näppäinlukko jää auki niin taskut ja kassit soittelee mulle itseksekseen.

Mun tytär on soittanut kaksi kertaa Aarne Ankalle.

Mun oikea etunimi ei ala A:lla, mutta yhellä frendillä oli mun numero kännykässään nimellä ADHD-"sipsi". (Don't ask.)
Juurikin tuon edellä mainitun ongelman takia, mun nimi on nykyään "CDADHD-"sipsi". (Livenä pelkkä CD riittää, rakkaalla lapsella on monta nimeä. )

Saatan tulla kotiin ja unohtaa kännykän laukun pohjalle eli en varro sitä jatkuvasti, kuin odottaisin kokoajan jonkun soittavan tai viestittävän. Jos se unohtuu kotiin pystyn elää päivän ilman vieroitusoireita mutta jos yön yli pitäisi olla niin tekisi jo tiukkaa, koska tietenkin juuri silloin joku soittaisi jonkun tooodella tärkeän asian vuoksi! Mulla on se paha tapa että inhoan puhua muitten kuullen kännykkään eli kuulostan kavereille todella tylyltä kun ne sattuvat soittaa kun olen ruokakaupan jonossa taikka metrossa. Mutta siis mä inhoon sitä kun kaikki kuuntelee korva tarkkana sun juttujas, itehän en ikinä kuuntele kun istun metrossa eikä oo mitään tekemistä...

Olen aika huono vastaamaan puheluihin tai viesteihin. En oikein tykkää puhua puhelimessa ja pyrinkin lopettamaan puhelut mahdollisimman nopeasti. Monesti puhelin jää äänettömälle vahingossa esim. treenien jälkeen. Joskus huomaan, etten ole soittanut yhtään puhelua päiväkausiin. Puhelinlasku on yleensä siinä 10-15 euron luokkaa. Silti ahdistaa, jos luuri jää kotiin aamulla.

Puhelimen kameraa tykkään käyttää ja piakkoin aionkin ostaa kunnollisella kameralla varustetun kännyn. Kameraa ei jaksa kanniskella mukana, jos ottaa niinkin "turhista" asioista kuvia, kuin minä.

Puhelimeni on aina jossain kuuloetäisyyden kantamattomissa. Ei ole kovinkaan tärkeä kapula.

-deleted-

Minulle kännykkä on jo aika pitkään ollut arkipäivää. Mulla oli tuo NMT-puhelin eka kännykkä. Siinä oli huonompi ääni kuin nykyisissä GSM-puhelimissa. Ja sekin oli työnantajan känny.
Ei ole mitään suhdetta kännykkään. En nuku kanssan enkä pussaile. Laitan yöksi kauas RUUMIISTA koska pelkään säteilyä.
Kyllä se on tullut sellaiseksi MUST-esineeksi, eipä voi mittään. Tekstailua tulee tehtyä, mut osaan muuten myös olla asioita tiivistävä, heh. vaikka sitä ei ehkä täällä Kitinässä uskoisikaan! Ja kyllähän sitä tulee vastattua julkisessa maailmassakin kun pakko on. Sitten käytän joskus herätyskelloa, muistutusta, kalenteria, erästä pallopeliä olen pelannut, kameraa käyttänyt, radiota varsinkin, wappiinkin joskus mennyt kun lätkätuloksia katsonut. Eri äänet eri ihmistyypeille. Tytöille tiedoksi ettei LoveStoryä ole kenellekään, BYHÄHÄÄÄÄÄ...
Noh, ja mitäpä muuta kännykästä. Akku loppuu juur silloin kun sitä vähiten haluaisi, sehän on selvä.Se on kiva vehje, kunhan ei oo antanna sitä syöpää. Niin mä käytän kaiutinta usein jos voin sen takia ettei tartte syöpäsäteitä laittaa korvaan, heh! Autossa ihan ok. En aja päin mäntyä ja siellä sen voi ladatakin. On röökipistokkelleekin järkevää käyttöä, sano!